Sivumusiikki
Sivumusiikki on musiikkia, joka on sävelletty näytelmää varten. Se ei ole kuin ooppera, jossa musiikkia on yleensä koko ajan. Sivumusiikkia käytetään kohtausten välissä tai näytelmän erityisen tärkeissä hetkissä tai näyttelijöiden laulamien laulujen yhteydessä. Sitä kutsutaan "oheismusiikiksi", koska musiikki ei ole yhtä tärkeää kuin näytelmä.
Sivumusiikkia käytettiin jo antiikin Kreikassa. Sitä käytettiin 1500- ja 1600-luvuilla erityisesti Shakespearen näytelmissä, joiden hahmot laulavat usein lauluja. Tänä aikana oheismusiikkia käytettiin useammin komedioissa kuin tragedioissa. Tragediat kertoivat tärkeistä ihmisistä, joilla oli kiire hallita maataan ja käydä sotia. Näytelmissä he puhuivat säkeillä ja olivat liian jaloja laulamaan. Ihmiset ajattelivat, että komediat sopivat paremmin musiikin sisällyttämiseen. Lauluja lauloivat usein näyttelijät, jotka näyttelivät paimenia, nymfejä tai klovneja.
Myöhempinä vuosisatoina musiikkia käytettiin kaikenlaisessa vakavassa draamassa. Joskus käytettiin suuria orkestereita. Monet kuuluisat säveltäjät kirjoittivat musiikkia, jota orkesteri soitti näytelmien aikana. Kuuluisa esimerkki on Felix Mendelssohnin vuonna 1842 säveltämä oheismusiikki Shakespearen Kesäyön unelmaan. Muut säveltäjät työskentelivät elävien runoilijoiden, kuten Goethen ja Schillerin, kanssa. Beethoven sävelsi musiikkia Goethen näytelmään Egmont. Tämä musiikki liittyy hyvin läheisesti tarinan tapahtumiin: alkusoitto kuvaa Espanjan ankaraa sortoaAlankomaissa, josta näytelmä kertoo. Schubertin kuuluisa Rosamunde-ouvertuaari on peräisin näytelmästä nimeltä Die Zauberharfe (Taikaharppu). Schumannin Manfred-musiikki on erilainen: sitä ei ollut koskaan tarkoitettu näytelmän kanssa esitettäväksi, vaan se oli vain Schumannin mielikuvituksen inspiroima. Monet muutkin säveltäjät kirjoittivat oheismusiikkia, esimerkiksi Sibelius (Maeterlinckin näytelmään Pelléas et Mélisande) ja Grieg (Ibsenin näytelmään Peer Gynt).
Kaikissa näissä esimerkeissä musiikkia kuullaan nykyään yleensä konserteissa, ei osana alkuperäistä näytelmää. Useimmissa niistä on alkusoitto (ennen näytelmän alkua soitettava musiikki), ja nämä alkusoitot esitetään usein erikseen, hyvin usein konserttien alussa.
Sivumusiikkia ei 1900-luvulla käytetty niin paljon, vaikka Brechtin näytelmissä, joissa on usein kyse poliittisesta propagandasta, tarvittiin uudenlaista populaarimusiikkia. Brecht työskenteli Weillin ja Eislerin kaltaisten säveltäjien kanssa, jotka ymmärsivät, millaisen viestin hän halusi näytelmiinsä. Heidän musiikkinsa Brechtin näytelmiin muistuttaa kabareemusiikkia.
Nykyään elektronista musiikkia käytetään usein näytelmissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on oheismusiikki?
V: Sivumusiikki on musiikkia, joka on kirjoitettu näytelmää varten. Sitä käytetään kohtausten välissä tai näytelmän erityisen tärkeissä hetkissä tai näyttelijöiden laulamina lauluina, eikä se ole yhtä tärkeää kuin itse näytelmä.
K: Milloin oheismusiikkia käytettiin ensimmäisen kerran?
V: Sivumusiikkia käytettiin ensimmäisen kerran jo antiikin Kreikassa. Se oli suosittua myös 1500- ja 1600-luvuilla, erityisesti Shakespearen näytelmissä.
K: Miten oheismusiikkia käytettiin komedioissa verrattuna tragedioihin?
V: Komedioissa oheismusiikkia käytettiin usein useammin kuin tragedioissa. Tragediat kertoivat tärkeistä ihmisistä, jotka puhuivat säkeistöissä ja olivat liian jaloja laulamaan, kun taas ihmiset ajattelivat, että komedioissa oli sopivampaa sisällyttää lauluja, joita yleensä lauloivat paimenia, nymfejä tai klovneja esittävät näyttelijät.
Kysymys: Keitä ovat kuuluisat oheismusiikin säveltäjät?
V: Kuuluisia oheismusiikin säveltäjiä ovat Felix Mendelssohn (juhannusyön unelmaa varten), Beethoven (Goethen Egmontia varten), Schubert (Die Zauberharfea varten), Schumann (Manfredia varten), Sibelius (Maeterlinckin Pelléas et Mélisandea varten) ja Grieg (Ibsenin Peer Gyntiä varten).
Kysymys: Sävelletäänkö oheismusiikkia vielä nykyäänkin?
V: Kyllä, vaikka se ei ollutkaan niin yleistä 1900-luvulla, koska poliittiset propagandanäytelmät tarvitsivat uudenlaista populaarimusiikkia. Säveltäjät, kuten Weill ja Eisler, kirjoittivat tällaista kabaree-tyyppistä säestysmusiikkia Brechtin näytelmiin. Nykyään näytelmissä käytetään usein elektronista musiikkia perinteisten orkesterikappaleiden sijasta.
Kysymys: Esitetäänkö näiden sävellysten alkusoittoja yleensä erikseen konserteissa?
V: Kyllä, monet näiden sävellysten overtuureista esitetään nykyään konserteissa erillisinä sen sijaan, että ne esitettäisiin alkuperäisen näytelmän kanssa.
