Eläinkokeet – määritelmä, käyttö, eettiset kysymykset ja tilastot

Eläinkokeet, jotka tunnetaan myös nimellä eläinkokeet ja eläintutkimus, tarkoittavat eläinten käyttöä tieteellisissä kokeissa ja tutkimuksissa. Eläinkokeissa käytetään usein Escherichia coli -bakteereita, hedelmäkärpäsiä ja hiiriä. Maailmassa käytetään vuosittain noin 50–100 miljoonaa selkärankaista eläintä ja huomattavasti suurempi määrä selkärangattomia eläimiä. Eläinten lähde vaihtelee: suurin osa kokeissa käytettävistä eläimistä kasvatetaan tätä tarkoitusta varten, mutta joitakin lajeja saatetaan pyydystää luonnosta tai hankkia eläinsuojista.

Käyttötarkoitukset

Eläimiä käytetään kokeisiin monissa yhteyksissä: perustutkimuksessa, lääketutkimuksessa, lääke- ja kemikaalitestauksessa, myrkyllisyyden arvioinnissa, opetus- ja koulutustarkoituksissa sekä teollisuuden ja suuryritysten kehitysprojekteissa. Eläimiä käytetään muun muassa:

• tutkimaan molekyylien ja solujen toimintoja kokonaisissa elimissä ja organismeissa;
• testaamaan lääkeaineiden tehoa ja turvallisuutta;
• mallintamaan sairauksia ja niiden kehittymistä elimistössä;
• arvioimaan ympäristömyrkkyjen ja kemikaalien vaikutuksia;
• opettamaan kliinisiä taitoja tai biologian perusteita oppilaitoksissa.

Missä eläinkokeita tehdään

Eläimiä käytetään kokeisiin yliopistoissa, lääketieteellisissä tiedekunnissa, maatiloilla, suuryrityksissä ja muissa palveluyksiköissä, jotka tarjoavat eläinkokeisiin liittyviä palveluja. Työtä ohjaavat usein tutkimuseettiset toimikunnat ja lainsäädäntö, jotka määräävät koeasetelmista, eläinten hoidosta ja kivun vähentämisestä.

Eettiset kysymykset ja kiistat

Eläinkokeisiin liittyy voimakkaita eettisiä keskusteluja. Kannattajat korostavat, että monet 1900-luvun ja sitä myöhemmät lääketieteelliset edistysaskeleet olisivat olleet mahdottomia ilman eläintutkimusta. He toteavat, että edes kehittyneet tietokonemallit eivät aina pysty täydellisesti mallintamaan elinten, organismien ja ympäristön välisiä monimutkaisia vuorovaikutuksia.

Vastustajat, mukaan lukien jotkut tiedemiehet ja eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt kuten PETA, kritisoivat eläinkokeita niiden aiheuttaman kärsimyksen, mahdollisten tutkimusvirheiden ja korkeiden kustannusten vuoksi. Heidän mukaansa eläimillä on oikeus olla käyttämättä niitä kokeisiin ja lisäksi malliorganismit eivät aina vastaa ihmisten biologisia reaktioita, mikä voi johtaa harhaanjohtaviin tuloksiin.

Kolme perusperiaatetta: 3R

Useimmissa maissa tutkimusympäristöissä noudatetaan 3R-periaatetta:

• Replacement (korvaaminen): pyritään käyttämään eläimiä korvaavia menetelmiä aina kun mahdollista (esim. in vitro-, soluviljelmä- tai in silico-mallit).
• Reduction (vähentäminen): suunnitellaan kokeet siten, että eläinten määrä on mahdollisimman pieni mutta tilastollisesti riittävä.
• Refinement (parantaminen): kehitetään menetelmiä, jotka vähentävät eläinten kipua, stressiä ja kärsimystä (esim. parempi analgesia, ympäristön rikastaminen).

Lainsäädäntö ja kansainväliset erot

Eläinkokeita säädellään eri tavoin eri maissa. Monissa maissa on tiukat asetukset eläinten käytöstä tutkimuksessa, ja tutkijat tarvitsevat lupia eläinkokeiden suorittamiseen. Euroopassa esimerkiksi sovelletaan EU:n eläinkokeita koskevaa direktiiviä, joka määrää niiden hyväksyttävyyden ja valvonnan periaatteet. Toisaalta käytännöt ja valvonnan tiukkuus vaihtelevat merkittävästi alueittain, ja esimerkiksi kosmetiikan testausrajoitukset ovat tiukempia monissa maissa kuin muualla.

Vaihtoehtoiset menetelmät

Vaihtoehtoisia menetelmiä kehitetään aktiivisesti. Näihin kuuluvat:

• soluviljelyt ja elinsiirteiden mallit (organoidi-, kudos- ja elin-on-a-chip -teknologiat);
• tietokonemallit ja in silico-simulaatiot, jotka ennustavat kemikaalien vaikutuksia;
• matemaattinen mallinnus ja tilastolliset menetelmät, jotka vähentävät eläinmäärän tarvetta;
• microdosing-tekniikat ihmisillä, joissa annokset ovat hyvin pieniä eikä merkittäviä haittavaikutuksia odoteta.

Nämä menetelmät eivät vielä korvaa kaikkia eläinkokeita, mutta niiden kehittäminen ja käyttöönotto vähentää eläinten tarvetta ja parantaa tutkimusten eettisyyttä.

Tilastot ja trendit

Arviot kertovat, että vuosittain käytettyjen selkärankaisten eläinten määrä on 50–100 miljoonaa, ja tähän määrään eivät sisälly kaikki selkärangattomat, joita käytetään paljon enemmän. Tilastot vaihtelevat maittain riippuen laskentatavoista ja siitä, mitkä toiminnot luokitellaan eläinkokeiksi. Viime vuosikymmeninä on nähty trendi kohti eläinmäärien vähenemistä tietyissä tutkimusaloissa ja lisääntyvää panostusta vaihtoehtoisiin menetelmiin.

Yhteenveto

Eläinkokeet ovat monimutkainen ja laaja aihe, jossa kohtaavat tieteelliset tarpeet, eettiset huomiot sekä lainsäädännölliset vaatimukset. Vaikka eläintutkimus on tuottanut merkittäviä lääketieteellisiä ja biologisia läpimurtoja, se herättää myös eettisen vastarinnan ja vaatimuksia vaihtoehtoisista menetelmistä. Tavoitteena monessa yhteydessä on vähentää eläinten käyttöä, kehittää inhimillisempiä tutkimustekniikoita ja varmistaa, että eläimiä käytetään vain silloin, kun siitä on selkeä ja perusteltu hyöty.

Historia

Varhaisimmat maininnat eläinkokeista ovat kreikkalaisten kirjoituksissa toiselta ja neljänneltä vuosisadalta eaa. Aristoteles (Αριστοτέλης) (384-322 eaa.) ja Erasistratos (304-258 eaa.) olivat ensimmäisiä, jotka tekivät kokeita elävillä eläimillä. Galenus, toisen vuosisadan Roomassa asuva lääkäri, joka tunnettiin "eläinkokeiden isänä", leikkeli sikoja ja vuohia. Avenzoar, arabialainen lääkäri kahdellatoista vuosisadalla Espanjassa, kokeili kirurgisia menetelmiä eläimillä ennen kuin hän sovelsi niitä ihmisiin.

Tieteellisen tutkimuksen historiassa on usein käytetty eläimiä. Louis Pasteur osoitti 1880-luvulla lääketieteen bakteeriteorian laittamalla pernaruttoa lampaisiin. Ivan Pavlov käytti 1890-luvulla tunnetusti koiria kuvaamaan klassista ehdollistumista. Marraskuun 3. päivänä 1957 venäläisestä Laika-koirasta tuli ensimmäinen eläin, joka kiersi maapallon kiertoradalla. 1970-luvulla antibioottihoidot ja rokotteet lepraa vastaan tehtiin vyötiäisiä käyttäen, ja niitä annettiin sitten ihmisille. Vuonna 1974 Rudolf Jaenisch tuotti ensimmäisen geneettisesti muutetun nisäkkään. Hän siirsi viruksen DNA:ta hiiren perimään. Geenitutkimus kasvoi nopeasti sen jälkeen. Vuonna 1996 syntyi Dolly-lammas, ensimmäinen kloonattu nisäkäs.

1900-luvulla toksikologinen testaus tuli tärkeäksi. 1800-luvulla huumausaineita koskevat lait eivät olleet yhtä tiukkoja. Huumeiden turvallisuutta ei tarvinnut tarkistaa. Vuonna 1937 Elixir Sulfanilamide -niminen lääke tappoi kuitenkin yli 100 ihmistä. Se aiheutti suurta ja pitkään jatkuvaa kipua, oksentelua ja kohtauksia. Tämän jälkeen Yhdysvaltain kongressi teki lakeja, joiden mukaan lääkkeet oli testattava eläimillä ennen kuin niitä sai myydä. Muut maat säätivät vastaavia lakeja.

Jo 1600-luvulla ihmiset olivat eri mieltä eläinkokeista. Vuonna 1655 Edmund O'Meara sanoi, että "elävöittämisen kurja kidutus saattaa ruumiin luonnottomaan tilaan". O'Meara ja muut sanoivat, että eläimiin voi kohdistua kipua eläinkokeiden aikana, mikä tekee tuloksista epäluotettavia. Myös muut eivät pitäneet eläinkokeista, koska heidän mielestään eläimiä ei pitäisi satuttaa ihmisten vuoksi. Toiset vastustivat eläinkokeita eri syistä: monet uskoivat, että eläimet eivät olleet yhtä hyviä kuin ihmiset ja että ne olivat niin erilaisia, että eläinkokeiden tulokset eivät toimisi ihmisillä.

Kannattajat olivat eri mieltä. He väittivät, että eläinkokeet olivat välttämättömiä tiedon saamiseksi. Claude Bernard, "eläinkokeiden ruhtinas" ja fysiologian isä, kirjoitti tunnetusti vuonna 1865, että "elämäntiede on upea ja häikäisevästi (kirkkaasti) valaistu sali, johon pääsee vain kulkemalla pitkän ja kammottavan keittiön läpi". Hän julisti, että "eläinkokeet ... ovat täysin ratkaisevia ihmisen toksikologian ja hygienian kannalta ... näiden aineiden vaikutukset ovat samat ihmiseen kuin eläimiin, lukuun ottamatta aste-eroja". Bernardin ansiosta eläinkokeista tuli tavanomainen tieteellinen menetelmä. Yllättäen Bernardin vaimo Marie Françoise Martin perusti kuitenkin ensimmäisen eläinkokeiden vastaisen yhdistyksen Ranskassa vuonna 1883.

Vuonna 1896 tohtori Walter B. Cannon sanoi: "Elävienmetsästyksen vastustajat ovat toinen niistä kahdesta tyypistä, joita Theodore Roosevelt kuvasi sanoessaan: 'Terve järki ilman omaatuntoa voi johtaa rikokseen, mutta omatunto ilman tervettä järkeä voi johtaa hulluuteen, joka on rikoksen palvelijattarena.' " Yleisö alkoi kiinnittää huomiota eläinkokeiden kannattajiin ja vastustajiin ensimmäisen kerran 1990-luvun alkupuolella Brown Dog -tapauksen aikana. Ruskean koiran tapauksessa sadat lääketieteen opiskelijat ja eläinkokeiden vastustajat sekä poliisi kiistelivät eläinkokeiden kohteena olleen koiran muistomerkistä.

Joseph Wrightin kokeilu linnulla ilmapumpussa, vuodelta 1768.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on eläinkokeet?

K: Millaisia eläimiä käytetään yleisesti eläinkokeissa?

K: Kuinka monta eläintä käytetään maailmanlaajuisesti vuosittain?

K: Mistä nämä eläimet ovat peräisin?

K: Missä eläinkokeita tehdään?

K: Mitä eläinkokeiden kannattajat sanovat eläinkokeista?

K: Kuka vastustaa eläinkokeita?

Hae kirjaimella