Mosasaurukset olivat suuria, petoja syöviä meriliskoja ylemmältä liitukaudelta. Ensimmäinen fossiilinen mosasaurus, Mosasaurus hoffmanni, löydettiin Alankomaista vuonna 1776.p7 W.D. Conybeare nimesi sen vuonna 1822.

 

Yleiskuvaus

Mosasaurukset olivat merielämään sopeutuneita matelijoita, joiden ulkomuoto muistuttaa nykyisiä haita ja kilpikonnia yhdistävää kuvaa: pitkänomaista vartaloa, evämäisiä raajoja ja pitkää, tehokasta häntää. Useimmat lajit olivat lihansyöjiä ja sijoittuivat merien huippupetoihin. Aikuisten yksilöiden koko vaihteli lajeittain; monet lajit kasvoivat useisiin metreihin, ja joidenkin arvioiden mukaan suurimmat lajit saattoivat kasvaa yli 15 metriin.

Morfologia ja liikkuminen

  • Raajat: etu- ja takaraajat olivat muuttuneet evämäisiksi, jotka toimivat ohjailuun ja vakauttamiseen uidessa.
  • Häntä: mosasaureilla oli vahva, lateraalisesti litistynyt häntä, joka tuotti suurimman osan työntövoimasta. Monet lajit kehittivät häntään myös osittaista siipimäistä rakennetta (fluke).
  • Leukarakenteet: niillä oli voimakkaat leuat ja terävät, kartiomaiset tai tylppäteräiset hampaat, soveltuen kalan, lignisäilöjen, kilpikonnien ja muiden merieläinten saalistukseen. Monet lajit pystyivät suurentelemaan kitaansa ja niillä oli osittain liikkuva kallo- ja leukarakenne, mikä helpotti suurten saaliiden nielemistä.

Esiintyminen ja fossiilit

Mosasaurukset elivät pääasiassa myöhäisliitukaudella, ja niiden fossiileja on löydetty lähes kaikilta mantereilta: Euroopasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Aasiasta ja Etelämantereelta. Tunnetuimpia löytöpaikkoja ovat Alankomaiden Maastrichtin kalkkikivikerrostumat, joista perinteisesti tunnettu Mosasaurus hoffmanni kuvattiin. Mosasaurukset hävisivät samalla kertarysäyksellä muiden merieläinten kanssa liitukauden lopun joukkosukupuuton yhteydessä noin 66 miljoonaa vuotta sitten.

Luokittelu ja sukulaisuus

Mosasaurukset kuuluvat ryhmään Mosasauridae, joka kuuluu kilpikonnia ja liskoja laajempaan matelijaryhmään (Squamata). Nykyisen käsityksen mukaan mosasaurukset ovat lähisukuisia nykyisille käärmeliikkeisille ja monitoriliskoille (varaanit), ja ne muodostavat yhden merelle sopeutuneen haaran squamate-ryhmässä. Mosasauridae jaetaan useisiin alaryhmiin (esim. Mosasaurinae, Tylosaurinae, Plioplatecarpinae), joissa on monenlaisia ruumiinrakenteita ja koon vaihtelua.

Elintavat ja lisääntyminen

Mosasaurukset olivat pääasiassa petoja ja hyökkäsivät erilaisiin merieläimiin: kaloihin, ammoniitteihin, kilpikonnin poikasista suuriin meriliskoihin ja joskus toisiin mosasauruksiin. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että monet mosasaurukset olivat vivipaarisia eli synnyttivät eläviä poikasia, mikä oli järkevää täysin merelliseen elämään sopeutuneille eläimille.

Tutkimuksen merkitys ja kulttuurivaikutus

Mosasaurukset ovat tärkeitä merieliöstön evoluution ymmärtämisessä liitukaudella: ne osoittavat, miten matelijat sopeutuivat tehokkaasti merelliseen elämään ja miten huippupetojen asemat täyttyivät ennen liitukauden lopun joukkosukupuuttoa. Suuret ja usein hyvin säilyneet fossiilit ovat myös museokappaleina suosittuja. Mosasaurukset esiintyvät myös populaarikulttuurissa, esimerkiksi elokuvissa ja näyttelyissä, missä niiden kookas ja pelottava ulkonäkö korostuu.

Lisätietoa

Jos haluat lukea lisää, kannattaa etsiä tietoa mosasaurusten eri lajeista, niiden kallo- ja hampaiden rakenteesta sekä uusimmista tutkimuksista, jotka valottavat niiden käyttäytymistä ja ekologisia rooleja liitukauden merissä.