Winwaedin taistelu 655 – Oswiun voitto ja Northumbrian nousu
Winwaedin taistelu 655 — Oswiun voitto ja Northumbrian nousu: syväluotainen katsaus anglosaksiseen historiaan, vallanmuutokseen ja keskiajan sodankäyntiin.
Winwaedin taistelu (Welsh: Cai) käytiin 15. marraskuuta 655 Mercian kuninkaiden Penda ja Bernician Oswiun joukkojen välillä. Taistelun lopputulos oli Oswiun suuri voitto ja Northumbrian hallitsevan aseman palautuminen anglosaksisessa Englannissa.
Tausta
Ennen Winwaedia Penda oli noussut yhdeksi 600-luvun voimakkaimmista hallitsijoista ja laajentanut Mercian vaikutusvaltaa Etelä- ja Keski-Englannissa sekä solminut liittosuhteita britti- ja anglosaksisten hallitsijoiden kanssa. Oswiu puolestaan hallitsi Pohjois-Englannin Berniciaa ja edusti pohjoisen Northumbrian perintöä. Keskeinen ero taistelun osapuolten välillä oli myös uskonnollinen: Penda pysyi pitkään pakanaistunnossa, kun taas Oswiu oli kristitty ja hänen voittonsa liittyi myöhemmin kirkolliseen legitimiteettiin.
Taistelun kulku
Winwaedin tarkka paikka ei ole täysin varmistettu; perinteisesti taistelu on yhdistetty Winwaed-nimiseen jokeen (esim. nykyiseen River Wentin tai Cock Beckin alueeseen), mutta sijaintia koskevia tulkintoja on useita. Lähteiden mukaan Penda kokosi laajan liittouman ja hyökkäsi Oswiun kimppuun. Bede kertoo, että Oswiu oli voimakkaasti alakynnessä, mutta ennen taistelua hän paastosi ja rukoili ja teki lupauksen antaa osa valtakunnastaan kirkolle, jos voittaisi.
Taistelun aikana rankkasadekuurot ja tulvivat joet vaikuttivat lopputulokseen: Pendan ja hänen liittolaistensa joukot joutuivat sekasortoon ja suuri osa heistä hukkui tai tapettiin, itse Penda menehtyi taistelussa. Oswiun väki oli pienempi mutta järjestäytyneempi, ja voitto jäi pohjoisille joukoille.
Seuraukset ja merkitys
Voitto Winwaedissa mursi Pendan hegemonian ja kavensi Mercian vaikutusvaltaa tilapäisesti. Oswiu pystyi asettamaan itsensä etevämmäksi vallanpitäjäksi ja vaati alistumista monilta eteläisiltä hallitsijoilta; Bede käyttää termejä, jotka kuvaavat Oswiun asemaa läntisen Englannin etevämpänä miehenä. Merkittävä seuranta oli myös kirkollinen: Oswiun voitto vahvisti kristillisen kirkon asemaa ja hänen anteliaisuutensa seurasi hänen lupaustaan kirkolle.
Kuitenkin Oswiun valta ei ollut täysin pysyvää: Pendan perilliset, etenkin Wulfhere, onnistuivat muutaman vuoden kuluttua palauttamaan Mercian itsenäisempään asemaan ja laajentamaan sen valtaa uudelleen. Winwaed jää kuitenkin käännekohdaksi anglosaksisessa valtatasapainossa ja osoitukseksi siitä, miten sekä sotilaalliset että uskonnolliset tekijät vaikuttivat valtakuntien välisiin suhteisiin.
Lähteet ja lähestymistapa
Keskeinen aikainen lähde Winwaedista on Bede (Historia ecclesiastica gentis Anglorum), joka käsittelee tapahtumaa kirkollisesta näkökulmasta ja korostaa Oswiun uskonnollista lupausta. Myös Anglo-Saxon Chronicle ja muut varhaiset kronikat mainitsevat taistelun, mutta yksityiskohdat vaihtelevat. Arkeologinen aineisto on rajallista, joten monet tulkinnat perustuvat tekstilähteisiin ja sijaintia koskeviin paikannimiin.
Tausta
Useat tapahtumat johtivat Winwaedin taisteluun. Northumbrian kuningas Oswaldia pidettiin bretwaldana eli muiden Englannin anglosaksisten kuningaskuntien yliherrana. Mercian Penda kukisti ja tappoi Northumbrian Oswaldin vuonna 642 Maserfieldin taistelussa. Tämän jälkeen Penda oli Englannin mahtavin kuningas. Penda ei kuitenkaan väittänyt olevansa yliherra. Kun hänen veljensä Oswald tapettiin, Northumbrian Oswiu vaati itselleen Bernician valtaistuinta, mutta ei voinut hallita Deiraa. Kului vuosi, ennen kuin Oswiu katsoi olevansa riittävän turvassa noutaakseen veljensä ruumiin taistelukentältä, jossa tämä oli saanut surmansa. Pendan lepyttämiseksi Oswiu antoi tyttärensä avioliittoon Pendan pojan Peadan kanssa. Oswiu suostui myös poikansa Alfrithin ja Pendan tyttären Cyneburhin avioliittoon. Penda ei silti ollut tyytyväinen. Hän oli päättänyt tuhota Oswiun. Vuonna 654 Penda kokosi suuren, noin kolmenkymmenen "legioonan" armeijan. Noin vuonna 653 Penda aloitti ryöstöretket Berniciaan.
Taistelu
Koko Northumbrian alueella käydyissä taisteluissa Oswiu joutui jatkuvasti perääntymään, kunnes hän saapui valtakuntansa pohjoisimpaan osaan. Kun Osiwu halusi rauhaa, Penda otti Oswiun pojan Ecgfrithin panttivangiksi. Oswiu myös tarjosi Pendalle veroa, jos tämä lopettaisi vihollisuudet. Nenniuksen mukaan Oswiu antoi Pendalle kaikki omistamansa aarteet, jotka Penda antoi brittiläisille liittolaisilleen. Bede kuitenkin väittää, että Penda kieltäytyi tarjoamasta aarteita veroavustukseksi. Penda otti armeijansa ja lähti Berniciasta. Bede kertoo, että tässä vaiheessa Oswiu hyökkäsi paljon pienemmällä joukolla Pendan armeijan kimppuun. Hän sai Bendan kiinni tulvivan Winwaed-joen rannalla. Osa Pendan liittolaisista hylkäsi hänet ja päätti olla taistelematta. Oswiun armeija yllätti luultavasti Pendan pääjoukot, mutta Oswiun armeija hyökkäsi armotta meriläisten kimppuun. Penda ja useimmat hänen kolmenkymmenen legioonansa johtajista saivat surmansa. Pendan mukana kuoli myös Itä-Anglian kuningas Aethelhere. Yksi niistä, jotka myös vetäytyivät eivätkä osallistuneet taisteluun, oli Oswiun veljenpoika, Deiran kuningas Athelwald. Hän oli opastanut Pendaa Northumbrian läpi ja ollut tämän liittolainen setäänsä vastaan. Tulvivan joen vuoksi useampi kuoli hukkumalla kuin taistelussa.
Vaikutukset
Pendan kuolemalla ja Oswiun valtaannousulla oli suuri vaikutus 7. vuosisadan Englannissa. Athelwald joko tapettiin tai hän lähti maanpakoon. Tästä lähtien Oswiusta tuli bretwalda eli kaikkien eteläisen Englannin kansojen, myös Mercian, yliherra. Mercia jaettiin sen jälkeen. Trent-joen pohjoispuoli oli suoraan Oswiun hallinnassa. Hän teki Pendan pojasta, Mercian Peadasta, Mercian Trentin eteläpuolisen osan kuninkaaksi. Peada oli avioitunut Oswiun tyttären Alflaedin kanssa. Alflaed murhasi Peadan viisi kuukautta myöhemmin, mahdollisesti Oswiun käskystä. Mertialaiset kapinoivat Oswiuta vastaan, ja Peadan veljestä Wulfheresta tuli Mercian kuningas.
Etsiä