Kansas Yhdysvaltain sisällissodassa – historia, konfliktit ja vaikutukset
Yhdysvaltain sisällissodan alkaessa Kansas oli uusi osavaltio. Kansas ei sallinut orjuutta osavaltion perustuslaissa. Kansas taisteli unionin puolella, vaikka siellä oli suuri orjuuden kannatus. Nämä erimielisyydet johtivat joihinkin konflikteihin. Konflikteihin kuului muun muassa Lawrencen verilöyly elokuussa 1863. Myöhemmin osavaltiossa nähtiin konfederaatiokenraali Sterling Pricen tappio unionin kenraali Alfred Pleasontonille Mine Creekissä.
Tausta: "Bleeding Kansas" ja osavaltioksi tulo
Ennen sisällissotaa Kansas oli tullut kiistojen näyttämöksi jo 1850-luvulla. Kansas–Nebraskan laki (1854) antoi paikallisille asukkaille mahdollisuuden päättää orjuuden asemasta "popular sovereignty" -periaatteella. Tämä johti väkivaltaisiin yhteenottoihin pro- ja abolitionistiryhmien välillä, ilmiö tunnetaan nimellä Bleeding Kansas. Konfliktit sisälsivät muun muassa maihinnousuja Missourista tulleiden niin kutsuttujen "Border Ruffians" -ryhmien ja pohjoisten abolitionistien välille sekä paikallisia verilöylyjä (mm. Pottawatomien verilöyly 1856).
Kansasin perustuslaki, joka kielsi orjuuden (Wyandotten perustuslaki), ja osavaltioksi liittäminen 29. tammikuuta 1861 varmistivat, että Kansas liittyi Unionin vapaana osavaltiona juuri ennen sodan puhkeamista.
Sota-aika ja sotilaallinen osallistuminen
Kansas osallistui sotaan aktiivisesti: osavaltiosta värvättiin useita tuhansia miehiä unionin joukkoihin, ja sen kansalaiset muodostivat paikallisia pataljoonia ja ratsujoukkoja, jotka toimivat sekä valtaosin perinteisissä sotatoimissa että rajaseudun partio- ja vastavierailutehtävissä. Rajaseudun katkera vastakkainasettelu teki sodasta alueella erityisen raa'an ja epämuodollisen: sissitaistelu, ryöstely ja kostoretket olivat yleisiä.
Kapinalliset ja sissitoiminta — Lawrencen verilöyly
Yksi sodan traagisimmista tapahtumista Kansasissa oli Lawrencen verilöyly (21. elokuuta 1863), jolloin konfederaattien ja liittolaisryhmien tekemä hyökkäys tuhosi suuren osan Lawrencein kaupungista ja surmasi arviolta useita kymmeniä — joissain arvioissa yli sata — siviiliä ja taisteluun osallisia miehiä. Hyökkäyksen johtajaksi mainitaan usein William Quantrill, ja hyökkäyksen jälkeen liittovaltion komentajat reagoivat voimakkaasti. Seurauksena annettiin muun muassa General Order No. 11, jolla määrättiin laajoja pakkoevakuointeja Missourin rajaseudulla yrittäen tukahduttaa sissitoimintaa. Tapahtuma syvensi kahtiajakautuneisuutta ja johti kostotoimiin molemmin puolin.
Sterling Pricen hyökkäys ja Mine Creekin taistelu
Syys–lokakuussa 1864 konfederaatit yrittivät laajempaa läpimurtoa ja tuhoa myöhemmin tunnetussa Price'n raidissa, jota johti konfederaatiokenraali Sterling Price. Osana tätä operaatiota käytiin myös Mine Creekin taistelu (25. lokakuuta 1864) Kansasin maaperällä, jossa konfederaattiarmeija kärsi merkittäviä tappioita ja vetäytyi lopulta. Tappio katkesi Price'n hyökkäyksen ja vähensi pysyvästi konfederaatioon kohdistuvaa uhkaa Keski-Lännessä.
Seuraukset: poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset
- Poliittinen vaikutus: Kansasin asema vapaana osavaltiona vahvisti pohjoisen (republikaanisen) poliittista otetta alueella ja oli yksi merkkipaaluista, jotka muokkasivat sodan jälkeistä valtakunnallista politiikkaa.
- Sosiaalinen vaikutus: Rajaseudun verilöylyt ja sissintemput jättivät syvät arvet paikallisyhteisöihin — perheitä tuhottiin, kylät hävitettiin ja keskinäinen luottamus kärsi pitkäksi aikaa.
- Taloudelliset vaikutukset: Monien alueiden talous kärsi sodan aikana, mutta sodan jälkeen Kansas kehittyi ja houkutteli siirtolaisia; rautatieyhteydet ja maa- ja karjatalous kasvoivat vähitellen takaisin.
- Muistaminen ja perintö: Tapahtumat kuten Lawrencen verilöyly ja Mine Creekin taistelu ovat osa osavaltion historiaa, ja niistä muistuttavat monumentit, museot ja paikallishistorialliset kertomukset. Konfliktien kokemukset vaikuttivat myös lainsäädäntöön ja turvallisuuspolitiikkaan lääninhallitustasolla.
Yhteenvetona Kansasin rooli Yhdysvaltain sisällissodassa oli monitasoinen: osavaltio oli sekä ideologisen kamppailun etulinjassa että rajaseudun väkivallan näyttämönä. Vaikka Kansas liittyi Unioniin vapaana osavaltiona, sodan aikaiset tapahtumat ja niiden seuraukset muovasivat alueen väestön, talouden ja poliittisen identiteetin pitkiksi ajoiksi eteenpäin.
Kansasissa sijaitsevan Baxter Springsin taistelun muistomerkki
Tausta
Kansas oli hyväksytty unionin osavaltioksi tammikuussa 1861. Tämä tapahtui hyvin vähän ennen sisällissodan puhkeamista. Sissitaisteluita oli käyty orjuutta kannattavien ja orjuuden vastaisten ryhmien välillä. Taistelut tunnettiin nimellä Kansasin verenvuoto. Kolmen perustuslain jälkeen äänestäjät hyväksyivät neljännen, Wyandotten perustuslaiksi kutsutun perustuslain, ja se lähetettiin Yhdysvaltain kongressin hyväksyttäväksi ja osavaltioksi.
Kansas liittyi unioniin vapaana ja 34. osavaltiona 29. tammikuuta 1861. Kansasissa oli vielä osavaltioksi tulon jälkeenkin kovia tunteita. Kansasin ja Missourin rajaa terrorisoivat edelleen kummankin puolen sissijoukot.
Osavaltion perustaminen ei kuitenkaan ratkaissut Kansasin vaikeita tunteita - tai väkivaltaa. Kansasin ja Missourin rajalla taisteltiin edelleen koko sodan ajan orjuuden puolesta. Lawrence, joka oli 1850-luvulla vapaavaltion paikka, poltettiin, ja William Quantrillin johtama etelämielinen epäsäännöllinen armeija surmasi yli 150 miestä ja poikaa vuonna 1863.
Sotilasyksiköt
Alle kolme kuukautta sen jälkeen, kun Kansasista tuli osavaltio, 12. huhtikuuta, konfederaation joukot hyökkäsivät Fort Sumteriin, ja sisällissota alkoi. Washingtonissa huhuttiin, että presidentti Abraham Lincoln kidnapattaisiin tai jopa salamurhattaisiin. Kansasilainen senaattori James Henry Lane organisoi Kansasista 120 miestä, joita kutsuttiin "rajavartiostoksi". Kolmen viikon ajan he pysyttelivät Valkoisessa talossa suojelemassa presidenttiä. Useimmat kansansilaiset kannattivat liittymistä unioniin sodassa. Kuvernööri Charles Robinson ja senaattori Lane värväsivät joukkoja unionin armeijaan. Sodan aikana liittovaltion hallitus kutsui Kansasista yhteensä 16 654 miestä. Yli 20 000 värväytyi kuitenkin, ja osavaltio lähetti 19 rykmenttiä ja neljä patteristoa taistelemaan unionin armeijan puolesta. Osa miehistä tuli muista osavaltioista, sillä Kansasissa oli vain noin 30 000 miestä, jotka olivat tarpeeksi vanhoja liittymään armeijaan. Kansasin sotilaat kärsivät sodan aikana yhteensä noin 8 500 kaatunutta.
Lawrencen verilöyly
Kansasin ensimmäinen taistelu ei ollut kilpailevien armeijoiden välinen. Kyseessä oli W.C. Quantrillin johtamien orjuutta kannattavien epäsäännöllisten joukkojen sissiretki elokuussa 1863. He hyökkäsivät Lawrencen kaupunkiin, joka oli orjuuden vastaisten mielipiteiden keskus. He tappoivat noin 180 miestä ja poikaa ja tuhosivat useita rakennuksia. Koska ryöstäjien kuultiin huutavan "Muistakaa Osceola!", hyökkäystä pidettiin kostona aikaisemmasta orjuudenvastaisten jyhawkereiden hyökkäyksestä Osceolaan Missourissa. Jotkut uskoivat, että se oli myös vastaus siihen, että osa ryöstäjien vangitsemista naisista oli hiljattain kuollut, kun heidän vankilarakennuksensa romahti, ehkä tahallaan. (Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että romahdus oli lähes varmasti vahinko.) Verilöyly raivostutti Konfederaation hallitusta, joka oli myöntänyt Quantrillille tunnustuksen partisaanijääkäreitä koskevan lain nojalla, mutta veti nyt tuen irrallisten joukkojen tukemisen pois.
Quantrillin hyökkäys Lawrenceen, Kansasiin tuhosi suuren osan kaupungista.
Myöhemmät sitoumukset
Baxter Springsin taistelu, jota joskus kutsutaan myös Baxter Springsin verilöylyksi, oli sodan pieni taistelu. Se käytiin 6. lokakuuta 1863 lähellä nykyistä Baxter Springsin kaupunkia Kansasissa.
Lokakuun 25. päivänä 1864 käytiin kolme taistelua. Kaksi ensimmäistä käytiin Linn Countyssa, Kansasissa, ja viimeinen Vernonin Countyssa, Missourissa. Ensimmäinen oli Marais des Cygnesin taistelu (jota kutsutaan myös "Trading Postin taisteluksi"). Toinen oli ratsuväen taistelu nimeltä Mine Creekin taistelu. Se oli merkittävä taistelu konfederaation joukkojen ratsuväen ja useiden kenraali Pricea jahtaavien unionin ratsuväkiprikaatien välillä. Ne olivat Missourin retkikuntaa johtaneen kenraalimajuri Sterling Pricen ja kenraalimajuri Alfred Pleasontonin johtamien unionin joukkojen välillä. Kansas Citystä etelään lähtenyt Price kohtasi Pleasontonin aluksi Marais des Cygnesissa. Lopulta konfederaation armeija tuhoutui taistelujoukkona ja vetäytyi Arkansasiin.
