Nikean kirkolliskokous 325 – uskontunnustus, Konstantinus ja vaikutus
Nikean kirkolliskokous 325: Konstantinus, Nikean uskontunnustus ja sen vaikutus kristinuskon oppeihin, kirkon järjestykseen ja ekumeeniseen perinteeseen.
Ensimmäinen Nikean kirkolliskokous pidettiin Nikeassa, Bithyniassa vuonna 325. Nicaia on nykyisen Iznikin kaupunki Turkissa. Rooman keisari Konstantinus I kutsui Rooman valtakunnan piispat koolle varhaiskristillisen kirkon ensimmäiseen ekumeeniseen konferenssiin. Sen tärkeimpänä tuloksena oli ensimmäinen yhtenäinen kristillinen oppi, jota kutsutaan Nikean uskontunnustukseksi.
Kokoukseen osallistui itäisen ja läntisen kirkon edustajia — lähteet mainitsevat tyypillisesti noin 300–320 piispan olleen läsnä, mutta tarkat lukumäärät vaihtelevat. Kokouksen keskeinen tausta oli teologinen kiista Kristuksen luonnosta, erityisesti presbyterin Ariuksen opetus, jonka mukaan Poika (Logos) oli luotu ja siten ei täysin samaluontoinen Jumalan kanssa. Nikeassa vastaväittelyn kärkinimiä olivat esimerkiksi Aleksandrian piispa Alexander ja hänen piispoikseen myöhemmin tullut Athanasius, kun taas Ariuksen kannattajia edusti muun muassa Eusebios Nikomediasta.
Uskontunnustus ja teologinen ratkaisu
Kokouksen merkittävin tulos oli uskontunnustuksen laatiminen, joka torjui ariolaisuuden keskeiset väitteet ja korosti Poikaa olevan yhtä olemusta Isän kanssa. Keskeinen termi tuli olemaan kreikankielinen homoousios ("samanlainen olemus" tai "samasta olemuksesta"), jolla ilmaistiin Kristuksen teo- ja olemusyhtäläisyys Jumalan kanssa. Tämä uskontunnustus muodostui pohjaksi myöhemmälle kristilliselle opille kolminaisuudesta ja Kristuksen jumaluudesta.
Muut päätökset ja kirkollinen säätely
Kokous hyväksyi myös lukuisia käytännöllisiä määräyksiä eli niin sanottuja kanooneja (erilaisissa lähteissä mainittu yhteensä 20 kannonia), jotka koskivat muun muassa piispojen ja papiston oikeuksia, kirkollista kuria sekä liturgisia käytäntöjä. Eräs tärkeä päätös oli myös Kristuksen ylösnousemuksen juhlan, pääsiäisen, ajankohdan ratkaiseminen riippumattomaksi juutalaisen pesahin ajoituksesta; tästä seurasi pyrkimys yhtenäiseen laskutapaan (computus).
Konstantinus I:n rooli
Konstantinus kutsui kokouksen ja pyrki edistämään kirkon yhtenäisyyttä poliittisena ja yhteiskunnallisena tavoitteena valtakunnan vakauden turvaamiseksi. Vaikka hän ei ollut kirkollinen oppiasiantuntija eikä allekirjoittanut uskonnollisia tekstejä papeille kuuluvalta paikalta, hän osallistui kokoukseen neuvotellen ja ohjaten keskusteluja. Nikean kokous merkitsi myös uudenlaista suhdetta kirkon ja valtion välillä: keisari asettui vahvasti kirkollisten riitojen sovittelijan ja suojelijan rooliin, mikä vaikutti myöhempiin kirkko–valtiokäytäntöihin.
Seuraukset ja perintö
Nikean uskontunnustus jäi keskeiseksi kristilliseksi julistukseksi, mutta se muotoutui vielä myöhemmin: vuoden 381 Konstantinopolin I kirkolliskokouksessa uskonnollinen kieli ja painotukset laajenivat, ja nykyään käytetty muoto tunnetaan usein nimellä Nikea–Konstantinopol (Nikean) uskontunnustus. Arianismi ei kuitenkaan katkaissut olemassaoloaan heti; opillisia kiistoja ja poliittista vaihtelua seurasi, ja Ariuksen kannattajia tuomittiin tai armahdettiin eri aikoina.
Yleisemmin Nikean kirkolliskokous loi precedentin, jonka mukaan ekumeeniset kirkolliskokoukset voivat säätää oppia ja kirkollista järjestystä koskevia julistuksia. Se vahvisti käsitystä yhtenäisestä dogmaattisesta perustasta koko kristikunnalle ja vaikutti merkittävästi kristilliseen teologiaan, liturgiaan sekä kirkon ja valtion suhteeseen vuosisadoiksi eteenpäin.
Konstantinus I kutsui kristillisen kirkon piispat Nikeaan käsittelemään kirkon erimielisyyksiä. (mosaiikki Hagia Sofiassa, Konstantinopolissa, noin 1000)
Agenda
Synodin esityslistalla olivat:
- Arialainen kysymys;
- Pääsiäisen viettäminen;
- Meletialainen skisma;
- Isä ja Poika ovat yhtä tarkoituksessa tai persoonassa;
- Harhaoppisten kaste;
- Vanhentuneiden asema Liciniuksen vainon aikana.
Tärkeimmät kohdat
Konsiilin tarkoituksena oli ratkaista Aleksandrian kirkossa vallinneet erimielisyydet Jeesuksen luonteesta suhteessa Isään; erityisesti siitä, oliko Jeesus samaa ainesta kuin Isä Jumala vai vain samankaltaista ainesta. Pyhä Aleksanteri Aleksandrialainen ja Athanasius olivat ensimmäisen kannan kannalla; suosittu presbyteeri Arius, josta termi arianistinen kiista tulee, oli toisen kannan kannalla. Konsiili päätti arialaisia vastaan (arviolta 250-318 osallistujasta kaikki paitsi kaksi äänestivät Ariusta vastaan). Mutta monia arianismia kannattavia idän piispoja estettiin pääsemästä neuvostoon vasta äänestyksen jälkeen.
Toinen konsiilin tulos oli sopimus kristillisen pääsiäisen (kreikaksi Pascha, nykyenglanniksi Easter), kirkollisen kalenterin tärkeimmän juhlan, ajankohdasta. Konsiili päätti, että ylösnousemusta juhlitaan kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täysikuun jälkeisenä sunnuntaina riippumatta Raamatun heprealaisesta kalenterista, ja valtuutti Aleksandrian piispan ilmoittamaan vuosittain tarkan päivämäärän muille piispoilleen.
Nikean kirkolliskokous oli historiallisesti merkittävä, koska se oli ensimmäinen yritys päästä yksimielisyyteen kirkossa koko kristikuntaa edustavan kokouksen avulla. "Se oli ensimmäinen tilaisuus teknisen kristologian kehittämiseen." Lisäksi "Konstantinus, joka kutsui koolle ja johti konsiilia, osoitti, että keisarilla oli jonkinlainen määräysvalta kirkossa." Nikean uskontunnustuksen laatimisen myötä luotiin ennakkotapaus, jonka perusteella myöhemmät yleiset kirkolliskokoukset voivat luoda uskonjulistuksen ja kaanoneita, joista oli tarkoitus tulla opillisen ortodoksisuuden suuntaviivat ja koko kristikunnan yhtenäisyyden lähde - merkittävä tapahtuma kirkon historiassa ja myöhemmin Euroopan historiassa.
Luonne ja tarkoitus
Konstantinus I kutsui koolle ensimmäisen Nikean konsiilin Hosius Cordobalaisen johtaman synodin suositusten perusteella vuoden 325 itäpäivänä. Useimpien piispojen mielestä Ariuksen opetukset olivat harhaoppisia ja vaaraksi sielujen pelastukselle. Kesällä 325 kaikkien maakuntien piispat kokoontuivat Nikeaan (nykyisin İznik, nykyisessä Turkissa), joka oli helposti saavutettavissa suurimmalle osalle piispoista, erityisesti Vähä-Aasian, Syyrian, Palestiinan, Egyptin, Kreikan ja Traakian piispoille.
Tilaisuuteen osallistui noin 300 piispaa valtakunnan jokaiselta alueelta Britanniaa lukuun ottamatta. Kyseessä oli kirkon historian ensimmäinen yleiskokous sitten Jerusalemin apostolisen konsiilin. Nikean kirkolliskokouksessa "kirkko oli ottanut ensimmäisen suuren askeleensa määritelläkseen opin tarkemmin vastauksena harhaoppisen teologian esittämään haasteeseen". Koska konsiilin päätökset olivat ekumeenisia, ne oli tarkoitettu koko kirkolle.
Osallistujat
Konstantinus oli kutsunut kaikki 1800 kristillisen kirkon piispaa (noin 1000 idässä ja 800 lännessä), mutta vain 250-320 piispaa osallistui. Eusebius Kesarean mukaan 250, Athanasius Aleksandrian mukaan 318 ja Eustatius Antiokian mukaan 270 (kaikki kolme olivat läsnä konsiilissa). Myöhemmin Sokrates Scholasticus kirjasi yli 300 ja Evagrius, Hilarius, Hieronymus ja Rufinus 318.
Piispoille annettiin ilmainen matka ja majoitus. Piispat eivät matkustaneet yksin, vaan kukin sai luvan ottaa mukaansa kaksi pappia ja kolme diakonia, joten osallistujien kokonaismäärä oli yli 1500. Eusebius puhuu lähes lukemattomasta joukosta mukana olleita pappeja, diakoneja ja akolyyttejä.
Erityistä huomiota kiinnitettiin tähän konsiiliin myös siksi, että kristittyjen vaino oli juuri päättynyt keisareiden Konstantinuksen ja Liciniuksen helmikuussa 313 antamaan Milanon ediktiin.
Idän piispat muodostivat suuren enemmistön. Heistä ensimmäisellä sijalla olivat kolme patriarkkaa: Aleksanteri Aleksanteri Aleksandriasta, Eustatius Antiokiasta ja Makarius Jerusalemista. Latinankieliset maakunnat lähettivät ainakin viisi edustajaa: Marcus Calabrian Italiasta, Cecilianus Karthagon Afrikasta, Hosius Córdoban Hispaniasta, Nicasius Dijonin Galliasta ja Domnus Stridonin Tonavan maakunnasta. Paavi Silvester I ei osallistunut, koska hän kertoi olevansa sairas, mutta häntä edusti kaksi pappia.
Avustajien joukossa oli Athanasius Aleksandrialainen, nuori diakoni ja Aleksandrian piispa Aleksanterin kumppani. Athanasius vietti lopulta suurimman osan elämästään taistellen arianismia vastaan. Myös Konstantinopolin Aleksanteri, joka oli tuolloin presbyteeri, oli läsnä ikääntyneen piispansa edustajana.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Milloin pidettiin ensimmäinen Nikean konsiili?
V: Ensimmäinen Nikean konsiili pidettiin vuonna 325.
K: Missä Nikean ensimmäinen konsiili pidettiin?
V: Ensimmäinen Nikean konsiili pidettiin Nikeassa, Bithyniassa, joka tunnetaan nykyään Iznikin kaupunkina Turkissa.
K: Kuka kutsui Rooman valtakunnan piispat ensimmäiseen Nikean konsiiliin?
V: Rooman keisari Konstantinus I kutsui Rooman valtakunnan piispat ensimmäiseen Nikean konsiiliin.
K: Mikä oli ensimmäisen Nikean konsiilin tärkein tulos?
V: Ensimmäisen Nikean konsiilin tärkein tulos oli Nikean uskontunnustuksen laatiminen, jossa vahvistettiin ensimmäinen yhtenäinen kristillinen oppi.
K: Minkä ennakkotapauksen Nikeneuksen uskontunnustuksen luominen loi?
V: Nikean uskontunnustuksen luominen loi ennakkotapauksen myöhemmille "yleisille (ekumeenisille) piispainkokouksille" (synodeille), joiden tehtävänä oli luoda uskonjulistuksia ja kirkkolakia.
K: Mikä oli ensimmäisen Nikean konsiilin tarkoitus?
V: Ensimmäisen Nikean konsiilin tarkoituksena oli määritellä uskomusten yhtenäisyys koko kristikunnalle.
K: Miten Nikean uskontunnustus liittyy myöhempiin piispainkokouksiin?
V: Nikean uskontunnustus loi ennakkotapauksen myöhemmille piispainkokouksille, jotka loivat uskontunnustuksia ja kirkkolakia koko kristikunnan uskomusten yhtenäisyyden määrittelemiseksi.
Etsiä