Euroopan konsertti 1814–1914: suurvaltojen tasapainopolitiikka

Euroopan konsertti 1814–1914: suurvaltojen tasapainopolitiikka, liittoumat, Bismarckin vaikutus ja tapahtumat, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan.

Euroopan konsertti oli 1800-luvun ja 1900-luvun alun kansainvälisen politiikan toimintatapa ja löyhä valtioiden välinen järjestely, jossa suuri osa Euroopan suurvalloista pyrki yhteistoimin ylläpitämään muuttumatonta voimatasapainoa ja rauhaa. Konsertin ydinajatus oli estää yksittäisen valtion ylivalta ja ratkaista kriisit neuvottelemalla sekä muodostamalla tilapäisiä liittoutumia. Jäsenmaiksi luetaan perinteisesti Yhdistynyt kuningaskunta, Itävalta, Venäjä, Ranska (vuodesta 1815), Preussi (Saksa vuodesta 1871) ja Italia (vuodesta 1871).

Käytännössä konsertti syntyi Napoleonin sotien jälkeisestä järjestelystä: vuoden 1814–1815 kongresseissa (erityisesti Wienin kongressissa) suurvallat sopivat rajojen ja valtioiden aseman järjestämisestä ja yhteisistä toimintaperiaatteista. Alkuvaiheessa toiminta oli neljän suuren eli niin sanotun nelinkertaisen liittoutuman yhteistyötä (Britannia, Itävalta, Preussi, Venäjä). Kun Ranskan hallitsija Napoleon ei ollut enää vallassa, Ranska liittyi konserttiin osana pyrkimystä vakauttaa Eurooppa. Konsertin käytännöt sisälsivät kongressidiplomatiaa, yhteisiä julkilausumia sekä tarvittaessa joukkojen käytön vallankumouksia ja kapinoita vastaan. Sen toiminta määräytyi pikemminkin käytännön tasapainottelun ja etujen yhteensovittamisen perusteella kuin muodollisen sopimuksen nojalla.

Toimintatavat ja merkittävät kriisit

Konsertti pyrki ennaltaehkäisemään suurvaltakonflikteja ja hoitamaan rajariitoja neuvottelemalla. Se myös pyrki rajoittamaan vallankumouksellista ja kansallista liikettä, joka nähtiin uhkana monarkkiselle järjestykselle. Käytännössä konsertti kokoontui ja toimi muun muassa seuraavissa yhteyksissä:

• 1818–1822 järjestetyt kongressit (Aachen/Aix-la-Chapelle, Troppau, Laibach, Verona), joissa käsiteltiin erityisesti vallankumouksia ja hallitsijasukujen etuja;
• Kreikan itsenäisyystaistelu (1821–1829): konsertti ei kyennyt yksioikoisesti ratkaisemaan tilannetta, ja lopulta suurvaltojen interventio sekä kansainväliset paineet johtivat Kreikan itsenäisyyteen;
• Belgian vallankumous 1830 ja sen seuraukset: konsertti ei pystynyt estämään Belgian irtautumista Alankomaista, mikä osoitti järjestelmän rajallisuuden;
• 1850–1860-lukujen kriisit ja erityisesti Krimin sota (1853–1856), joka rikkoi väliaikaisesti suurvaltojen yhteistoimintaa ja näytti konserttijärjestelmän heikkouden sotilaallisissa yhteenotoissa.

Heikkeneminen, uudelleenjärjestelyt ja Bismarckin järjestelmä

Vuoden 1848 vallankumoukset, kansalliset itsenäisyysliikkeet ja muut 1800-luvun keskivaiheen muutokset heikensivät konserttia. Ristiriidat eri suurvaltojen intressien välillä korostuivat, ja 1870–1871 käyty ranskalais-preussilainen sota sekä Saksan yhdistyminen muutti Euroopan tasapainoa ratkaisevasti. Otto von Bismarck pyrki Saksan kanslerina rakentamaan uudenlaista järjestelmää, jossa liittosuhteet (esim. Kolmen keisarin liitto, kaksiliitto Itävalta–Saksa, myöhemmin Kolmoisliitto) ja diplomaattinen eristäminen Ranskasta pitivät rauhaa Euroopassa pitkään. Bismarckin järjestelmä oli hyvin pragmaattinen ja pyrki estämään uudet laajat konfliktit, mutta se ei palannut täysin alkuperäisen konserttin muotoon.

Katoaminen ja perintö

Euroopan konsertti ei koskaan ollut muodollinen liittokirja vaan ennemminkin epäsäännöllinen neuvottelukulttuuri ja vallankäytön mekanismi. Sen vaikutus väheni asteittain 1800-luvun loppua kohti kansallisten ja imperiumien kilpailujen kasvaessa. Järjestelmän lopullinen romahdus tapahtui vuosikymmenien kasvaneiden jännitteiden ja uhkien myötä, joka huipentui ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1914.

Historiantutkijoiden keskuudessa Euroopan konserttia pidetään usein varhaisen liittokansainvälisen yhteistyön esikuvana: se edusti kollektiivisen kriisienratkaisun henkeä ja tasapainopolitiikkaa, mutta samalla sekin ylläpiti vanhoja valtarakenteita ja pyrki tukahduttamaan kansallisia ja liberaaleja liikkeitä. Konsertin perintö näkyy siten sekä kansainvälisen diplomatian käytännöissä että 1900-luvun aloittamissa pyrkimyksissä rakentaa kestävämpiä järjestöjä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Euroopan konsertti?

K: Mitkä maat olivat Euroopan konserttiliiton jäseniä?

K: Milloin Ranska liittyi Euroopan konserttiliittoon?

Kysymys: Milloin Euroopan konsertin merkitys väheni?

K: Kuka perusti Euroopan konserttiliiton uudelleen?

K: Milloin Euroopan konserttiliitto lopullisesti romahti?

K: Mikä oli Euroopan konserttiliiton tarkoitus?

Hae kirjaimella