NHL-kausi 1993–94 oli National Hockey Leaguen 77. runkosarja. Kaksikymmentäkuusi joukkuetta pelasi kukin 84 ottelua ja 16 joukkuetta eteni pudotuspeleihin. Kaudelle oli ominaista yleinen maalitason lasku: puolustuspeli ja maalivahtien dominointi nostivat esiin uusia pelityylejä ja taktiikoita, jotka vaikuttivat otteluiden luonteeseen läpi sarjan.
New York Rangers kruunattiin Stanley Cupin mestariksi, kun joukkue voitti loppuottelusarjan Vancouver Canucksia vastaan seitsemän ottelun jälkeen. Se oli Rangersin neljäs mestaruus ja ensimmäinen yli puoleen vuosisataan (edellinen voitto vuonna 1940), joten mestaruus sai suurta huomiota ja tunnelatausta New Yorkissa. Joukkueen kapteeni Mark Messier ja puolustaja Brian Leetch olivat keskeisiä hahmoja: Leetch valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi (Conn Smythe Trophy). Myös maalivahti Mike Richter pelasi ratkaisevan roolin Rangersin menestyksessä.
Maalivahtien uusi aikakausi: Brodeur ja Hasek
New Jersey Devilsin Martin Brodeurin ja Buffalo Sabresin Dominik Hasekin esitykset toivat NHL:ään uuden aikakauden maalivahtipelin dominoinnissa. Brodeur erottui erityisesti pelinlukutaidolla ja poikkeuksellisella kiekonkäsittelyllä maalin edessä, kun taas Hasek ihastutti ja hämmästytti yleisöä ja vastustajia äärimmäisillä torjunnoillaan ja oivaltavalla, usein epäkonventionaalisella liikkumisellaan. Heidät nähtiin nopeasti esikuvina maalivahdeille, ja heidän otteensa osaltaan selittävät runkosarjan alhaista maalikeskiarvoa.
Tilastokatsaus ja pelitapa
Kauden tilastoista kävi ilmi, että vain kolme joukkuetta saavutti 300 maalin rajan, ja ainoastaan yksi joukkue, Detroit Red Wings, keskimäärin ylitti neljän maalin rajan per ottelu. Maalivahtien vahvuus näkyi myös nollapelien määrässä: runkosarjassa kirjattiin yhteensä 99 nollapeliä. Tämän taustalla olivat sekä maalivahtien yksilösuoritukset että puolustusorientoituneet pelitavat, kuten tiiviimpi viisikkopuolustus ja neutraali vyöhyke -taktiikat, jotka rajoittivat vapaita maalintekopaikkoja.
Vancouverin mellakat
Loppuottelusarjan ratkaisu ja Rangersin mestaruus synnyttivät suuret reaktiot Vancouverissa: finaalin päättyminen sai aikaan vuoden 1994 Stanley Cup -mellakat Vancouverin keskustassa. Mellakat johtivat omaisuusvahinkoihin, pidätyksiin ja laajaa julkista keskustelua tapahtumien syistä ja seurauksista. Tapaus muistetaan yhtenä kanadalaisen kaupunkikulttuurin surullisimmista hetkistä urheilun jälkimainingeissa.
Kauden perintö on kaksijakoinen: toisaalta kausi muistetaan Rangersin pitkästä mestaruusodotuksesta ja sen rikkomisesta, toisaalta se merkitsi siirtymää kohti vahvempaa maalivahtien ja puolustuksen roolia pelissä — kehityssuunta, joka muokkasi NHL:n pelityyliä seuraaviksi vuosikymmeniksi.
