Eurooppalaiset kanadalaiset (joskus myös eurokanadalaiset) ovat kanadalaisia, joiden syntyperä on peräisin Euroopasta. Vuonna 2011 Kanadassa asui 25 186 890 eurooppalaista kanadalaista. Luku perustuu itse ilmoitettuun syntyperään ja sisältää usein useita samalle henkilölle ilmoitettuja sukujuuria, joten todellinen määrä riippuu siitä, miten ihmiset määrittelevät etnisyyttään. Eurooppalainen alkuperä on ollut merkittävä osa Kanadan väestörakennetta sen siirtomaa-ajoista lähtien, mutta 2000-luvulla maahanmuutto on monipuolistunut ja muiden kuin eurooppalaisten alkuperien osuus on kasvanut.
Ranskalaiset olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka asuivat Kanadassa pysyvästi. Hélène Desportes oli ensimmäinen Uudessa Ranskassa syntynyt "valkoinen" henkilö. Hän syntyi vuonna 1620. Eurooppalainen asutus laajeni sen jälkeen useiden aaltojen kautta: 1600–1700-luvuilla ranskalaisten ja brittiläisten kolonisaatio, 1700-luvun lopulta alkaen brittiläinen hallinta (1763) ja 1700–1800-luvuilla saapuneet United Empire Loyalists -pakolaiset Yhdysvaltain vallankumouksen seurauksena. 1800- ja 1900-luvuilla kanadalaiseen yhteiskuntaan saapuivat suuret ryhmät skotlantilaisia, irlantilaisia sekä myöhemmin saksalaisia, italiailaisia, ukrainalaisia, puolalaisia ja pohjoismaalaisia siirtolaisia. Nämä ryhmät muovasivat alueiden kielellistä, uskonnollista ja kulttuurista kirjoa sekä paikallisia talouksia ja kaupunkeja.
Vuonna 2006 suurimmalla osalla eurooppalaisista kanadalaisista oli englantilaiset sukujuuret (21,03 %). Muita yleisiä sukujuuria olivat ranskalainen (15,82 %), skotlantilainen (15,11 %), irlantilainen (13,94 %), saksalainen (10,18 %) ja italialainen (4,63 %). Kanadalaisia sukujuuria ilmoitti kuitenkin olevansa 32,22 prosenttia ihmisistä. Tämän vuoksi jotkut pitävät englantilaisen ja ranskalaisen syntyperän lukuja liian alhaisina. Väestönlaskennoissa sallitaan useiden sukujuurten ilmoittaminen, minkä vuoksi prosentit kertovat paitsi alkuperän moninaisuudesta myös siitä, että osa vastaajista valitsee identiteetiksi yleisemmän "kanadalainen" määritelmän. Viimeisissä väestölaskennoissa eurooppalaista alkuperää ilmoittaneiden osuus väestöstä on hieman laskenut, kun Kanadaan on muuttanut yhä enemmän ihmisiä muualta maailmasta.
Useimmat eurooppalaiset kanadalaiset ovat kristittyjä. Ranskalaisessa perinteessä ja monissa etnisissä ryhmissä katolisuus on vahva, kun taas angloamerikkalaiset, skotlantilaiset ja saksalaiset taustat näkyvät protestanttisissa suuntauksissa (esim. anglikaaninen, presbyteerinen, metodisti/United Church of Canada). Uskonnollinen sitoutuminen on kuitenkin muuttunut: sekularisaatio ja uskonnoton identiteetti ovat yleistyneet erityisesti kaupunkialueilla. Pieni osa heistä on juutalaisia, deistejä, agnostikkoja, ateisteja, muslimeja, bahá'íja, pakanoita/viikakoita ja unitaarisia universalisteja.
Useimmat puhuvat myös englantia ja ranskaa. Englanti on yleisin kieli suurimmassa osassa maata, ja ranska on ensisijainen kieli Quebecissa sekä merkittävänä vähemmistökielenä New Brunswickissa ja muissa paikoissa. Lisäksi monilla eurooppalaisista yhteisöistä on säilynyt ja säilytetty perinteisiä kieliä: italia, saksa, ukraina, puolaa, portugali ja monia muita paikallisyhteisöissä. Kaksikielisyys (englanti–ranska) on Kanadan virallinen kielipolitiikka ja vaikuttaa koulutukseen ja julkisiin palveluihin eri alueilla.
Alueellinen jakauma vaihtelee huomattavasti: ranskalaiset ovat keskittyneet Quebeciin ja Acadiaan, skotlantilaiset ja irlantilaiset näkyvät vahvasti Atlantilaisen Kanadan saaristoissa (esim. Nova Scotia, Prince Edward Island), saksalaiset ja itäeurooppalaiset ovat muodostaneet merkittäviä yhteisöjä Prairies‑alueella (Manitoba, Saskatchewan, Alberta) ja italialaiset sekä muut eteläeurooppalaiset ovat keskittyneet kaupunkeihin kuten Torontoon, Montrealin pääkaupunkiseudulle ja Vancouveriin. Eurooppalaiset perinteet näkyvät edelleen paikallisessa kulttuurissa, juhlaperinteissä, ruoassa ja arkkitehtuurissa sekä laitosten, kuten oikeusjärjestelmän (Quebecin siviilioikeus vs. muun Kanadan common law) ja koulutusjärjestelmän, historiallisissa piirteissä.
Tulevaisuuden suuntauksissa näkyy kaksijakoisuus: eurooppalaiset sukujuuret säilyvät monissa perheissä ja yhteisöissä, mutta Kanadan etnis-kulttuurinen koostumus monipuolistuu jatkuvasti uusien maahanmuuttajaryhmien myötä. Sukupolvien myötä assimilaatiota ja sekoittumista tapahtuu yhä enemmän, ja yhä useampi kanadalainen ilmoittaa useamman kuin yhden alkuperän tai yksinkertaisesti "kanadalainen" identiteetin. Tämä muutos heijastuu niin demografiassa, kielivalinnoissa kuin uskontokäytännöissäkin.