Eläinkoe
Eläinkokeet, jotka tunnetaan myös nimellä eläinkokeet ja eläintutkimus, ovat eläinten käyttöä kokeisiin. Eläinkokeissa käytetään usein Escherichia coli -bakteereita, hedelmäkärpäsiä ja hiiriä. Maailmassa käytetään vuosittain noin 50-100 miljoonaa selkärankaista eläintä ja paljon enemmän selkärangattomia eläimiä. Eläinten lähde vaihtelee maittain ja lajeittain. Suurin osa kokeisiin käytettävistä eläimistä kasvatetaan tätä tarkoitusta varten. Toiset taas saatetaan pyydystää luonnosta tai ostaa eläinsuojista.
Eläimiä käytetään kokeisiin yliopistoissa, lääketieteellisissä tiedekunnissa, maatiloilla, suuryrityksissä ja muissa paikoissa, jotka tarjoavat eläinkokeisiin liittyviä palveluja. Eläinkokeita kannattavat ihmiset väittävät, että lähes kaikissa 1900-luvun lääketieteellisissä keksinnöissä on käytetty eläimiä jollakin tavalla. He sanovat, että edes monimutkaiset tietokoneet eivät pysty mallintamaan molekyylien, solujen, kudosten, elinten, organismien ja ympäristön välisiä yhteyksiä. Monet tärkeät löydöt tehtiin eläinkokeiden ansiosta. Jotkut tiedemiehet ja eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt, kuten PETA, eivät kuitenkaan kannata eläinkokeita. Niiden mukaan ne ovat julmia, huonosti tehtyjä ja kalliita. Toiset taas väittävät, että eläimillä on oikeus olla käyttämättä niitä kokeisiin ja että malliorganismit eroavat ihmisistä. Eläinkokeiden rajoitukset ovat erilaisia eri maissa.
Hiiriä ja muita eläimiä käytetään usein kokeissa.
Tämä kuva Silver Springin apinasta aloitti keskustelun eläinkokeista Yhdysvalloissa. Kuva on vuodelta 1981.
Määritelmät
Sanoilla eläinkokeet, eläinkokeet, eläintutkimus, in vitro -testaus ja vivisection on samankaltainen merkitys, mutta eri tavalla. "tatiosion" tarkoittaa elävän eläimen "paloittelua". Sitä käytettiin vain kokeissa, joissa leikattiin eläviä eläimiä. Sanaa "vivisection" käytetään joskus negatiivisesti kaikista elävillä eläimillä tehdyistä kokeista. Esimerkiksi Encyclopædia Britannica kuvailee "vivisectionia" seuraavasti: "elävällä eläimellä tehtävä toimenpide, joka on pikemminkin kokeellinen kuin parantava; laajemmin kaikki elävillä eläimillä tehtävät kokeet". Sanakirjat kuitenkin huomauttavat, että laajempaa määritelmää "käyttävät vain ihmiset, jotka vastustavat (inhoavat) tällaista työtä". Sana saa ihmiset ajattelemaan kidutusta, kipua ja kuolemaa. Ihmiset, jotka eivät pidä eläinkokeista, käyttävät usein sanaa "vivisection", kun taas tiedemiehet käyttävät sen sijaan yleensä ilmaisua "eläinkokeet".
Historia
Varhaisimmat maininnat eläinkokeista ovat kreikkalaisten kirjoituksissa toiselta ja neljänneltä vuosisadalta eaa. Aristoteles (Αριστοτέλης) (384-322 eaa.) ja Erasistratos (304-258 eaa.) olivat ensimmäisiä, jotka tekivät kokeita elävillä eläimillä. Galenus, toisen vuosisadan Roomassa asuva lääkäri, joka tunnettiin "eläinkokeiden isänä", leikkeli sikoja ja vuohia. Avenzoar, arabialainen lääkäri kahdellatoista vuosisadalla Espanjassa, kokeili kirurgisia menetelmiä eläimillä ennen kuin hän sovelsi niitä ihmisiin.
Tieteellisen tutkimuksen historiassa on usein käytetty eläimiä. Louis Pasteur osoitti 1880-luvulla lääketieteen bakteeriteorian laittamalla pernaruttoa lampaisiin. Ivan Pavlov käytti 1890-luvulla tunnetusti koiria kuvaamaan klassista ehdollistumista. Marraskuun 3. päivänä 1957 venäläisestä Laika-koirasta tuli ensimmäinen eläin, joka kiersi maapallon kiertoradalla. 1970-luvulla antibioottihoidot ja rokotteet lepraa vastaan tehtiin vyötiäisiä käyttäen, ja niitä annettiin sitten ihmisille. Vuonna 1974 Rudolf Jaenisch tuotti ensimmäisen geneettisesti muutetun nisäkkään. Hän siirsi viruksen DNA:ta hiiren perimään. Geenitutkimus kasvoi nopeasti sen jälkeen. Vuonna 1996 syntyi Dolly-lammas, ensimmäinen kloonattu nisäkäs.
1900-luvulla toksikologinen testaus tuli tärkeäksi. 1800-luvulla huumausaineita koskevat lait eivät olleet yhtä tiukkoja. Huumeiden turvallisuutta ei tarvinnut tarkistaa. Vuonna 1937 Elixir Sulfanilamide -niminen lääke tappoi kuitenkin yli 100 ihmistä. Se aiheutti suurta ja pitkään jatkuvaa kipua, oksentelua ja kohtauksia. Tämän jälkeen Yhdysvaltain kongressi teki lakeja, joiden mukaan lääkkeet oli testattava eläimillä ennen kuin niitä sai myydä. Muut maat säätivät vastaavia lakeja.
Jo 1600-luvulla ihmiset olivat eri mieltä eläinkokeista. Vuonna 1655 Edmund O'Meara sanoi, että "elävöittämisen kurja kidutus saattaa ruumiin luonnottomaan tilaan". O'Meara ja muut sanoivat, että eläimiin voi kohdistua kipua eläinkokeiden aikana, mikä tekee tuloksista epäluotettavia. Myös muut eivät pitäneet eläinkokeista, koska heidän mielestään eläimiä ei pitäisi satuttaa ihmisten vuoksi. Toiset vastustivat eläinkokeita eri syistä: monet uskoivat, että eläimet eivät olleet yhtä hyviä kuin ihmiset ja että ne olivat niin erilaisia, että eläinkokeiden tulokset eivät toimisi ihmisillä.
Kannattajat olivat eri mieltä. He väittivät, että eläinkokeet olivat välttämättömiä tiedon saamiseksi. Claude Bernard, "eläinkokeiden ruhtinas" ja fysiologian isä, kirjoitti tunnetusti vuonna 1865, että "elämäntiede on upea ja häikäisevästi (kirkkaasti) valaistu sali, johon pääsee vain kulkemalla pitkän ja kammottavan keittiön läpi". Hän julisti, että "eläinkokeet ... ovat täysin ratkaisevia ihmisen toksikologian ja hygienian kannalta ... näiden aineiden vaikutukset ovat samat ihmiseen kuin eläimiin, lukuun ottamatta aste-eroja". Bernardin ansiosta eläinkokeista tuli tavanomainen tieteellinen menetelmä. Yllättäen Bernardin vaimo Marie Françoise Martin perusti kuitenkin ensimmäisen eläinkokeiden vastaisen yhdistyksen Ranskassa vuonna 1883.
Vuonna 1896 tohtori Walter B. Cannon sanoi: "Elävienmetsästyksen vastustajat ovat toinen niistä kahdesta tyypistä, joita Theodore Roosevelt kuvasi sanoessaan: 'Terve järki ilman omaatuntoa voi johtaa rikokseen, mutta omatunto ilman tervettä järkeä voi johtaa hulluuteen, joka on rikoksen palvelijattarena.' " Yleisö alkoi kiinnittää huomiota eläinkokeiden kannattajiin ja vastustajiin ensimmäisen kerran 1990-luvun alkupuolella Brown Dog -tapauksen aikana. Ruskean koiran tapauksessa sadat lääketieteen opiskelijat ja eläinkokeiden vastustajat sekä poliisi kiistelivät eläinkokeiden kohteena olleen koiran muistomerkistä.
Joseph Wrightin kokeilu linnulla ilmapumpussa, vuodelta 1768.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on eläinkokeet?
V: Eläinkokeet, jotka tunnetaan myös nimillä eläinkokeet ja eläintutkimus, ovat eläinten käyttöä kokeisiin.
K: Millaisia eläimiä käytetään yleisesti eläinkokeissa?
V: Eläinkokeissa käytetään usein Escherichia coli -bakteeria, hedelmäkärpäsiä ja hiiriä.
K: Kuinka monta eläintä käytetään maailmanlaajuisesti vuosittain?
V: Maailmassa käytetään vuosittain noin 50-100 miljoonaa selkärankaista eläintä ja paljon enemmän selkärangattomia eläimiä.
K: Mistä nämä eläimet ovat peräisin?
V: Eläinten alkuperä vaihtelee maittain ja lajeittain. Useimmat on kasvatettu nimenomaan tätä tarkoitusta varten, mutta osa voi olla pyydystetty luonnosta tai ostettu eläinsuojista.
K: Missä eläinkokeita tehdään?
V: Eläimiä käytetään kokeisiin yliopistoissa, lääketieteellisissä tiedekunnissa, maatiloilla, suurissa yrityksissä ja muissa paikoissa, jotka tarjoavat eläinkokeisiin liittyviä palveluja.
K: Mitä eläinkokeiden kannattajat sanovat eläinkokeista?
V: Kannattajat väittävät, että lähes kaikissa 1900-luvun lääketieteellisissä keksinnöissä käytettiin jollakin tavalla eläimiä ja että monimutkaiset tietokoneet eivät pysty mallintamaan molekyylien, solujen, kudosten, elinten, organismien ja ympäristön välisiä yhteyksiä; siksi monet tärkeät keksinnöt tehtiin eläinkokeiden avulla.
K: Kuka vastustaa eläinkokeita?
V: Tutkijat ja PETA:n kaltaiset järjestöt vastustavat niitä sillä perusteella, että ne ovat julmia, huonosti tehtyjä ja kalliita; ne myös väittävät, että eläimillä on oikeus olla käyttämättä niitä kokeisiin, koska malliorganismit eroavat ihmisistä.
