Tritylodontit olivat pieniä tai keskikokoisia nisäkkäiden kaltaisia kyynodontteja, joiden koko vaihteli jäniksestä majavaan. Ne erottuivat erityisesti hampaistostaan: nimen tritylodonti (”kolmen nystyrän hampaat”) viittaa poskihampaiden sarjoihin, joissa oli toistuvia harjanteita ja kuoppia, jotka sopivat kasviperäisen ruoan hienontamiseen.
Anatomia ja ravinto
Tritylodontit olivat selvästi kasvinsyöjiä. Ne pureskelivat tiukasti kuitupitoista kasvillisuutta kuten kantoja, lehtiä ja juuria. Ruuan käsittely perustui erikoistuneeseen hampaistoon: tritylodonteilla ei ollut kulmahampaita, vaan ainoastaan etuhampaat ja monimutkaiset poskihampaat. Leuka liikkui usein eteen–taakse (propaliny), jolloin hampaiden harjanteet silppusivat kasvinosat tehokkaasti hampaiden välisiin kuoppiin.
Luusto- ja hammaspiirteet osoittavat kehittynyttä, nisäkkäitä muistuttavaa purentaa ja osin myös hengitykseen ja aineenvaihduntaan liittyviä piirteitä, jotka viittaavat korkeampaan aineenvaihduntaan kuin useimmilla muilla samaan aikaan eläneillä matalammetanermisillä ryhmillä. Vaikka suoraa todistetta turkista (karvoista) ei ole laajalti säilynyt, luuston ja kasvunopeuden analyysit tukevat käsitystä lämmönsäätelystä eli endotermiasta.
Ajallinen esiintyminen ja levinneisyys
Tritylodontit olivat viimeinen laaja ryhmä ei-nisäkkäistä synapsideista. Tritylodontidae-heimo, yksi viimeisistä cynodonttien sukuhaarasta, polveutuu ilmeisesti Cynognathuksen kaltaisesta cynodontista. Ne ilmestyivät myöhäisellä triaskaudella ja säilyivät jurakaudella aina liitukauden puoliväliin asti, joten niiden sukulinja kesti yli kymmeniä miljoonia vuosia – poikkeuksellisen pitkäikäinen menestys ei-nisäkkäiden therapsidien joukossa.
Fossiililöydöt ovat peräisin monilta alueilta: Amerikasta, Etelä-Afrikasta ja Euraasiasta, ja on mahdollista, että tritylodontit elivät maailmanlaajuisesti, jopa Etelämantereella jossain vaiheessa. Löydöt osoittavat, että ryhmä sopeutui erilaisiin maastoihin ja ilmastoihin pitkän ajanjakson aikana.
Suhde nisäkkäisiin ja kilpailevat ryhmät
Tritylodontit edustavat nisäkkäitä lähinnä olevia ei-nisäkkäitä synapsideja: ne jakavat useita anatomisia piirteitä nisäkkäiden kanssa, mutta kuuluvat silti kyynodonttien sukuun eivätkä suoraan nisäkkäisiin. Näiden tritylodonttien (joiden linja jäi pois nisäkkäiden polusta) ja multituberculattien, jotka ovat todellisia nisäkkäitä, välillä on paljon morfologista samankaltaisuutta — ilmiö, joka johtuu osittain konvergenssista eli samanlaisten ekologisten lokeroiden täyttämisestä eri ryhmien toimesta.
Tritylodonteilla ei näyttänyt olevan paljon kilpailua jurakaudella, koska muut nisäkkäisiä muistuttavat lajit olivat pääosin lihansyöjiä tai hyönteissyöjiä. Kermackin esittämän hypoteesin mukaan multituberculattien ilmaantuminen keskijurassikaudella toi mukanaan suoran kilpailun samankaltaisesta kasvinsyöjäekolosta, ja lopulta multituberculatit menestyivät paremmin ja syrjäyttivät tritylodontit useissa ympäristöissä. Tämä kilpailu voi selittää osan tritylodonttien taantumasta, mutta myös ilmastonmuutoksilla, kasvillisuuden vaihteluilla ja paikallisilla ekologisilla tekijöillä on voinut olla merkittävä osuus.
Elintavat ja käyttäytyminen
Useimmat tritylodontit olivat maalla eläviä ja pystyivät ilmeisesti kaivautumaan tai piiloutumaan suojapaikkoihin – pienet koot ja vahvat etuhampaat tukevat ajatusta siitä, että ne saattoivat käyttää maaperää ja kasvien suojaa osana elintapaansa. Tarkempia tietoja lisääntymisestä tai sosiaalisesta käyttäytymisestä ei ole runsain mitoin säilynyt, joten monet yksityiskohdat jäävät vielä tutkijoiden pääteltäväksi.
Yhteenveto
Tritylodontit olivat pitkään menestyneitä, nisäkäsmäisiä kyynodontteja, jotka sopeutuivat kasvinsyöjäelämään kehittyneen hampaiston ja purentamekanismin avulla. Ne edustavat kiinnostavaa vaihetta synapsidien evoluutiossa: samanaikaisesti lähellä nisäkkäitä mutta erillään niiden polusta, ja lopulta ne kokivat kilpailua todellisten nisäkkäiden, erityisesti multituberculattien, kanssa. Tritylodonttien laaja ajallinen ja maantieteellinen levinneisyys tekee niistä tärkeän ryhmän ymmärtääksemme, miten nisäkkäille ominaisten piirteiden esiasteet kehittyivät ja millaisissa oloissa varhaiset nisäkästyyppiset eläimet selviytyivät dinosaurusten valtakaudella.
