Jälleenrakennusmuutokset: Yhdysvaltain 13.–15. lisäykset ja vaikutus
Jälleenrakennusmuutokset: 13., 14. ja 15. lisäys — orjuuden poisto, kansalaisoikeudet ja niiden pitkäaikaiset vaikutukset Yhdysvalloissa.
Jälleenrakennusmuutokset ovat Yhdysvaltojen perustuslain kolmastoista, neljästoista ja viidestoista muutos, jotka hyväksyttiin vuosina 1865–1870 eli sisällissotaa välittömästi seuranneina viitenä vuotena. Muutokset olivat keskeisiä eteläisten osavaltioiden jälleenrakennuksen toteuttamisessa sodan jälkeen. Monet pohjoisen poliitikot näkivät niiden muuttavan Yhdysvallat maasta, joka oli (kuten Abraham Lincoln sanoi) "puoliksi orja ja puoliksi vapaa", maaksi, jossa perustuslain takaamat "vapauden siunaukset" ulotettaisiin koskemaan kaikkia ihmisiä, myös entisiä orjia ja heidän jälkeläisiään.
Tausta ja tavoitteet
Rekonstruktion aika (1865–1877) pyrki korjaamaan sotaa seuranneet poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset, erityisesti etelän yhteiskunnan muuttamisen orjuudesta vapaaseen järjestelmään. Lisäykset muokkasivat kansalaisuuden, perusoikeuksien ja äänioikeuden käsitteitä siten, että entisille orjille ja heidän jälkeläisilleen taattaisiin periaatteessa samat oikeudet kuin muillekin kansalaisille.
Keskeiset kohdat kutakin lisäystä
- Kolmastoista lisäys (ratifioitu 6.12.1865): poistaa orjuuden ja pakkotyön, paitsi rangaistuksena laillisesti tuomitun henkilön kohdalla. Tätä muutosta käytettiin myöhemmin myös orjuuden kaltaisten käytäntöjen vastustamiseen.
- Neljäsntoista lisäys (ratifioitu 9.7.1868): sisältää kansalaisuuden määräyksen (syntyperäiset ja naturalisoidut kansalaiset), asianmukaista oikeudenkäyntiä koskevan (due process) suojan ja yhtäläisen suojelun (equal protection) säännökset. Siinä on myös määräyksiä julkisen velan ja entisten konfederaattijohtajien virkakelpoisuudesta sekä kongressille annettu valtuus toimeenpanna muutoksen määräykset.
- Viidestoista lisäys (ratifioitu 3.2.1870): kieltää syrjinnän kansalaisten äänioikeudessa "rodun, ihonvärin tai aikaisemman orjuuden perusteella". Se antoi laillisen perustan äänioikeuden laajentamiselle, vaikkakaan se ei poistanut kaikkia käytännön esteitä äänestämiseltä.
Toteutus, vastustus ja oikeuskäytäntö
Muutosten toimeenpano vaati kongressin lisätoimia ja sotilaallista valvontaa etelässä. Kongressi hyväksyi muun muassa toimeenpanolaeiksi kutsuttuja säädöksiä sekä niin sanotut Enforcement Acts (1870–1871) ja Ku Klux Klan Act -toimet, joiden tarkoituksena oli suojella uudenlaisia oikeuksia ja estää väkivaltaista vastarintaa ja pelottelua.
Käytännössä muutokset kohtasivat voimakasta vastustusta etelässä: syntyivät Black Codes-lait, poliittinen painostus, väkivalta ja taloudelliset rajoitteet, jotka rajasivat vapauden hyödyntämistä. Myös korkeimman oikeuden ratkaisut kavensivat muutosten vaikutusta. Esimerkiksi Slaughter-House Cases (1873) rajoittivat 14. lisäyksen Privileges or Immunities -kohtaa, ja United States v. Cruikshank (1876) heikensi liittovaltion mahdollisuuksia puuttua paikalliseen väkivaltaan. Myöhemmin Civil Rights Cases (1883) kumosi osin 1875 säädetyn kansalaisoikeuslain.
Lyhyen ja pitkän aikavälin seuraukset
Lyhyellä aikavälillä lisäykset loivat juridisen perustan entisten orjien kansalaisoikeuksille ja mahdollistivat afroamerikkalaisten poliittisen osallistumisen 1860–1870-luvuilla: heitä valittiin julkisiin tehtäviin ja he osallistuivat yhteiskunnan rakentamiseen. Kuitenkin rekonstruktion loppuvaiheessa (vuoden 1877 kompromissin jälkeen) liittovaltion valvonta heikkeni, ja etelässä nousivat niin kutsutut "redeemers" — valkoiset valtarakenteet — jotka rakensivat rotuerottelun (Jim Crow) järjestelmän ja ottivat käyttöön äänestystä rajaavia keinoja kuten luku-, verotus- ja "grandfather clause" -menettelyt.
Pitkällä aikavälillä nämä lisäykset muodostavat Yhdysvaltojen perustuslain keskeisen perustan myöhemmälle kansalaisoikeusliikkeelle. 20. vuosisadan puolivälissä 14. lisäyksen yhtäläisen suojelun periaatetta käytettiin tärkeissä oikeusprosesseissa segregaatioita vastaan (esim. Brown v. Board of Education, 1954). 15. lisäyksen tavoitteita vahvistettiin keskeisesti Voting Rights Actilla (1965), ja 13. lisäystä on tulkittu laajemmin orjuutta muistuttavien käytäntöjen kieltämiseksi.
Perintö ja nykypäivä
Rekonstruktion muutokset ovat yhä perustuslaillinen perusta kansalaisoikeuksille Yhdysvalloissa. Ne muokkasivat kansalaisuuden ja valtion velvollisuuksia yksilön oikeuksien turvaamisessa. Samalla niiden historia muistuttaa, että kirjattu laki vaatii valmiutta toimeenpanoon ja poliittista tahtoa ollakseen tehokas suojakeino syrjintää ja epätasa-arvoa vastaan.
Lisätietoa aiheesta ja yksityiskohtaisia tulkintoja löytyy laajasta historiakirjallisuudesta sekä oikeustapauksista, jotka osoittavat, miten näitä muutoksia on sovellettu ja rajattu eri aikoina.
Jälleenrakennuskauden valokuva, kaksi Harpers Weekly -lehden jälleenrakennusaiheista kuvaa ja kuva Freedmen's Bureau -järjestöstä.
Kolmetoista lisäys
Yhdysvaltain perustuslain kolmastoista lisäys poisti orjuuden ja vapaaehtoisen orjuuden, paitsi jos se oli rangaistus rikoksesta. Yhdysvaltain senaatti hyväksyi sen 8. huhtikuuta 1864. Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi sen 31. tammikuuta 1865. Toimenpide ratifioitiin nopeasti kaikissa muissa paitsi kolmessa unionin osavaltiossa (poikkeuksia olivat Delaware, New Jersey ja Kentucky) sekä riittävässä määrässä etelän rajavaltioita ja "jälleenrakennettuja" osavaltioita. Se oli ratifioitu 6. joulukuuta 1865 mennessä. Joulukuun 18. päivänä 1865 ulkoministeri William H. Seward julisti, että se oli sisällytetty liittovaltion perustuslakiin. Siitä tuli osa perustuslakia 61 vuotta kahdestoista lisäyksen jälkeen. Tämä on tähän mennessä pisin perustuslain muutosten välinen aika.
13. lisäyksen teksti
Neljästoista lisäys
Kongressi ehdotti Yhdysvaltain perustuslain neljättätoista lisäystä 13. kesäkuuta 1866. Heinäkuun 9. päivään 1868 mennessä tarvittava määrä osavaltioita oli ratifioinut sen, jotta siitä tuli virallisesti neljästoista lisäys. Ulkoministeri William Seward vahvisti 20. heinäkuuta 1868, että se oli ratifioitu ja lisätty liittovaltion perustuslakiin. Muutos koskee kansalaisoikeuksia ja yhtäläistä lainsuojaa. Sitä ehdotettiin vastauksena kysymyksiin, jotka liittyivät vapautettujen ihmisten kohteluun sodan jälkeen. Muutosta vastustettiin katkerasti erityisesti eteläisissä osavaltioissa, joiden oli pakko ratifioida se, jotta niiden valtuuskunnat voisivat palata kongressiin. Neljästoista lisäys, erityisesti sen ensimmäinen osa, on yksi perustuslain kiistellyimmistä osista. Se on ollut perustana sellaisille käänteentekeville päätöksille kuin Roe v. Wade (1973), joka koski aborttia, ja Bush v. Gore (2000), joka koski vuoden 2000 presidentinvaaleja.
Kansallisarkistossa olevat kaksi sivua neljännestoista lisäystä
Viidestoista lisäys
Yhdysvaltojen perustuslain viidestoista lisäys kieltää liittovaltion ja osavaltioiden hallituksia kieltämästä miespuoliselta kansalaiselta äänioikeutta "rodun, ihonvärin tai aikaisemman orjuuden perusteella". Se ratifioitiin 3. helmikuuta 1870 kolmantena ja viimeisenä jälleenrakennuslain muutoksista.
Vuoteen 1869 mennessä oli hyväksytty muutokset, joilla orjuus lakkautettiin ja joilla säädettiin kansalaisuudesta ja yhtäläisestä lain mukaisesta suojelusta. Ulysses S. Grantin niukka valinta presidentiksi vuonna 1868 sai kuitenkin republikaanien enemmistön vakuuttuneeksi siitä, että mustat äänestäjät olisivat tärkeitä puolueen tulevaisuuden kannalta. Kun kongressi oli hylännyt kauaskantoisemmat versiot äänioikeusmuutoksesta, se ehdotti 26. helmikuuta 1869 kompromissimuutosta, jolla kiellettiin rotuun, ihonväriin tai aiempaan orjuuteen perustuvat rajoitukset. Muutos selviytyi vaikeasta ratifiointitaistelusta ja hyväksyttiin 30. maaliskuuta 1870. Sen jälkeen kun mustat saivat äänioikeuden, Ku Klux Klan suunnasi osan hyökkäyksistään häiritsemään heidän poliittisia kokouksiaan ja pelottelemaan heitä äänestyksissä estääkseen mustien osallistumisen. 1870-luvun puolivälissä nousi uusia kapinallisryhmiä, kuten Punapaidat ja Valkoinen liitto, jotka toimivat demokraattisen puolueen puolesta estääkseen väkivaltaisesti mustien äänestämisen. Vaikka valkoiset demokraatit saivat 1880-luvulla ja 1890-luvun alussa jälleen valtaa etelävaltioiden lainsäädäntöelimissä, mustia valittiin edelleen lukuisiin paikallisiin virkoihin monissa osavaltioissa ja kongressiin vielä vuonna 1894.
15. lisäyksen teksti
Vaikutukset
Vuosina 1890-1910 kaikki entisen Konfederaation osavaltiot hyväksyivät uusia perustuslakeja ja muita lakeja, joissa keksittiin uusia keinoja kiertää viidestoista lisäys, kuten äänestysverot, asuinpaikkasäännöt ja valkoisen henkilökunnan hallinnoimat luku- ja kirjoitustaitotestit, joista valkoiset toisinaan saivat poikkeuksia isoisälausekkeiden avulla. Kun haasteet päätyivät korkeimpaan oikeuteen, se tulkitsi lisäystä suppeasti ja päätti lakien ilmoitetun tarkoituksen eikä niinkään niiden käytännön vaikutusten perusteella. Äänestäjien tukahduttamisen tulokset olivat dramaattiset, sillä äänestäjien luettelot pienenivät: lähes kaikki mustat sekä kymmenet tuhannet köyhät valkoiset Alabamassa ja muissa osavaltioissa joutuivat poistumaan äänestäjien luetteloista ja poliittisen järjestelmän ulkopuolelle, mikä sulki miljoonat ihmiset edustuksen ulkopuolelle. Demokraattisten osavaltioiden lainsäätäjät hyväksyivät rotuerottelulakeja julkisia tiloja varten ja muunlaisia Jim Crow -rajoituksia. Tämän poliittisen kamppailun aikana lynkkausten määrä etelässä nousi kaikkien aikojen huippuunsa.
Kahdeksannella vuosisadalla tuomioistuin tulkitsi muutosta laajemmin ja kumosi isoisälausekkeet asiassa Guinn v. Yhdysvallat (1915). Kesti neljännesvuosisata, ennen kuin valkoisten esivaalijärjestelmä lopulta purettiin "Texasin esivaalitapauksissa" (1927-1953). Koska etelästä oli tullut yksipuoluealue mustien äänioikeuden menettämisen jälkeen, demokraattisen puolueen esivaalit olivat osavaltioiden ainoat kilpailukykyiset kilpailut. Etelän osavaltiot reagoivat kuitenkin nopeasti korkeimman oikeuden päätöksiin ja keksivät usein uusia tapoja sulkea mustat edelleen pois äänestäjäluetteloista ja äänestämästä. Useimmat etelän mustat saivat mahdollisuuden äänestää vasta 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun liittovaltion kansalaisoikeuslainsäädäntö oli hyväksytty ja liittovaltion valvonta äänioikeusrekisteröintiä ja vaalipiirien rajoja koskevissa asioissa oli alkanut. Kahdeskymmenes neljäs lisäys (1964) kielsi äänestysveron vaatimisen liittovaltion vaaleissa; tähän mennessä viisi yhdestätoista eteläisestä osavaltiosta vaati edelleen äänestysveroa. Yhdessä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksen Harper v. Virginia State Board of Elections (1966) kanssa, joka kielsi äänestysverojen vaatimisen osavaltioiden vaaleissa, mustat saivat jälleen mahdollisuuden osallistua Yhdysvaltain poliittiseen järjestelmään.
Näiden muutosten tarkoituksena oli taata vapaus entisille orjille ja estää syrjintä entisten orjien ja kaikkien Yhdysvaltojen kansalaisten kansalaisoikeuksissa. Osavaltioiden lait ja liittovaltion tuomioistuinten päätökset heikensivät näiden muutosten lupausta 1800-luvun kuluessa. Vuonna 1876 ja myöhemmin jotkut osavaltiot säätivät Jim Crow -lakeja, jotka rajoittivat afroamerikkalaisten oikeuksia. Korkeimman oikeuden tärkeitä päätöksiä, jotka heikensivät näitä muutoksia, olivat Slaughter-House-tapaukset vuonna 1873, joissa estettiin neljänteentoista lisäyksen erioikeus- tai koskemattomuuslausekkeessa taattujen oikeuksien ulottaminen koskemaan myös osavaltion lakien mukaisia oikeuksia, ja Plessy v. Ferguson vuonna 1896, jossa syntyi ilmaisu "erillään mutta tasa-arvoisena" ja annettiin liittovaltion hyväksyntä Jim Crow -laeille. Kolmannentoista, neljännentoista ja viidennentoista lisäyksen täysi hyöty toteutui vasta korkeimman oikeuden päätöksen Brown v. Board of Education (Brown v. Board of Education) jälkeen vuonna 1954 ja sellaisten lakien kuin vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki ja vuoden 1965 äänioikeuslaki jälkeen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat jälleenrakennusmuutokset?
A: Jälleenrakennusmuutokset ovat Yhdysvaltojen perustuslain kolmastoista, neljästoista ja viidestoista muutos, jotka hyväksyttiin vuosina 1865-1870.
K: Mikä oli näiden muutosten tarkoitus?
V: Muutokset olivat tärkeitä eteläisten osavaltioiden jälleenrakennuksen toteuttamisessa sisällissodan jälkeen. Niiden tavoitteena oli muuttaa Yhdysvallat maasta, joka oli "puoliksi orja ja puoliksi vapaa", maaksi, jossa perustuslain takaamat "vapauden siunaukset" koskisivat kaikkia ihmisiä, myös entisiä orjia ja heidän jälkeläisiään.
Kysymys: Mitä kolmastoista lisäys teki?
V: Kolmannestoista lisäys (jota ehdotettiin ja joka ratifioitiin vuonna 1865) poisti orjuuden.
K: Mitä neljästoista lisäys teki?
V: Neljästoista lisäys (ehdotettu vuonna 1866 ja ratifioitu vuonna 1868) loi kaikkiin kansalaisiin sovellettavan erioikeus- ja koskemattomuuslausekkeen; se teki myös oikeuskäsittelyä ja yhtäläistä suojelua koskevista lausekkeista sovellettavia kaikkiin henkilöihin.
K: Mitä viidestoista lisäys teki?
V: Viidestoista lisäys (ehdotettiin vuonna 1869 ja ratifioitiin vuonna 1870) kielsi kansalaisten syrjinnän äänestettäessä rodun, ihonvärin tai aikaisemman orjuuden perusteella.
K: Kuka ehdotti näitä tarkistuksia?
V: Näitä tarkistuksia ehdottivat pohjoisen poliitikot sisällissodan jälkeen.
Etsiä