Kuolema Venetsiassa (ooppera)

Oopperan tarina

Tarinan on tarkoitus sijoittua vuoteen 1911. Se alkaa Münchenistä ja siirtyy sitten Venetsiaan. Ooppera on jaettu kahteen näytökseen.

I näytös

Aschenbach on kuuluisa saksalainen kirjailija. Hän on tulossa vanhaksi, ja hänen on vaikea keksiä uusia tarinaideoita. Kävellessään Münchenissä hän pysähtyy hautausmaan eteen. Hän näkee matkustajan, joka on ilmeisesti toisesta maasta. Tämä saa hänet ajattelemaan, että hänen pitäisi matkustaa jonnekin saadakseen uusia ideoita kirjoihinsa.

Hän lähtee laivalla Venetsiaan. Laivalla hän tarkkailee nuorisoryhmää. Heidän johtajansa leuhkii. Aschenbach tajuaa, että vaikka johtaja näyttää nuorelta, hän on itse asiassa vanha. Hän on pukeutunut vaatteisiin ja käyttänyt meikkiä, jotta hän näyttäisi nuorelta. Aschenbach ei pidä hänestä.

Venetsiassa hän nousee gondoliin, mutta venemies ei vie häntä sinne, minne hän haluaa. Aschenbach väittää ensin vastaan, mutta laivuri ei välitä.

Aschenbach saapuu hotelliin. Hotellissa hän tarkkailee ihmisiä, jotka tulevat illalliselle. Yhtäkkiä hän näkee Tadzion. Tadzio on nuori puolalainen poika, joka on uskomattoman kaunis. Aschenbach tajuaa, että hänen on typerää tuntea rakkautta poikaa kohtaan, mutta hän ei saa poikaa pois mielestään.

Aschenbach katselee Tadzion leikkiä hiekkarannalla. Kun hän huomaa, että poika (kuten monet puolalaiset) vihaa venäläisiä vieraita, hän tajuaa, ettei poika olekaan aivan täydellinen.

Aschenbach kävelee pitkin Venetsian katuja. Kaikkialla kerjäläiset pyytävät häneltä rahaa. Kanavien vedestä tulee hirvittävä haju. Aschenbach päättää lähteä Venetsiasta. Hotellinjohtaja on hyvin pahoillaan siitä, että hän lähtee niin pian. Tadzio kävelee Aschenbachin ohi. Aschenbach menee rautatieasemalle, mutta hänen matkatavaransa on laitettu väärään junaan, joten hän palaa takaisin hotellille. Hän on harmissaan, mutta hän on myös tyytyväinen, koska hän voi nähdä Tadzion jälleen.

Aschenbach istuu tuolissaan rannalla ja katselee Tadzion ja hänen ystäviensä leikkiä. Se saa hänet ajattelemaan kreikkalaisia jumalia. Pojat harrastavat rannalla erilaisia urheilulajeja: juoksua, pituushyppyä, kiekkoa, keihästä ja painia. Tadzio voittaa helposti. Aschenbach haluaa onnitella häntä, mutta kun tilaisuus tulee, hän ei pysty puhumaan.

Toinen näytös

Aschenbach tajuaa rakastavansa poikaa. Hän menee parturiin ajamaan partansa. Parturi kertoo hänelle, että Venetsiassa monet ihmiset sairastuvat. Aschenbach haluaa tietää, onko kyse jostain vakavasta, mutta parturi sanoo, ettei ole mitään syytä huoleen.

Aschenbachia soudetaan vesillä. Hän haistaa desinfiointiaineen hajun. Kaduilla on ilmoituksia, joissa varoitetaan ihmisiä varomaan tautia. Saksalaisesta sanomalehdestä hän lukee, että Venetsiassa on kolera. Siinä sanotaan, että kaikkien saksalaisten pitäisi lähteä kaupungista ja palata kotiin. Aschenbach ei halua, että puolalainen perhe lähtee Venetsiasta. Hän ei halua heidän tietävän kolerasta. Hän seuraa heitä kahvilaan ja kirkkoon, mutta ei silti löydä rohkeutta puhua heille. Illallisen jälkeen vieraat katsovat näyttelijäryhmää. Aschenbach huomaa, että Tadzio, kuten hänkään, ei pysty nauramaan heidän vitseilleen.

Monet hotellivieraat ovat lähdössä. Englantilainen virkailija kertoo hänelle, että monilla ihmisillä kaupungissa on aasialainen kolera. Hän sanoo, että hänen pitäisi lähteä heti, ennen kuin kaikki eivät saa poistua kaupungista.

Aschenbach päättää varoittaa Tadzion äitiä sairauden vaarallisuudesta, mutta hän ei vain pysty siihen. Hän näkee unta kreikkalaisista jumalista. Herätessään hän huomaa, että nämä villit ajatukset Tadzion suhteen ovat vallanneet hänet. Hän ei voi tehdä asialle mitään.

Aschenbach seuraa jälleen, kun Tadzio ja hänen ystävänsä pelaavat leikkiä rannalla; pian he lähtevät pois. Aschenbach menee parturiin. Hän pyytää tätä yrittämään tehdä hänestä kauniin ja nuoren. Kun hän lähtee gondoliin, hän huomaa olevansa aivan samanlainen kuin laivalla näkemänsä vanha mies. Hän seuraa puolalaista perhettä. Tadzio alkaa kulkea erillään perheestään. Hän odottaa Aschenbachia ja katsoo häntä suoraan, mutta Aschenbach kääntyy pois. Hän on tyytyväinen siihen, että Tadzio ei anna äitinsä huomata tapahtunutta. Aschenbach on taas yksin ja ostaa mansikoita. Ne eivät ole tuoreita. Hän miettii taas kreikkalaisia jumalia ja kirjailijan suhdetta siihen, mistä hän kirjoittaa.

Hotellin johtaja järjestää viimeisten vieraiden poistumisen. Puolalainen perhe on lähdössä. Aschenbach katsoo Tadzion ja toisen pojan leikkivän rannalla. Leikki käy rajuksi, ja toinen poika työntää Tadzion kasvot hiekkaan. Aschenbach yrittää nousta auttamaan häntä, mutta hän on liian heikko noustakseen tuolistaan. Tadzio jää yksin rannalle. Hän antaa Aschenbachille merkin seurata häntä, mutta Aschenbach lysähtää takaisin tuoliinsa ja kuolee. Tadzio jatkaa kävelyä kauas merelle.

Näyttelijät ja musiikki

Tadzio-pojan rooli on tanssirooli. Hän ja hänen perheensä eivät koskaan puhu tai laula oopperassa.

Kaikki eri hahmot, jotka Aschenbach kohtaa: mies hautausmaalla, nuoreksi mieheksi pukeutunut vanha mies, gondolimies, hotellinjohtaja, parturi, näyttelijöiden johtaja ja Dionysos-jumalan ääni ovat oikeastaan kuin yksi hahmo. Niitä laulaa sama laulaja, bassobaritoni. Hänen ja Aschenbachin (tenori) lisäksi oopperan ainoa solistinen laulaja on Apollon ääni, jota kontratenori laulaa näyttämön ulkopuolella, kun pojat urheilevat rannalla. Kuoroja on useita: nuorten, hotellin henkilökunnan, näyttelijöiden, kirkkokuoron ja turistien ryhmät.

Koko oopperan ääni on kirjoitettu Peter Pearsin ääntä silmällä pitäen. Brittenin musiikki on osittain tonaalista, mutta hän käyttää myös kahdestoistaäänistä musiikkia ja Kaukoidän gamelan-musiikkia. Kun Aschenbach laulaa resitatiivia (tarinan kertomista), häntä säestää vain piano. Britten käyttää tietoisesti rajoitettua määrää musiikillisia ääniä. Tämä antaa oopperalle erityisen ilmaisuvoimaisen luonteen, erityisesti kauniissa lopussa.