Peniksen kammio (corpus cavernosum): anatomia, verenkierto ja erektio

Peniksen kammio (tai corpus cavernosum urethrae) on toinen miehen peniksen kahdesta sienimäisestä kudososasta. Ne sisältävät suurimman osan verestä erektion aikana. Termi tarkoittaa kirjaimellisesti "luolamaista runkoa".

Anatomia

Parilliset corpora cavernosa ovat peniksen kaksi dorsaalista, sylinterimaista kudosrakennetta. Ne alkavat lähteetään ischiumin alueen crura-alueelta ja yhtyvät kärkiosaa kohti muodostaen peniksen rungon. Corpus spongiosum (peniksen kammio, joka ympäröi virtsaputkea) on yksi erillinen, ventraalinen sertifioitu sienimäinen kudos, joka ei ole sama kuin corpora cavernosa. Huom. termiä "corpus cavernosum urethrae" on joskus käytetty kuvaamaan corpus spongiosumia, mutta anatomisesti oikea nimitys corpus spongiosum.

Rakenteellinen mikroskopia

Corpora cavernosa koostuvat monitahoisesta verkostosta: verisinuoideja (sinusoideja), sidekudoksesta ja sileälihassäikeistä. Sinusoideja reunustaa endoteeli ja ne ovat yhteydessä toisiinsa pienempien laskimoiden ja poikittaisempien travikkeleiden avulla. Koko kudoksen ympärillä on paksu, kova sidekudoskalvo, tunica albuginea, joka antaa mekaanista tukea ja mahdollistaa tehokkaan veno-okklusiivisen mekanismin erektion aikana. Corporta cavernosaa erottaa joskus keskellä oleva väliseinä (septum penis), joka voi olla osittainen etenkin etuosassa.

Verenkierto

Keskeisiä piirteitä verenkierron kannalta:

• Valtimot: syvät (deep) peniksen valtimot, erityisesti arteria profunda penis (syvät peniksen valtimot), kulkevat corpora cavernosien keskellä ja antavat lukuisia haaroja, ns. helicine-valtimoita, jotka avautuvat sinusoideihin.
• Laskimot: verenpoisto tapahtuu pintaisempien ja syvien laskimoiden kautta. Erektiossa subtunicaaliset laskimot puristuvat tunica albugineaa vasten, mikä vähentää laskimopuolen läpivirtausta ja ylläpitää painetta (veno-okklusiivinen mekanismi).
• Fysiologia: levossa valtimoiden virtaus on vähäistä ja sinusoidi-tilat pienet. Seksuaalisen stimulaation aikana valtimot laajenevat ja sinusoideihin virtaa runsaasti verta, mikä nostaa kudoksen sisäistä painetta ja aiheuttaa jäykän erektion.

Hermotus

Erektio on autonomisesti ja somaattisesti säädelty tapahtuma:

• Parasympaattinen hermotus (cavernous nerves, pelvisestä) vapauttaa typpioksidia (NO), joka laukaisee sileän lihaksen relaksaatioita sinusoideissa ja valtimoissa — tämä lisää virtausta sinusoideihin.
• Sympaattinen hermotus säätelee erityisesti ejakulaatiota ja verisuonten supistumista osittain.
• Somaattiset hermot (pudendal nerve) välittävät tuntoa ja lihasten refleksipuolen (esim. bulbocavernosus- ja ischiocavernosus-lihakset), jotka voivat vaikuttaa erektion voimakkuuteen ja ylläpitoon.

Erektio: mekanismi lyhyesti

Erektion synty perustuu verenkierrosta ja lihastoiminnasta johtuviin muutoksiin:

• Parasympaattinen aktivaatio vapauttaa NO:ta → lisää cGMP-tasoa sileässä lihaksessa → sileän lihaksen relaksaatio → valtimoiden ja helicine-haarojen dilataatio.
• Veri täyttää sinusoideja, paine kasvaa ja tunica albuginea estää laskimoista poispääsyn → veno-okklusio ylläpitää kovaa erektiota.
• Erektion loppu ja detumescenssi johtuvat sympatikuksen aktiivisuudesta ja cGMP:n hajottavasta entsyymistä (PDE5); lääkehoito (kuten PDE5:n estäjät) estää cGMP:n hajoamisen ja auttaa ylläpitämään erektiota.

Sairaudet ja kliininen merkitys

Corpora cavernosaan liittyy useita tiloja, jotka voivat vaikuttaa toimintaan ja rakenteeseen:

• Peyronien tauti: arpeutuminen ja fibrotisoituminen tunica albugineassa, mikä voi aiheuttaa peniksen kaareutumista ja mahdollisesti erektiohäiriötä.
• Priapismi: kivulias, pitkäkestoinen erektio, joka voi johtaa kudosvaurioon jos hoitamatta. Jaetaan iskeemiseen (vähäinen verenkierto) ja ei-iskeemiseen muotoon.
• Trauma: peniksen tai corpora cavernosaan kohdistuvat vammat (esim. tunica albuginean repeämä, ns. penisfracture) vaativat usein kiireellistä kirurgista hoitoa.
• Diabetes ja verisuonisairaudet: voivat heikentää hermotusta ja verenkierrosta → erektiohäiriöt.
• Priapismiin ja erektiohäiriöihin liittyvät hoidot: neuvonta, lääkkeet (PDE5-estäjät, sympatomimeetit paikallisesti), injektiohoidot, kirurgiset shuntit tai peniksen proteesit vaikeissa kroonisissa tapauksissa.

Diagnostiikka ja hoito

Kun epäillään corpora cavernosaan liittyvää ongelmaa, käytössä ovat:

• Peniksen värivirtaus-Doppler-ultraääni: arvioi valtimo- ja laskimoverenvirtausta erektiossa ja levossa.
• Fysikaalinen tutkimus: palpointi, kaarevuuden ja arpeutumisen arviointi.
• Lääkkeet ja toimenpiteet: PDE5-estäjät erektiohäiriöihin, paikallisinjektiot tai kirurgiset toimenpiteet Peyronien tautiin ja priapismiin riippuen tilanteesta.

Yhteenveto

Corpora cavernosa muodostavat peniksen tärkeimmän erektiokudoksen. Niiden monimutkainen rakenne—sinusoideja, sileää lihasta, tunica albuginea ja hyvä verenkierto—mahdollistaa verellä täyttyvän ja jäykän erektion. Hermotus ja verisuonimuutokset säätelevät tilaa herkästi, ja erilaiset sairaudet tai vammat voivat häiritä tätä toimintaa. Varhainen diagnosointi ja oikeanlainen hoito auttavat säilyttämään peniksen toiminnan ja ehkäisemään pysyviä vaurioita.

Hae kirjaimella