Gioachino Rossini

Life

Rossini syntyi 29. helmikuuta karkausvuonna 1792. Hänen syntymäpaikkansa oli Pesaro, pieni kaupunki Italiassa Adrianmeren rannikolla. Hänen isänsä soitti torvea sotilassoittokunnissa ja oopperataloissa ja hänen äitinsä lauloi oopperoissa. Vanhemmat kiersivät usein yhdessä, ja nuori Rossini jäi isoäitinsä hoiviin. Perhe asettui lopulta Bolognaan. Rossini sai oppitunteja laulussa, sellossa, pianossa ja kontrapunktissa. Hän ei pitänyt kontrapunktitunneista, mutta ne auttoivat häntä opiskelemaan eri musiikkityylejä, ja hänestä tuli erittäin hyvä kirjoittamaan harmoniaa selkeällä tavalla.

Varhainen ura

Italialainen ooppera tarvitsi tuohon aikaan uuden säveltäjän, joka toisi siihen lisää elämää. Viisi hänen yhdeksästä ensimmäisestä oopperastaan oli kirjoitettu Venetsian Teatro S Moise -teatterille. Muut teatterit pyysivät häntä pian kirjoittamaan oopperoita. Vuonna 1812 hän kirjoitti La pietra del paragone Milanon Teatro alla Scalaan. Se oli suuri menestys. Monet näistä varhaisista oopperoista olivat koomisia oopperoita (opera buffa). Joskus hän joutui tuottamaan niin paljon uusia oopperoita, että hän käytti uudelleen joitakin jo kirjoittamiaan sävellyksiä toisessa oopperassa. Ne sisältävät kuitenkin paljon hienoa musiikkia, ja Rossini oli kehittämässä musiikillista persoonallisuuttaan. Hänen overtuureissaan on hieno orkestraalinen väritaju. Hän aloitti usein hitaalla jaksolla ja siirtyi sitten nopeaan musiikkiin crescendon kera. Koska hän teki näin usein, sitä kutsutaan usein "Rossini crescendoksi" tai "Rossini-raketiksi".

Hänen ei ollut helppo ansaita tarpeeksi rahaa elättääkseen itsensä. Hän sai palkkaa vain oopperoista, joihin hän osallistui. Tuohon aikaan ei ollut tekijänoikeuslakeja. Tärkeille laulajille maksettiin hyvin, mutta säveltäjät ansaitsivat paljon vähemmän. Tiedämme hyvin vähän hänen elämästään tuohon aikaan, mutta tiedämme, että hän matkusti paljon. Hänen tunnetuimpia oopperoitaan tältä ajalta ovat Tancredi, La Gazza Ladra (Varasteleva harakka) ja Il barbiere di Siviglia (Sevillan parturi), jota on usein kutsuttu suurimmaksi kaikista koomisista oopperoista.

Keskellä uraa

Vuoteen 1815 mennessä Rossinin oopperat olivat kuuluisia kaikkialla Länsi-Euroopassa Napolia lukuun ottamatta. Napolilainen ooppera oli ollut kuuluisa koko 1700-luvun ajan, ja kaupunki oli ylpeä perinteestään. Napolilaiset eivät halunneet, että nuori säveltäjä pohjoisesta jatkaisi heidän oopperaperinnettään. Rossini voitti kuitenkin pian heidän sydämensä. Hän kirjoitti teoksen Teatro S Carlo -teatterille, jossa oli hieno orkesteri ja erittäin hyvät laulajat. Hän kirjoitti monet parhaista vakavista oopperoistaan (opera seria) Napoliin, ja tämä hänen rakentamansa perinne mahdollisti sen, että Verdi sai kolmekymmentä vuotta myöhemmin haltuunsa Italian johtavan oopperasäveltäjän aseman.

Myöhempi ura

Rossinin kansainvälinen maine vei hänet Wieniin, jossa hän tapasi Beethovenin. Palattuaan hetkeksi Italiaan hän matkusti Pariisiin ja Englantiin. Hän oli vain 31-vuotias ja oli kirjoittanut 34 oopperaa. Pariisin yleisö tunsi jo hänen oopperansa. Lontoossa järjestettiin Rossini-festivaali. Suurimman osan Englannissa vietetystä ajasta Rossini vietti seurapiiritilaisuuksissa rikkaiden ihmisten luona, jotka maksoivat hänelle mielellään rahaa siitä, että hän saapui heidän vieraakseen. Pian tämän jälkeen hän asettui viideksi vuodeksi Pariisiin. Hän toimi Théâtre-Italienin johtajana vuoteen 1836 asti. Hänen kaksi suurinta oopperaansa tältä ajalta olivat Le Comte Ory (joka oli opéra comique) ja Guillaume Tell, joka perustui Schillerin näytelmään. Näissä teoksissa on kauniisti virtaavia säveliä (kuten italialaisessa oopperassa) sekä suurta draamaa (kuten ranskalaisessa oopperassa).

Eläkkeelle siirtyminen

Vuonna 1829, 37-vuotiaana, Rossini päätti jäädä eläkkeelle. Hänellä oli paljon rahaa, mutta hänen terveytensä ei ollut erityisen hyvä. Vaikka hän kirjoitti muutamia pieniä musiikkikappaleita, hän ei koskaan säveltänyt enää yhtään oopperaa. Hän palasi takaisin Bolognaan, vaikka palasi Pariisiin lähes 20 vuotta myöhemmin vaimonsa kanssa. Täällä hänen terveytensä parani ja hän kirjoitti hieman musiikkia. Hänen Petite messe solennelle -teoksensa 12:lle äänelle, kahdelle pianolle ja harmoonille esitetään yhä nykyäänkin. Kun hän kuoli vuonna 1868, hänen hautajaisiinsa saapui tuhansia ihmisiä.

Rossinin asema musiikin historiassa

Rossini oli klassisen kauden säveltäjä. Hän kasvoi kuunnellen 1700-luvun oopperaa, ja suuri osa hänen tunnetuimmasta musiikistaan on edelleen klassisen tyylistä, mutta hän kehittyi paljon kypsyessään ja kirjoitti uransa loppupuolella romanttisempaan sävellajiin. Vähitellen hän lakkasi kirjoittamasta musiikkia, jossa on koko ajan määrättyjä numeroita: musiikkia, joka jakautuu jyrkästi aarioihin ja resitatiiveihin. Hänen resitatiivistaan tuli ilmaisuvoimaisempaa ja sitä säesti cembalon sijaan orkesteri. Tämä auttoi tekemään hänen musiikistaan jatkuvampaa. Hän ei useinkaan kirjoittanut kastraateille, koska ne olivat menossa pois muodista. Kuorolla on tärkeä osa hänen oopperoidensa draamassa (1700-luvun oopperoissa kuoro vain kommentoi tapahtumia).