Hemichordata
Hemichordata on matomuotoisten merieläinten (deuterostomia) heimo, jota yleisesti pidetään piikkinahkaisten sisäryhmänä. Ne ajoittuvat alempaan tai keskimmäiseen kambrikauteen, ja niihin kuuluu tärkeä fossiililuokka, graptoliitit, joista suurin osa kuoli sukupuuttoon hiilikaudella.
Elävät hemichordatat ovat kanta, jossa on kaksi elävää luokkaa: enteropneustat ja pterobranchat. Koska hemichordatat ovat lähimpiä eläviä sukulaisia chordatoille, ne ovat erittäin kiinnostavia chordatoiden kehityksen alkuperää tutkiville.
Rakenne
Hemichordates-eläinten ruumis on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat sorkka, kaulus ja runko. Niillä on avoin verenkiertojärjestelmä ja täydellinen ruoansulatuskanava, mutta niiden suoliston lihaksisto on hyvin heikosti kehittynyt, ja ruoka kulkeutuu sen läpi pääasiassa sen sisäpintaa peittävien värekarvojen avulla.
Joillakin lajeilla on ontto hermostoputki (ainakin varhaisvaiheessa), mikä on todennäköisesti alkukantainen piirre, jonka ne jakavat chordatojen ja muiden deuterostomien yhteisen esi-isän kanssa.
Kehitys
Hemichordattien tiedetään kehittyvän kahdella tavalla: joko suoraan tai epäsuorasti. Enteropneustat kehittyvät molemmilla tavoilla. Epäsuorassa kehityksessä on pitkä pelaginen toukkavaihe. Näillä lajeilla on toukkavaihe, joka syö planktonia ennen kuin se muuttuu aikuiseksi madoksi. Suoraan kehittyvät lajit ohittavat tämän pitkän toukkavaiheen ja kehittyvät suoraan aikuiseksi madoksi.
Graptolites
Graptoliitit ovat yleisiä paleotsooisen kauden fossiileja. Ne ovat kolonialistisia eläimiä, jotka tunnetaan pääasiassa ylemmästä kambrikaudesta alempaan hiilikaivokauteen (Mississippiin). Mahdollinen varhainen graptoliitti, Chaunograptus, tunnetaan keskikambrikaudelta.
Nimi graptoliitti tulee kreikan kielen sanoista graptos, joka tarkoittaa "kirjoitettu", ja lithos, joka tarkoittaa "kivi". Monet graptoliittifossiilit muistuttavat kallioon kirjoitettuja hieroglyfejä. Linnaeus piti niitä alun perin "pikemminkin fossiileja muistuttavina kuvina kuin todellisina fossiileina". Uudemmassa tutkimuksessa ne on sijoitettu lähelle pterobranchia, mahdollisesti sen sisälle.
Graptoliittien morfologia
Jokaista graptoliittipesäkettä kutsutaan rabdosomiksi, ja siinä on vaihteleva määrä alkuperäisestä yksilöstä peräisin olevia haaroja (stipes). Jokainen seuraava zooidi sijaitsee putkimaiseen tai kupin kaltaiseen rakenteeseen (nimeltään theca). Joissakin pesäkkeissä on kahden kokoisia koteloita, ja on esitetty, että tämä ero johtuu sukupuolisesta dimorfismista. Haarojen lukumäärä ja koteloiden sijoittelu ovat tärkeitä piirteitä graptoliittifossiilien tunnistamisessa. Niiden yleistä muotoa on verrattu rautasahan terään.
Suurin osa puun kaltaisista muodoista luokitellaan dendroidigraptoliiteiksi (järjestys Dendroidea). Ne esiintyvät varhaisemmissa fossiileissa (kambrikaudella), ja ne olivat pohjaeläimiä, jotka olivat kiinnittyneet merenpohjaan juuren kaltaisella alustalla. Dendroidigraptoliiteista polveutui ordovikiumin alussa graptoliitteja, joilla oli suhteellisen vähän haaroja. Jälkimmäinen tyyppi (järjestys Graptoloidea) oli pelaginen, joka ajelehti vapaasti muinaisten merien pinnalla tai oli kiinnittynyt kelluvaan merilevään ohuen langan avulla. Ne olivat menestyksekäs ja tuottelias ryhmä, ja ne olivat planktonin tärkeimpiä eläinjäseniä, kunnes ne kuolivat sukupuuttoon devonikauden alkupuolella. Dendroidiset graptoliitit säilyivät hiilikaudelle asti.
Spirograptus Siluurin kaudelta
Didymograptus ordovikista.
Thallograptus sphaericola , dendroidinen graptoliitti, joka on kiinnittynyt kystoidiseen Echinosphaerites aurantiumiin; Koillis-Viron Ordoviikki.
Tammenterhot
Tammenterhot eli enteropneustat ovat selkärangattomien hemisordiaattiluokkaan kuuluva selkärangattomien luokka, joka on läheisessä sukulaisuussuhteessa chordateihin. Maailmassa on noin 70 tammenterralajia, joista tärkein tutkimuslaji on Saccoglossus kowalevskii.
Kaikki lajit ovat pohjaeläimiä, jotka syövät joko laskeumia tai suspensiota. Jotkut näistä madoista voivat kasvaa hyvin pitkiksi; eräs laji voi saavuttaa 2,5 metrin pituuden, vaikka useimmat tammenterhot ovat paljon pienempiä. Yksi suku, Balanoglossus, tunnetaan myös nimellä kielimato.
Pterobranchit
Pterobranchia on pienten, madonmuotoisten eläinten ryhmä. Ne kuuluvat Hemichordata-luokkaan, ja ne elävät merenpohjassa eritteisissä putkissa. Pterobranchia-lajin eläimet ruokkivat itseään suodattamalla vedestä planktonia lonkeroihin kiinnittyneiden värekarvojen avulla. Ryhmässä tunnetaan noin 30 elävää lajia.
Luokan Pterobranchia perusti E. Ray Lankester vuonna 1877. Siihen kuului tuolloin yksi ainoa suku Rhabdopleura. Challengerin raportin (Cephalodiscus) julkaiseminen vuonna 1887 osoitti, että Cephalodiscus, toinen nyt luokkaan sisällytetty suku, oli sukua Enteropneustan suuntaan.
Elektronimikroskoopilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että pterobranchit kuuluvat samaan kladiin kuin sukupuuttoon kuolleet graptolitit.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Hemichordata-heimo?
V: Hemichordata on matomuotoisten merieläinten deuterostoomien heimo.
K: Mikä on Hemichordatan ja piikkinahkaisten välinen suhde?
V: Hemichordataa pidetään yleisesti piikkinahkaisten sisäryhmänä.
Kysymys: Milloin Hemichordatat ilmestyivät ensimmäisen kerran?
V: Hemichordatat ajoittuvat alempaan tai keskimmäiseen kambrikauteen.
K: Mikä on graptoliittien merkitys Hemichordatan kannalta?
V: Graptoliitit ovat tärkeä fossiililuokka Hemichordatan sisällä, ja suurin osa niistä kuoli sukupuuttoon hiilikaudella.
K: Kuinka monta elävää luokkaa Hemichordata-kantaryhmän sisällä on?
V: Hemichordata-suvun sisällä on kaksi elävää luokkaa: enteropneustit ja pterobranchit.
K: Miksi Hemichordatat ovat erittäin kiinnostavia niille, jotka tutkivat niveljalkaisten kehitystä?
V: Koska Hemichordatat ovat lähimpiä eläviä sukulaisia sointueläimille, ne ovat erittäin kiinnostavia niille, jotka tutkivat sointueläinten kehityksen alkuperää.
K: Mitkä ovat Hemichordatan kaksi elävää luokkaa?
V: Hemichordatan kaksi elävää luokkaa ovat enteropneustat ja pterobranchat.
