Peter Grimes

Sen koostumuksen historia

Kun toinen maailmansota alkoi, Britten ja Pears lähtivät Amerikkaan välttääkseen sotaa. Vuonna 1941 Britten alkoi tuntea koti-ikävää, koska hän luki E.M.Forsterin artikkelin George Crabbesta, runoilijasta, joka oli asunut samassa osassa Englantia, josta Britten oli kotoisin. Britten alkoi ymmärtää, että voidakseen säveltää hyvin hänen oli palattava kotimaahansa. Britten ja Pears palasivat Englantiin vuonna 1942.

Kapellimestari Sergei Koussevitzky pyysi Britteniä kirjoittamaan oopperan George Crabben runon pohjalta. Runo, jonka nimi oli "The Borough", kertoi Peter Grimesin tarinasta. Runon kylä oli kuvitteellinen, mutta se muistutti hyvin paljon Aldeburghia, jossa Britten myöhemmin asui. Britten pyysi Montagu Slateria kirjoittamaan libreton Crabben runon tarinan pohjalta.

Ooppera kantaesitettiin Lontoossa Sadler's Wells -teatterissa 7. kesäkuuta 1945 yhtiön toimesta, josta myöhemmin tuli English National Opera. Kapellimestarina toimi Reginald Goodall. Pears lauloi nimiroolin.

Ensimmäinen amerikkalainen esitys oli vuonna 1946 Tanglewoodissa Koussevitzkyn oppilaan Leonard Bernsteinin johdolla. Britten omisti sen Koussevitskin vaimolle.

Roolit

Synopsis

Prologi

Ensimmäinen nuori poika, joka oli Peter Grimesin oppipoika, on jo tapettu. Hän oli merellä kolme päivää ilman juomavettä. Tutkinta on käynnissä, jotta voidaan päättää, onko Grimes syyllinen pojan kuolemaan. Ihmiset näyttävät olevan sitä mieltä, että hän on syyllinen. Tuomari päättää, että pojan kuolema oli onnettomuus. Hän kuitenkin sanoo Grimesille, ettei tämän pitäisi saada uutta oppipoikaa. Grimes on hyvin vihainen, kun hänelle sanotaan näin. Koulun opettaja Ellen Orford lohduttaa häntä. Heidän kauniissa duetossaan Ellen ja Peter laulavat ensin eri säveltavoissa, mutta laulavat lopulta yhdessä samassa säveltavoissa.

1. näytös

Maisemissa näkyvät Moot Hall, Boar Inn (kyläpubi) ja kirkko. Ihmiset sanovat toisilleen "Hyvää huomenta", erityisesti orjapäällikkö, joka sanoo sen monta kertaa. Kalastajat aloittavat työnsä korjaamalla verkkojaan. Keene kertoo Grimesille, että hän on löytänyt hänelle toisen oppipojan. Hän on köyhä poika, joka asuu työväentalossa. Kukaan ei halua, että Grimes saa toisen oppipojan. Hobson, kärrymies, kieltäytyy hakemasta häntä. Mutta Ellen tukee Peteriä. Hän laulaa yleisölle: "Se teistä, jolla ei ole vikaa, heittäköön ensimmäisen kiven" (eli: "Teillä kaikilla on vikoja, joten älkää arvostelko"). Hobson lähtee hakemaan poikaa. Kauhea myrsky on tulossa.

Näyttämö vaihtuu nyt The Boar Inniin. Sisällä on hyvin meluisaa. Bob Boles juo itsensä humalaan ja haluaa rakastella vuokraemännän veljentyttäriä. Ulkona raivoaa yhä myrsky. Grimes tulee sisään. Ihmiset ovat järkyttyneitä, mutta Grimes ei huomaa sitä. Hän laulaa laulun ihmisen kohtalosta: "Nyt suuri karhu ja plejadit". Melodia on orkesterissa kaanonissa, kun taas Grimes laulaa hyvin yksinkertaisia säkeitä. Ihmiset ovat hämmentyneitä, joten he alkavat laulaa kierroksen: "Vanha Joe on lähtenyt kalaan". Siinä on kolme säveliä ja seitsemän laskua tahdissa. Poika tuodaan paikalle ja Grimes vie hänet pois myrskystä huolimatta.

2. näytös

Seuraavan näytöksen alku on rauhallinen. On sunnuntaiaamu. Ihmiset ovat kirkossa, ja nyt kuullaan jälleen kirkosta tulevaa laulua. Ellen puhuu pojan kanssa. Hän kauhistuu nähdessään, että pojan kaulassa on mustelma. Grimes sanoo, että se oli vahinko. Hän ärsyyntyy siitä, että Ellen on huolissaan pojasta, ja karkaa pojan kanssa. Kyläläiset ovat huomanneet sen ja marssivat Grimesin majalle. Kohtaus päättyy rauhalliseen kontrastiin: kahden sisarentyttären laulamaan duettoon.

Orkesteri soittaa kauniin passacaglian, joka johtaa seuraavaan kohtaukseen. Grimes syyttää poikaa "tarinoiden kertomisesta". Sitten hän alkaa tuntea syyllisyyttä ensimmäisen pojan kuolemasta. Hän kuulee kyläläisten tulevan ja kertoo pojalle, että heidän on mentävä kalaan. Hän työntää pojan kiville, ja poika putoaa kuolemaan. Kun kyläläiset saapuvat mökille, se on tyhjä.

3. näytös

Kolmas näytös alkaa musiikilla, joka kuvaa kuunvaloa yöllä. Ihmiset tanssivat Moot-salissa. Ihmiset ovat hyvin iloisia. Rouva Sedley yrittää kertoa ihmisille, että Grimes on murhaaja, mutta he eivät kuuntele. Ihmiset alkavat lähteä ja sanovat toisilleen "Hyvää yötä" (erityisesti rehtori). Balstrode kävelee Ellenin kanssa. Hän kertoo, että Grimesin vene on sisällä, mutta Grimesia ei löydy. Pojan pelipaita on huuhtoutunut rantaan. Ellen laulaa aariaa "Lapsuudessa kirjonta oli joutilaisuuden ylellisyyttä". Se on draaman hiljainen hetki.

Lyhyt yhteen sointuun perustuva välisoitto johtaa seuraavaan kohtaukseen, jossa ihmiset etsivät Grimesia. Grimes raahautuu rantaan. Hän näyttää tulleen hulluksi. Kuulemme sumutorven (jota soittaa näyttämön ulkopuolella oleva tuuba), kun hän laulaa. Balstrode sanoo Grimesille, että hänen pitäisi lähteä veneellään merelle ja upottaa se.

Epilogi

Ooppera päättyy epilogiin, jossa kohtaus on sama kuin oopperan alussa. Joku kertoo, että veneen on nähty uppoavan merellä, mutta ketään ei kiinnosta. Ihmiset ovat unohtaneet Grimesin ja jatkavat elämäänsä ilman häntä.

Diskografia

• 1958: Peter Pears (Peter Grimes), Claire Watson (Ellen Orford), James Pease (Balstrode), Jean Watson (Täti); Royal Opera House, Covent Gardenin kuoro ja orkesteri, Benjamin Britten - (Decca).
• 1978: Jon Vickers (Peter Grimes), Heather Harper (Ellen Orford), Jonathan Summers (Balstrode), Elizabeth Bainbridge (Täti); Royal Opera House, Covent Gardenin kuoro ja orkesteri, Colin Davis - (Philips).
• 1992: Anthony Rolfe Johnson (Peter Grimes), Felicity Lott (Ellen Orford), Thomas Allen (Balstrode), Patricia Payne (Täti); Royal Opera House, Covent Gardenin kuoro ja orkesteri, Bernard Haitink - (EMI Classics).