Perustaminen (1990-1993)
Opethin perusti David Isberg vuonna 1990. Isberg pyysi Mikael Åkerfeldtiä soittamaan Opethin bassokitaraa kertomatta siitä muille Opethin jäsenille. Kun Åkerfeldt ilmestyi soittamaan bändin kanssa seuraavana päivänä, bändin jäsenet kieltäytyivät heittämästä basistiaan pois Åkerfeldtin takia, ja kaikki bändin jäsenet Isbergiä ja Åkerfeldtiä lukuun ottamatta lähtivät perustamaan uutta bändiä. Bändiin liittyi ja sieltä lähti paljon uusia bändin jäseniä. Anders Nordin liittyi Opethiin soittamaan rumpuja, Nick Döring bassokitaraa ja Andreas Dimeo sähkökitaraa. Döring ja Dimeo jättivät bändin yhden keikan jälkeen ja tilalle tulivat Kim Pettersson sähkökitaralla ja Johan DeFarfalla bassokitaralla. DeFarfalla ja Pettersson jättivät Opethin kahden seuraavan keikan jälkeen ja Peter Lindgren liittyi mukaan soittamaan sähkökitaraa.
Isberg lopetti vuonna 1992 ja liittyi Liars in Wait -yhtyeeseen. Nyt Opethissa oli vain Åkerfeldt laulamassa, Nordin bassokitarassa ja Lindgren sähkökitarassa. Nämä kolme jäsentä alkoivat kirjoittaa uusia kappaleita, jotka kuulostivat vähemmän tyypilliseltä death metalilta, ja alkoivat käyttää akustisia kitaroita ja kitaraharmonioita, mikä teki Opethista progressiivisemman death metal -yhtyeen. Johan DeFarfalla alkoi jälleen soittaa Opethin bassokitaraa, ja nämä neljä jäsentä äänittivät ensimmäisen albuminsa Orchid.
Orchid, Morningrise ja My Arms, Your Hearse (1994-1998).
Iso-Britannian kiertueen jälkeen Opeth alkoi nauhoittaa toista albumiaan, Morningrisea. Levyllä oli vain viisi kappaletta, mutta se oli 66 minuuttia pitkä. Morningrise oli suuri menestys, ja bändi kiersi Britanniassa ja Skandinaviassa soittaen kappaleita molemmilta albumeilta. He tekivät sopimuksen Century Median kanssa, joka julkaisi nämä kaksi albumia uudelleen vuonna 1997. Kiertueen jälkeen Åkerfeldt ja Lindgren antoivat DeFarfallalle potkut henkilökohtaisista syistä, mikä sai Brasiliassa lomalla olleen Nordinin jättämään bändin ja jäämään Brasiliaan. Amon Amarthissa soittanut Martin Lopez liittyi Opethiin vuonna 1997 sekä basisti Martin Mendez juuri ennen kolmannen albumin My Arms, Your Hearse äänityksiä. Åkerfeldt joutui kuitenkin soittamaan bassoa joissakin My Arms, Your Hearsen kappaleissa. Albumi julkaistiin 18. elokuuta 1998, ja se oli jälleen suuri menestys. Albumi keskittyi vähemmän kitaraharmonioihin ja enemmän progressiivisiin metalliriffeihin.
Still Life ja Blackwater Park (1999-2001)
Vuonna 1999 Opeth allekirjoitti sopimuksen brittiläisen Peaceville Recordsin kanssa Euroopassa, jota Music For Nations jakeli. Opeth aloitti seuraavan albuminsa työstämisen, mutta viivästysten vuoksi bändi ehti harjoitella vain kaksi kertaa ennen levyn äänittämistä. Lopulta Still Life julkaistiin 18. lokakuuta 1999 (Yhdysvalloissa vasta helmikuussa 2001)). Still Life oli ensimmäinen Mendezin kanssa äänitetty albumi, ja se oli myös ensimmäinen Opeth-albumi, jonka etukannessa oli yhtyeen logo. Still Life on konseptialbumi, ja Åkerfeldt kertoo albumin kertovan ihmisestä, joka "on tavallaan karkotettu kotikaupungistaan, koska hänellä ei ole samaa uskoa kuin muilla siellä asuvilla. Albumi alkaa aika lailla siitä, kun hän palaa useiden vuosien jälkeen tapaamaan vanhaa 'tyttöystäväänsä'. Kaupungin isot pomot tietävät, että hän on palannut... Paljon pahoja asioita alkaa tapahtua."
Muutaman Euroopassa järjestetyn live-keikan jälkeen Opeth palasi työstämään seuraavaa albumiaan, jonka tuottajana toimi Porcupine Treen Steven Wilson. "Tällä kertaa se oli rankkaa", Åkerfeldt sanoi, "tunnen kuitenkin olevani iloisesti räjähtänyt valtavasta lopputuloksesta". Se oli todellakin vaivan arvoista." Wilson myös patisti bändiä käyttämään uusia soundeja ja tuotantotekniikoita. "Steve ohjasi meidät kitaroiden ja äänen 'outojen' äänien maailmaan", Åkerfeldt sanoi. Opeth julkaisi viidennen studioalbuminsa Blackwater Park 21. helmikuuta 2001. Tämä julkaisu rohkaisi Opethia lähtemään ensimmäiselle maailmankiertueelleen, jonka pääesiintyjäksi se nousi Euroopassa ja soitti 60 000 hengen yleisölle vuoden 2001 Wacken Open Air -festivaaleilla Saksassa.
Vapahdus ja kirous (2002-2004)
Blackwater Park -albumin tueksi tehdyn kiertueen jälkeen Opeth palasi kotiin ja alkoi kirjoittaa seuraavaa albumia, mutta Åkerfeldtillä oli vaikeuksia keksiä uutta materiaalia: "Halusin kirjoittaa jotain raskaampaa kuin mitä olimme koskaan tehneet, mutta minulla oli silti kaikki nämä hienot pehmeät kohdat ja sovitukset, joita en halunnut heittää hukkaan." Katatonian Jonas Renkse, Åkerfeldtin pitkäaikainen ystävä, ehdotti musiikin kirjoittamista kahdelle erilliselle albumille - yhdelle raskaalle ja yhdelle pehmeälle. Ajatuksesta innostuneena Åkerfeldt suostui kyselemättä bändikavereiltaan tai levy-yhtiöltä. Vaikka hänen bändikaverinsa pitivät ajatuksesta nauhoittaa kaksi erillistä albumia, Åkerfeldtin oli vakuutettava levy-yhtiö: "Minun oli valehdeltava jonkin verran... sanomalla, että voisimme tehdä tämän levytyksen hyvin pian, eikä se maksaisi enempää kuin tavallinen yksittäinen albumi". Kun suurin osa materiaalista oli kirjoitettu, bändi harjoitteli vain kerran ennen studioon menoa, jälleen tuottaja Steven Wilsonin kanssa Studio Fredmanissa. Paineessa saada molemmat albumit valmiiksi samaan aikaan Åkerfeldt sanoi, että äänitysprosessi oli "historiamme vaikein testi". Perusraitojen äänittämisen jälkeen bändi siirsi tuotannon Englantiin miksaamaan raskaan Deliverance-albumin Andy Sneapin kanssa Backstage Studiosilla. "Deliverance äänitettiin niin huonosti, ilman minkäänlaista organisointia", Åkerfeldt väitti, että Sneap "mainitaan hihassa 'pelastajana', sillä hän varmasti pelasti suuren osan äänityksestä".
Deliverance julkaistiin 4. marraskuuta 2002, ja se debytoi 19. sijalla Yhdysvaltain Top Independent Albums -listalla, mikä oli bändin ensimmäinen esiintyminen Yhdysvaltain listalla. Allmusic totesi: "Deliverance on kaikkia edeltäjiään hienovaraisempi, se lähestyy kuulijoita ahdistavilla vivahteilla ja mestarillisella dynamiikalla sen sijaan, että hukuttaisi heidät pelkällä massalla ja monimutkaisuudella." Opeth soitti yhden konsertin Tukholmassa ja palasi sen jälkeen Iso-Britanniaan viimeistelläkseen laulujen nauhoitukset toiselle albumeista, Damnationille, Steve Wilsonin No Man's Land -studiolla. Vaikka Åkerfeldt ensin uskoi, ettei bändi pystyisi saamaan molempia albumeita valmiiksi, Opeth sai Deliverance ja Damnation valmiiksi vain seitsemässä studioviikossa, mikä oli sama määrä, joka käytettiin pelkästään Blackwater Parkin tekemiseen. Damnation julkaistiin 14. huhtikuuta 2003, ja se toi yhtyeelle ensimmäisen esiintymisensä Yhdysvaltain Billboard200 -listalla sijalla 192. Albumi voitti yhtyeelle myös vuoden 2003 Ruotsin Grammy-palkinnon "parhaasta hard rock -esityksestä". Yhtye aloitti tähän mennessä suurimman kiertueensa, joka sisälsi lähes 200 keikkaa vuosina 2003 ja 2004. Opeth esitti Euroopassa kolme erikoiskeikkaa, joissa kussakin oli kaksi biisilistaa - yksi akustinen setti ja yksi heavy-setti. Yhtye äänitti ensimmäisen DVD:nsä, Lamentations: Live at Shepherd's Bush Empire 2003, Shepherd's Bush Empiressä Lontoossa. DVD sisälsi kaksituntisen esityksen, joka sisälsi koko Damnation-albumin sekä useita kappaleita Deliverance- ja Blackwater Park -levyiltä, sekä tunnin mittaisen dokumentin Deliverance- ja Damnation-levyjen äänittämisestä. DVD:lle myönnettiin Kanadassa kultainen sertifikaatti.
Opethin oli määrä esiintyä Jordaniassa vuoden 2003 lopulla ilman miehistöä Lähi-idän terrori-iskujen pelon vuoksi. Opethin kiertuemanageri jakoi 6 000 lippua konserttiin, mutta ennen yhtyeen lähtöä Jordaniaan Lopez soitti Åkerfeldtille ja kertoi saavansa ahdistuskohtauksen eikä pystynyt esiintymään, mikä pakotti yhtyeen perumaan keikan. Alkuvuodesta 2004 Lopez lähetettiin kotiin Kanadasta, kun hän sai kiertueella lisää ahdistuskohtauksia. Opeth päätti olla peruuttamatta loppukiertuetta, ja Lopezin rumputeknikko tuurasi kahden konsertin ajan. Opeth pyysi Strapping Young Ladin rumpali Gene Hoglania tuuraajaksi. Lopez palasi lopulta Opethiin Seattlen keikalle Deliverance and Damnation -kiertueen viimeisellä etapilla. Myös Per Wiberg liittyi bändiin koskettimiin, ja yli vuoden kestäneen kiertueen jälkeen Opeth palasi kotiinsa aloittamaan uusien kappaleiden kirjoittamisen vuonna 2004.
Aaveiden haaveilut (2005-2007)
Opethin eurooppalainen levy-yhtiö Music for Nations sulki ovensa vuonna 2005 ja bändi teki sopimuksen Roadrunner Recordsin kanssa. Kirjoitettuaan materiaalia kahdeksatta albumiaan varten loppuvuodesta 2004 yhtye harjoitteli kolme viikkoa ennen studioon menoa, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998 albumin My Arms, Your Hearse. Opeth nauhoitti Fascination Street Studiosissa Örebrossa, Ruotsissa, 18. maaliskuuta-1. kesäkuuta 2005 ja julkaisi albumin Ghost Reveries 30. elokuuta 2005, jälleen kriittisen ja kaupallisen menestyksen kera. Albumi debytoi Yhdysvalloissa sijalla 64 ja Ruotsissa sijalla yhdeksän, korkeammalla kuin mikään muu Opeth-julkaisu. Blabbermouth.netin Keith Bergman antoi albumille 10 pistettä 10:stä, joka on yksi vain 17 albumista, jotka ovat saaneet täydellisen arvosanan sivustolta.
Toukokuun 12. päivänä 2006 Martin Lopez ilmoitti, että hän oli virallisesti eronnut Opethin kanssa terveysongelmien vuoksi, ja hänen tilalleen tuli Martin Axenrot. Opeth kiersi Gigantourin päälavalla vuonna 2006 Megadethin rinnalla. Ghost Reveries julkaistiin uudelleen 31. lokakuuta 2006, jossa oli bonuksena cover-versio Deep Purplen "Soldier of Fortune" -kappaleesta ja DVD albumin tekemisestä. Tallennus Opethin live-esiintymisestä Camden Roundhousessa Lontoossa 9. marraskuuta 2006 julkaistiin myöhemmin tuplalivealbumina The Roundhouse Tapes. 17. toukokuuta 2007 Peter Lindgren ilmoitti jättävänsä Opethin 16 vuoden jälkeen. "Päätös on ollut vaikein koskaan tekemäni, mutta se on oikea päätös tässä vaiheessa elämääni", Lindgren sanoi. "Minusta tuntuu, että olen yksinkertaisesti menettänyt osan siitä innostuksesta ja inspiraatiosta, jota tarvitaan osallistuakseni bändiin, joka on kasvanut muutamasta kaverista, jotka soittavat rakastamaamme musiikkia, maailmanlaajuiseksi teollisuudenalaksi." Ex-Arch Enemy -kitaristi Fredrik Åkesson korvasi Lindgrenin, kuten Åkerfeldt selitti: "Fredrik oli ainoa nimi, joka tuli mieleen Peterin korvaajaa ajatellen. Mielestäni hän on yksi Ruotsin kolmesta parhaasta kitaristista. Tulemme kaikki hyvin toimeen keskenämme, sillä olemme tunteneet toisemme ehkä neljä vuotta, ja hänellä on jo kokemusta sirkushenkisestä elämäntyylistä, jota Opethin jäseninä elämme."
Watershed (2008-nykyisin)
Marraskuussa 2007, lähes 200 Ghost Reveries -kappaleen tueksi tehdyn keikan jälkeen, Opeth siirtyi Fascination Street Studiosiin Åkerfeldtin tuottaessa. Tammikuuhun 2008 mennessä Opeth oli nauhoittanut 13 kappaletta, mukaan lukien kolme cover-kappaletta. Valmis albumi, Watershed, julkaistiin 3. kesäkuuta 2008, ja siinä on seitsemän kappaletta, ja joihinkin versioihin on sisällytetty cover-kappaleita bonusraitoina. Albumi on sittemmin debytoinut 23. sijalla Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla, mikä tekee siitä heidän korkeimmalle listalleen nousseen albuminsa. Albumi menestyi myös monissa muissa maissa: se nousi Australian ARIA-albumilistan seitsemänneksi ja debytoi Suomen virallisen albumilistan ykkösenä. Opeth suunnitteli laajaa kiertuekiertuetta Watershedin tueksi, mutta osa keikoista Euroopassa jouduttiin perumaan musiikkifestivaalien peruuntumisen ja Åkerfeldtin sairastumisen vesirokkoon vuoksi. Tammikuun 25. päivänä 2009 Opeth soitti ensimmäisen keikkansa Intiassa IIT Madrasin kulttuurifestivaali Saarangissa. Maaliskuun 06. päivänä 2009 yhtye soitti Lähi-idässä vuosittaisella Dubai Desert Rock Festivalilla Dubaissa. 26. maaliskuuta 2009 ilmoitettiin, että Opeth osallistuisi ensimmäiselle Euroopan Progressive Nation -kiertueelle yhtyeiden Dream Theater, Bigelf ja Unexpect kanssa. 24. huhtikuuta 2009 Opeth oli pääesiintyjänä Metal Hammer Magazinen ensimmäisen brittiläisen metallimusiikkifestivaalin HammerFestin ensimmäisenä päivänä.
Perintö
Mikael Åkerfeldt aloitti Opethin kymmenennen studioalbumin kirjoittamisen joskus syyskuussa 2010 yhdessä Fredrik Åkessonin (joka kirjoitti yhden kappaleen) kanssa. Yhtye äänitti "Heritage" -nimisen albumin 31. tammikuuta-21. helmikuuta 2011 välisenä aikana, ja se julkaistiin 14. syyskuuta 2011 Japanissa, muiden julkaisupäivien jälkeen eri puolilla maailmaa.
