Nikean ensimmäinen kirkolliskokous

Agenda

Synodin esityslistalla olivat:

1. Arialainen kysymys;
2. Pääsiäisen viettäminen;
3. Meletialainen skisma;
4. Isä ja Poika ovat yhtä tarkoituksessa tai persoonassa;
5. Harhaoppisten kaste;
6. Vanhentuneiden asema Liciniuksen vainon aikana.

Tärkeimmät kohdat

Konsiilin tarkoituksena oli ratkaista Aleksandrian kirkossa vallinneet erimielisyydet Jeesuksen luonteesta suhteessa Isään; erityisesti siitä, oliko Jeesus samaa ainesta kuin Isä Jumala vai vain samankaltaista ainesta. Pyhä Aleksanteri Aleksandrialainen ja Athanasius olivat ensimmäisen kannan kannalla; suosittu presbyteeri Arius, josta termi arianistinen kiista tulee, oli toisen kannan kannalla. Konsiili päätti arialaisia vastaan (arviolta 250-318 osallistujasta kaikki paitsi kaksi äänestivät Ariusta vastaan). Mutta monia arianismia kannattavia idän piispoja estettiin pääsemästä neuvostoon vasta äänestyksen jälkeen.

Toinen konsiilin tulos oli sopimus kristillisen pääsiäisen (kreikaksi Pascha, nykyenglanniksi Easter), kirkollisen kalenterin tärkeimmän juhlan, ajankohdasta. Konsiili päätti, että ylösnousemusta juhlitaan kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täysikuun jälkeisenä sunnuntaina riippumatta Raamatun heprealaisesta kalenterista, ja valtuutti Aleksandrian piispan ilmoittamaan vuosittain tarkan päivämäärän muille piispoilleen.

Nikean kirkolliskokous oli historiallisesti merkittävä, koska se oli ensimmäinen yritys päästä yksimielisyyteen kirkossa koko kristikuntaa edustavan kokouksen avulla. "Se oli ensimmäinen tilaisuus teknisen kristologian kehittämiseen." Lisäksi "Konstantinus, joka kutsui koolle ja johti konsiilia, osoitti, että keisarilla oli jonkinlainen määräysvalta kirkossa." Nikean uskontunnustuksen laatimisen myötä luotiin ennakkotapaus, jonka perusteella myöhemmät yleiset kirkolliskokoukset voivat luoda uskonjulistuksen ja kaanoneita, joista oli tarkoitus tulla opillisen ortodoksisuuden suuntaviivat ja koko kristikunnan yhtenäisyyden lähde - merkittävä tapahtuma kirkon historiassa ja myöhemmin Euroopan historiassa.

Luonne ja tarkoitus

Konstantinus I kutsui koolle ensimmäisen Nikean konsiilin Hosius Cordobalaisen johtaman synodin suositusten perusteella vuoden 325 itäpäivänä. Useimpien piispojen mielestä Ariuksen opetukset olivat harhaoppisia ja vaaraksi sielujen pelastukselle. Kesällä 325 kaikkien maakuntien piispat kokoontuivat Nikeaan (nykyisin İznik, nykyisessä Turkissa), joka oli helposti saavutettavissa suurimmalle osalle piispoista, erityisesti Vähä-Aasian, Syyrian, Palestiinan, Egyptin, Kreikan ja Traakian piispoille.

Tilaisuuteen osallistui noin 300 piispaa valtakunnan jokaiselta alueelta Britanniaa lukuun ottamatta. Kyseessä oli kirkon historian ensimmäinen yleiskokous sitten Jerusalemin apostolisen konsiilin. Nikean kirkolliskokouksessa "kirkko oli ottanut ensimmäisen suuren askeleensa määritelläkseen opin tarkemmin vastauksena harhaoppisen teologian esittämään haasteeseen". Koska konsiilin päätökset olivat ekumeenisia, ne oli tarkoitettu koko kirkolle.

Osallistujat

Konstantinus oli kutsunut kaikki 1800 kristillisen kirkon piispaa (noin 1000 idässä ja 800 lännessä), mutta vain 250-320 piispaa osallistui. Eusebius Kesarean mukaan 250, Athanasius Aleksandrian mukaan 318 ja Eustatius Antiokian mukaan 270 (kaikki kolme olivat läsnä konsiilissa). Myöhemmin Sokrates Scholasticus kirjasi yli 300 ja Evagrius, Hilarius, Hieronymus ja Rufinus 318.

Piispoille annettiin ilmainen matka ja majoitus. Piispat eivät matkustaneet yksin, vaan kukin sai luvan ottaa mukaansa kaksi pappia ja kolme diakonia, joten osallistujien kokonaismäärä oli yli 1500. Eusebius puhuu lähes lukemattomasta joukosta mukana olleita pappeja, diakoneja ja akolyyttejä.

Erityistä huomiota kiinnitettiin tähän konsiiliin myös siksi, että kristittyjen vaino oli juuri päättynyt keisareiden Konstantinuksen ja Liciniuksen helmikuussa 313 antamaan Milanon ediktiin.

Idän piispat muodostivat suuren enemmistön. Heistä ensimmäisellä sijalla olivat kolme patriarkkaa: Aleksanteri Aleksanteri Aleksandriasta, Eustatius Antiokiasta ja Makarius Jerusalemista. Latinankieliset maakunnat lähettivät ainakin viisi edustajaa: Marcus Calabrian Italiasta, Cecilianus Karthagon Afrikasta, Hosius Córdoban Hispaniasta, Nicasius Dijonin Galliasta ja Domnus Stridonin Tonavan maakunnasta. Paavi Silvester I ei osallistunut, koska hän kertoi olevansa sairas, mutta häntä edusti kaksi pappia.

Avustajien joukossa oli Athanasius Aleksandrialainen, nuori diakoni ja Aleksandrian piispa Aleksanterin kumppani. Athanasius vietti lopulta suurimman osan elämästään taistellen arianismia vastaan. Myös Konstantinopolin Aleksanteri, joka oli tuolloin presbyteeri, oli läsnä ikääntyneen piispansa edustajana.