Analyyttinen kieli
Analyyttinen kieli on kieli, jossa sanat ja kielioppi järjestetään tiukan sanajärjestyksen mukaan eikä taivutusmuotojen tai kielioppia osoittavien sanan päätteiden mukaan. Esimerkkejä analyyttisistä kielistä ovat kiina, englanti, vietnam, thai, khmer ja laos.
Kiinan kielessä lauseet ovat useimmiten SVO-sanajärjestyksessä (subjekti-verbi-objekti). Lauseen on siis oltava "syön nuudeleita", ei "syön nuudeleita" tai "syön nuudeleita". Kiinaksi tämä kirjoitetaan 我吃面条. Verbi 吃 (lausutaan chī, tarkoittaa: "syödä") ei muutu subjektin "minä" tai objektin "nuudelit" perusteella, ja samoin subjektilla 我 (lausutaan wǒ, tarkoittaa: "minä") ja objektilla 面条 (lausutaan miàntiáo, tarkoittaa: "nuudeli/nuudelit") ei ole mitään erityisiä sanapäätteitä roolinsa tai lukumääränsä perusteella. Tärkeää on, että kaikki sanat ovat oikeassa järjestyksessä.
Nykykielessä on joitakin taivutusmuotoja, jotka perustuvat subjektiin (verbi "eat" muuttuu "eats", kun subjektina on kolmannen persoonan "he/she/it") ja lukumäärään ("noodle" on yksikössä, kun taas "noodles" on monikossa), mutta tämän lisäksi niitä ei ole juuri lainkaan. Siksi nykyenglanti on enimmäkseen analyyttinen kieli. Nykymuotoisessa englannissa on paljon vähemmän taivutusmuotoja kuin lähes kaikissa muissa indoeurooppalaisissa kielissä, kuten espanjassa, saksassa ja venäjässä.
Vanha englanti oli taivutuskieli, ja sisällön sanoilla saattoi olla useita eri sanapäätteitä, aivan kuten nykyisessä saksassa. Englanti kuitenkin siirtyi muiden kielten, erityisesti ranskan, tanskan ja latinan, puhujien haltuun, ja koska uusista hallitsijoista tuli englannin toisena kielenä puhuvia, kielioppi yksinkertaistui nykyiseen muotoonsa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on analyyttinen kieli?
A: Analyyttinen kieli on kieli, jossa sanat ja kielioppi järjestetään tiukan sanajärjestyksen mukaan taivutusmuotojen eli kielioppia osoittavien sanapäätteiden sijasta.
K: Mitkä ovat esimerkkejä analyyttisistä kielistä?
V: Esimerkkejä analyyttisistä kielistä ovat kiina, englanti, vietnam, thai, khmer ja laos.
K: Miten lauserakenne toimii kiinassa?
V: Kiinan kielessä lauseet ovat useimmiten SVO-sanajärjestyksessä (subjekti-verbi-objekti). Lauseen on siis oltava "syön nuudeleita", ei "minä nuudeleita syön" tai "syön minä nuudeleita". Verbi ja subjekti eivät muutu objektin tai lukumäärän perusteella.
K: Onko nykyenglannissa taivutusmuotoja?
V: Kyllä, nykyenglannissa on joitakin taivutusmuotoja, jotka perustuvat subjektiin (verbi "eat" muuttuu "eats", kun subjektina on kolmannen persoonan "he/she/it") ja lukumäärään ("noodle" on yksikössä, kun taas "noodles" on monikossa), mutta muuten niitä ei juuri ole. Siksi sitä voidaan pitää analyyttisenä kielenä.
K: Miten vanha englanti erosi nykyenglannista?
V: Vanha englanti oli taivutuskieli, ja sisällön sanoilla saattoi olla useita erilaisia sanapäätteitä, aivan kuten nykyisessä saksassa. Muiden kielten, kuten ranskan, tanskan ja latinan, tunkeutumisen vuoksi monet hallitsijat alkoivat puhua englantia toisena kielenä, joten sen kielioppi yksinkertaistui ajan myötä nykyiseen muotoonsa.
