Robert E. Lee — Konfederaation ylipäällikkö ja sotilas (1807–1870)
Robert E. Lee – Konfederaation ylipäällikkö: elämä ja ura Meksikon sodasta sisällissotaan, West Point, Harpers Ferry – kattava elämäkerta ja sotahistoria.
Robert Edward Lee (19. tammikuuta 1807 - 12. lokakuuta 1870) oli Yhdysvaltain armeijan eversti. Hänestä tuli Yhdysvaltain sisällissodan aikana Konfederaation armeijan ylipäällikkö. Hän johti Pohjois-Virginian armeijaa Yhdysvaltain sisällissodan itäisellä näyttämöllä. Hän aloitti insinöörinä, mutta eteni sitten korkeammalle. Ennen sisällissotaa Lee oli upseeri Meksikon ja Amerikan sodassa. Hän oli myös West Pointin johtaja. Yhdysvaltain armeijan everstinä hän johti merijalkaväen pataljoonaa, joka kukisti kapinan Harpers Ferryn asevarikolla ja vangitsi kapinan johtajan John Brownin.
Varhaiselämä ja koulutus
Robert E. Lee syntyi Virginiaan merkittävään sotilas- ja kartanonomistajasukuun. Hänen isänsä oli kenraalimajuri Henry "Light‑Horse Harry" Lee, tunnettu vallankumouksellisesta sotilaasta ja poliitikosta. Lee opiskeli Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa, josta hän valmistui 1829. West Pointissa hänet tunnettiin erinomaisesta käytöksestään ja insinööritaidostaan, ja hänestä tuli pian maan arvostetuimpia sotilasinsinöörejä.
Ura ennen sisällissotaa
Lee palveli insinöörin tehtävissä ja osallistui muun muassa Meksikon ja Amerikan sotaan, missä hän toimi merkittävissä kenttätehtävissä. Sotilaallinen auktoriteetti, sotilasäly ja strateginen ajattelu nostivat hänet esiin. 1850‑luvulla Lee toimi myös West Pointin ylijohtajana ja kehitti oppilaitoksen koulutusohjelmaa. Vuonna 1859 hän johti liittovaltion joukkoja, jotka kukistivat John Brownin Harpers Ferryn hyökkäyksen — tapahtuma lisäsi hänen julkista näkyvyyttään ennen sisällissotaa.
Ratkaisu liittyä Konfederaatioon ja sodan alku
Lee oli henkilökohtaisesti epäileväinen unionin hajoamisen suhteen ja piti orjuuden lakkauttamista ongelmallisena, mutta piti myös liittovaltion yhtenäisyyttä tärkeänä. Kun Virginia kuitenkin päätti irtautua unionista keväällä 1861, Lee päätti seurata osavaltionsa päätöstä ja siirtyä Konfederaation palvelukseen. Hänestä tuli nopeasti yksi Konfederaation näkyvimmistä sotilasjohtajista ja hän otti komennon itärintaman merkittävimmän sotajoukon, Army of Northern Virginian, johdosta.
Sotatoimet ja merkittävät taistelut
Lee tunnetaan taktisesti taitavana ja usein yllättävin, aggressiivisin hyökkäyksin toimineena komentajana. Hänen johtamansa armeija saavutti useita merkittäviä voittoja mutta kärsi myös raskaita tappioita. Keskeisiä vaiheita ja taisteluita olivat muun muassa:
- Seven Days' Battles (kesä–heinäkuu 1862) — Lee pakotti Unionin joukot vetäytymään Richmondin ulkopuolelta.
- Second Battle of Bull Run / Manassas (elokuu 1862) — selkeä konfederaatio‑voitto.
- Battle of Antietam / Sharpsburg (syyskuu 1862) — verinen asemasota, johon liittyi strateginen pysähdys.
- Battle of Fredericksburg (joulukuu 1862) — suuri voitto Lee:n joukoille.
- Battle of Chancellorsville (toukokuu 1863) — yksi hänen sotilasneroutensa huippukohtia, vaikka Konfederaatio menetti kenraali Stonewall Jacksonin kuoleman vuoksi.
- Battle of Gettysburg (heinäkuu 1863) — käännekohta; Lee:n hyökkäys epäonnistui ja merkitsi Konfederaation kyvyttömyyttä hyökätä Pohjois‑osavaltioiden syvyyksiin menestyksekkäästi.
- Vuosien 1864–1865 kampanjat, mm. Overland Campaign ja Petersburgin piiritys — pitkän ja kuluttavan sodankäynnin vaihe, joka lopulta jätti Konfederaatiojoukot uupuneiksi.
Antautuminen ja jälkeinen elämä
Kun Konfederaation voimat olivat loppuun kuluneita, Lee antautui kenraali Ulysses S. Grantille Appomattox Court Housessa 9. huhtikuuta 1865, mikä käytännössä päätti taistelut itärintamalla. Antautumisen jälkeen Lee pyrki edistämään kansallista sovintoa ja rauhaa, vaikkakin hänen poliittiset näkemyksensä rotukysymyksistä ja mustien vapauksien laajasta tukemisesta olivat varaukselliset.
Sodan jälkeen Lee toimi Washington Collegessa (myöhemmin Washington and Lee University) sen presidenttinä ja keskittyi koulutustyöhön aina kuolemaansa saakka 12. lokakuuta 1870. Hänestä tuli etelän aatteellisen perinnön symboli monille, ja hänen persoonastaan ja toiminnastaan on muodostunut monimutkainen historiallinen perintö.
Perintö ja kiistat
Lee on historiallisesti tunnustettu taidokkaaksi sotilasjohtajaksi, mutta hänen maineensa on kiistanalainen. Hänen valintansa puolustaa Konfederaatiota ja orjuusjärjestelmää sekä hänen roolinsa etelän muistokulttuurissa ovat aiheuttaneet laajaa keskustelua. 1900‑luvulta lähtien Leestä on tehty lukuisia muistomerkkejä, koulujen ja katujen nimiä on annettu hänen mukaansa, mutta 2000‑luvulla monet näistä muistomerkeistä ja nimesäilytyksistä ovat herättäneet kritiikkiä ja johtaneet uudelleenarviointeihin. Nykyhistoriassa hänen sotilaallisia kykyjään arvostellaan ja samanaikaisesti tuomitaan hänen tukensa orjuudelle ja Konfederaation pyrkimyksille erottaa etelä pois unionista.
Yhteenveto: Robert E. Lee on yksi Yhdysvaltain sisällissodan tunnetuimmista ja monimutkaisimmista hahmoista: taitava sotilas, jonka valinnat ja poliittiset kannat jättivät pysyvän ja kiistanalaisen jäljen amerikkalaiseen historiaan.
Varhaisvuodet
Lee syntyi Stratford Hallissa Westmorelandin piirikunnassa Virginiassa 19. tammikuuta 1807. Hänen vanhempansa olivat Yhdysvaltain vapaussodan kenraali ja Virginian kuvernööri Henry "Light Horse Harry" Lee ja hänen vaimonsa Anne Carter Lee. Vuonna 1818 Leen isä kuoli Länsi-Intiassa näkemättä poikaansa enää koskaan. Äitinsä kasvatti Robertin Alexandriassa, Virginiassa.
Washingtonin sukujuuret
Lee ja George Washington olivat molemmat Augustine Warnerin vanhemman ja hänen vaimonsa Mary Towneley Warnerin jälkeläisiä. Lee polveutui heidän tyttärensä Sarahin kautta. Washington polveutui heidän poikansa Augustine Jr:n kautta. Lee ja Washington olivat kolmannen polven serkkuja, kahdesti etäällä toisistaan.
Koulutus
Lee kävi Eastern View'n koulua Fauquierin piirikunnassa Virginiassa. Hän on saattanut käydä kouluja Shirleyssä, Virginiassa, ja Alexandriassa, Virginiassa. Hänen äitinsä opetti hänelle episkopaalista uskoa. Lee kävi West Pointin Yhdysvaltain sotilasakatemiaa, josta hän valmistui vuoden 1829 luokan toiseksi.
Avioliitto
Lee meni naimisiin Mary Custisin kanssa 30. kesäkuuta 1831 Arlington Housessa. Hän oli George Washingtonin poikapuolen John Parke Custisin lapsenlapsi. He asuivat Arlington Housessa. Heillä oli seitsemän lasta.
Mary Custis Lee ja Robert E. Lee, Jr. vuonna 1845.
Keskimmäiset vuodet
Lee taisteli Meksikon ja Amerikan sodassa kenraali Winfield Scottin alaisuudessa kapteenina. Myöhemmin Scott kirjoitti Leestä ja kutsui häntä "parhaaksi sotilaaksi, jonka olen koskaan nähnyt kentällä". Sodan jälkeen Lee auttoi armeijaa rakentamaan linnakkeita. Vuonna 1855 Leestä tuli everstiluutnantti, ja hän liittyi ratsuväkirykmenttiin. Everstinä Lee kutsuttiin pysäyttämään "orjakapina", joka muuten tunnettiin John Brownin hyökkäyksenä Harpers Ferryyn. Brownin ryöstöretki päättyi Leen toimesta alle tunnissa.
Sisällissota
Lee peri Arlington Housen mukana useita orjia. Hän ei osoittautunut kovin hyväksi orjien isännäksi. Hän yritti olla ystävällinen ja kieltäytyi käyttämästä kidutusta. Mutta orjat tiesivät, että heidän vapautensa oli myönnetty heille testamentilla, ja kieltäytyivät työskentelemästä. Lee halusi myöntää heille vapauden, mutta tarvitsi heitä auttamaan häntä Arlington Housen töiden hoitamisessa. Henkilökohtaisesti Lee inhosi orjuutta ja kutsui sitä "pahuudeksi" sekä mustille että valkoisille. Hän kuitenkin katsoi, että se oli lopetettava vähitellen tai etelän talous romahtaisi wikt:collapse. Lee oli kuitenkin samaa mieltä muiden etelävaltiolaisten kanssa, jotka ajattelivat, että mustat olivat alempiarvoisia. Hän uskoi, että Jumala ratkaisisi ongelman omana aikanaan. Leellä, kuten Thomas Jeffersonillakin, oli ristiriitaisia tunteita orjuutta kohtaan.Abraham Lincolnin valinta vuonna 1860 sai useat osavaltiot irtautumaan vastalauseena. Tämä asetti Leen vaikeaan asemaan. Vastaperustetut Amerikan liittovaltiot tarjosivat Leelle prikaatikenraalin arvoa. Lee ei vastannut tarjoukseen. Winfield Scott tarjosi hänelle Yhdysvaltain vapaaehtoisten armeijan komentamista. Hän ei vastannut tähänkään tarjoukseen. Huhtikuun 12.-14. päivän 1861 välisenä aikana Yhdysvaltain joukkoja pommitettiin Sumterin linnakkeessa Charlestonissa Etelä-Carolinassa. Samana päivänä Virginia erosi unionista. Lee ei kannattanut irtautumista, mutta hän ei voinut taistella omaa Virginian osavaltiotaan vastaan. Lee erosi Yhdysvaltain armeijan palveluksesta 22. huhtikuuta 1861 Arlington Housessa. Hän kertoi ystävilleen, että hän ei olisi mukana etelään suuntautuvassa hyökkäyksessä. Useita päiviä myöhemmin hän otti vastaan kaikkien Virginian joukkojen komennon.
Aluksi Lee ei komentanut yhtään sotilasta taistelussa. Sen sijaan hän auttoi konfederaation presidenttiä Jefferson Davisia tekemään sotilaallisia päätöksiä. Vuonna 1862 hänestä tuli Pohjois-Virginian armeijan komentaja. Hän johti armeijaa koko loppusodan ajan. Hän voitti monia taisteluita, vaikka unionin armeijalla oli taisteluissa enemmän miehiä ja aseita. Gettysburgin taistelussa hän yritti hyökätä unionin puolelle sodan lopettamiseksi. Hänen armeijansa kuitenkin kukistui, ja hänen oli vetäydyttävä takaisin Virginiaan.
Vuosina 1864 ja 1865 Lee taisteli unionin kenraali Ulysses S. Grantia vastaan Virginiassa. Vuoden 1864 lopulla ja vuoden 1865 alussa Lee ja Grant taistelivat Richmondin lähellä Virginiassa taistelujen sarjassa, jota kutsuttiin nimellä Petersburgin piiritys. Huhtikuussa 1865 Grant pakotti Leen vetäytymään Richmondista. Useiden taistelujen jälkeen Grant piiritti Leen Appomattox Courthousen lähellä ja pakotti Leen antautumaan. Ennen antautumistaan hän sanoi: "Kuolisin mieluummin tuhannella kuolemalla kuin antautuisin".
Sodan jälkeen
Presidentti Andrew Johnson antoi julistuksen, jolla armahdettiin ja armahdettiin ne konfederaation jäsenet, jotka olivat osallistuneet kapinaan Yhdysvaltoja vastaan. Se sisälsi 14 vapautettua ryhmää, ja näiden ryhmien jäsenten oli tehtävä Yhdysvaltojen presidentille hakemus, jossa he pyysivät armahdusta. Lee lähetti hakemuksen kenraali Grantille. Kesäkuun 13. päivänä 1865 Lee kirjoitti presidentti Johnsonille:"Koska minut on suljettu pois 29. Ulton julistuksen sisältämien armahdus- ja armahdusmääräysten piiristä, pyydän täten niiden etuuksia ja kaikkien niiden oikeuksien ja erioikeuksien täyttä palauttamista, jotka on myönnetty niille, jotka kuuluvat sen ehtojen piiriin. Valmistuin Mil. West Pointin akatemiassa kesäkuussa 1829. Erosin Yhdysvaltain armeijasta huhtikuussa 61. Olin kenraali Konfederaation armeijassa, ja olin mukana N. Vaasan armeijan antautumisessa 9. huhtikuuta '65.""
2. lokakuuta 1865 Leestä tuli Virginian Washington Collegen presidentti. Samana päivänä Lee allekirjoitti presidentti Johnsonin vaatiman armahdusvalan. Leetä ei kuitenkaan armahdettu eikä hänen kansalaisuuttaan palautettu.
Hänen armahdusvalansa löytyi yli sata vuotta myöhemmin kansallisarkistosta. Yhdysvaltain ulkoministeri William H. Seward oli ilmeisesti antanut hakemuksen ystävälleen muistoksi. Ulkoministeriö oli yksinkertaisesti jättänyt Leen hakemuksen huomiotta, eikä sitä koskaan myönnetty. Yhdysvaltain kongressin vuonna 1975 antamassa yhteisessä päätöslauselmassa Leen kansalaisoikeudet palautettiin 13. kesäkuuta 1865. Presidentti Gerald R. Ford allekirjoitti lain 5. elokuuta 1975.
Lee sai aivohalvauksen 28. syyskuuta 1870 ja kuoli 12. lokakuuta 1870. Washington College muutti nimensä Washington and Lee Universityksi Leen kunniaksi. Leen syntymäpäivää vietetään useissa eteläisissä osavaltioissa juhlapäivänä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Robert E. Lee?
V: Robert E. Lee oli yhdysvaltalainen Yhdysvaltain armeijan eversti, joka toimi Yhdysvaltain sisällissodan aikana Konfederaation armeijan ylipäällikkönä.
Q: Missä asemassa Robert E. Lee toimi Yhdysvaltain sisällissodan aikana?
V: Robert E. Lee toimi Yhdysvaltain sisällissodan aikana Konfederaation armeijan ylipäällikkönä.
K: Mitä armeijaa Robert E. Lee johti Yhdysvaltain sisällissodan aikana?
V: Robert E. Lee johti Pohjois-Virginian armeijaa Yhdysvaltain sisällissodan itäisellä näyttämöllä.
K: Mikä oli Robert E. Leen rooli Meksikon ja Amerikan sodassa?
V: Robert E. Lee oli upseeri Meksikon ja Amerikan sodassa.
K: Mikä oli Robert E. Leen asema West Pointissa?
V: Robert E. Lee oli West Pointin johtaja ennen Amerikan sisällissotaa.
K: Mihin tehtäviin Robert E. Lee ryhtyi everstinä Yhdysvaltain armeijassa?
V: Yhdysvaltain armeijan everstinä Robert E. Lee johti merijalkaväen pataljoonaa, joka kukisti kapinan Harpers Ferryn asevarikolla ja vangitsi kapinan johtajan John Brownin.
K: Mitkä olivat Robert E. Leen uran saavutukset?
V: Robert E. Leen uran saavutuksiin kuuluu muun muassa se, että hän toimi Yhdysvaltain sisällissodan aikana Konfederaation armeijan ylipäällikkönä, johti Pohjois-Virginian armeijaa, palveli Meksikon ja Amerikan sodassa ja toimi West Pointin johtajana.
Etsiä