Sommen taistelu | käytiin ensimmäisessä maailmansodassa
Sommen taistelu käytiin ensimmäisessä maailmansodassa. Taistelu alkoi 1. heinäkuuta 1916 ja päättyi 18. marraskuuta 1916. Taistelu nimettiin ranskalaisen Somme-joen mukaan, jossa se käytiin.
Ensimmäisenä päivänä Britannian armeijalla oli 57 470 kaatunutta, joista 19 240 oli kaatuneita. Ranskan armeijalla oli 1 590 kaatunutta ja Saksan armeija menetti 10 000-12 000 miestä. Liittoutuneet suunnittelivat hyökkäävänsä yhdessä, mutta ranskalaiset olivat kiireisiä Verdunin taistelussa, joten päähyökkääjinä olivat britit. Taistelun kustannukset ja vähäiset voitot ovat aiheuttaneet surua ja kiistaa Britanniassa. Saksalaisessa ja ranskalaisessa kirjallisuudessa Sommen taistelun ensimmäinen päivä on ollut vain alaviite vuosien 1914-1915 joukkotappioiden ja Verdunin taistelun rinnalla.
Sommen taistelun aikana yli 1,5 miljoonaa ihmistä joko kuoli, haavoittui tai katosi. Tämä taistelu oli ensimmäisen maailmansodan pahin taistelu erityisesti Britannian kannalta.
Viiden päivän ajan britit ampuivat kranaatteja saksalaisten juoksuhaudoille tuhotakseen ne. Heinäkuun 1. päivänä kello 7.30 aamulla brittikenraalit käskivät brittisotilaat ulos juoksuhaudoistaan ja etenemään kohti saksalaisten juoksuhaudoista. Saksalaisten juoksuhaudat olivat poikkeuksellisen syviä, ja saksalaiset sotilaat pystyivät ottamaan konekiväärit alas pommituksen aikana ja nostamaan ne ylös sen jälkeen.
Tästä katastrofista on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, mutta vieläkään ei ole selvää, miksi se tapahtui. On kuitenkin hyvin selvää, että tykistötuli epäonnistui tavoitteessaan. Siinä missä tarpeeksi saksalaisia konekiväärimiehiä jäi henkiin tykistönsä tukemana, brittien hyökkäys epäonnistui ja aiheutti monia tappioita. Puolustusaseiden tehokkuus ratkaisi tuloksen. Tällaisessa ympäristössä sotilas bajonetin kanssa oli vanhentunut ja jalkaväkimuodostelmat hyödyttömiä.
Kartta, jossa esitetään yhteenveto siitä, miten rintamalinja muuttui taistelun aikana.
Brittisotilaat, jotka "menevät yli laidan" eli poistuvat juoksuhaudoistaan Sommen taistelussa.
Aseet
Myrkkykaasu
Saksalaiset käyttivät aluksi myrkkykaasuja aseina. (Tätä kutsutaan nykyään kemialliseksi sodankäynniksi.) Saksa käytti ensin kloorikaasua. Kloorikaasun aiheuttama kuolema oli hyvin kivulias, sillä uhri tukehtui rintakehäänsä polttavista kivuista kärsittyään. Vihreän värinsä ja voimakkaan hajunsa vuoksi vihollisen oli kuitenkin helppo havaita kloorikaasu. Se myös räjähti takaisin saksalaisten päälle, kun nämä käyttivät sitä. Suojautuakseen he alkoivat käyttää kostutettua materiaalia suunsa ja nenänsä päällä. Sotilaat kostuttivat tätä materiaalia virtsalla, koska se teki naamarista tehokkaamman. Brittisotilaille annettiin puuvillatyynyjä ja hengityssuojaimia.
Saksalaiset alkoivat sekoittaa kloorikaasua toiseen kaasuun, fosgeeniin. Fosgeenikaasu on väritöntä, tappavampaa kuin kloori, ja se haisee homeiselle heinälle. Ihminen ei sairastu heti, kun hän hengittää fosgeenikaasua; se vaikuttaa vasta 24 tunnin kuluttua. Silloin henkilön keuhkot täyttyvät nesteellä, joka voi aiheuttaa hukkumisen.
Kiväärit (aseet)
Juoksuhaudoissa olevat sotilaat käyttivät kiväärejä. Useimmat sotilaat käyttivät pulttipistoolia, joka pystyi ampumaan 15 laukausta minuutissa ja tappamaan ihmisen jopa 1,4 kilometrin päästä. Tämän kiväärin keksi Yhdysvalloissa skotlantilainen James Paris Lee. Bolt-action-kiväärissä oli metallinen laatikko, johon patruunat laitettiin jousen päälle. Kun salpa avautui, jousi painoi patruunat pysäytintä vasten, ja salpa työnsi päällimmäisen patruunan patruunapesään, kun se sulkeutui. Kun kivääri oli laukaistu, pultin avautuminen heitti tyhjän patruunahylsyn ulos, ja paluukahva latasi uuden patruunan. Kussakin hylsyssä oli 3, 5 tai 29 patruunaa.
Konekiväärit
Molemmat osapuolet käyttivät myös konekiväärejä. Ne olivat niin suuria, että jokaisen käyttämiseen tarvittiin neljä miestä. Ne oli asetettava tasaiselle alustalle. Niiden teho vastasi yhden kiväärin tehoa.
Suurempien kenttätykkien käyttämiseen tarvittiin jopa 12 miestä. Ne ampuivat kranaatteja, jotka räjähtivät osuessaan. Konekiväärit olivat saksalaisille suuri voimavara, ja he käyttivät niitä täysimääräisesti, kun brittijoukot yksinkertaisesti kävelivät tyhjän päällä suoraan avotuleen. Briteillä ei ollut käytössään kovinkaan montaa konekivääriä, mikä teki heidän tehtävästään entistäkin vaikeamman. Saksalaiset olivat korkeammalla kuin britit, mikä antoi heille yliotteen.
Säiliöt
Ensimmäisen panssarivaunun nimi oli "Little Willie", ja siinä oli kolmen miehen miehistö. Sen maksiminopeus oli kolme mailia tunnissa, eikä se pystynyt ylittämään juoksuhautoja. Ensimmäinen panssarivaunutaistelu, Flers-Courcelette, joka sai nimensä hyökkäyksen kohteena olleiden kahden kylän mukaan, alkoi 15. syyskuuta 1916. Paikalle saapui vain 36 panssarivaunua niistä 49:stä, joiden olisi pitänyt olla paikalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun panssarivaunuja käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa, mutta koska ne olivat vain kevyesti aseistettuja ja niiden mekaniikka meni usein pieleen, niillä ei ollut suurta vaikutusta. Tappiot panssarivaunujen miehistöissä olivat kuitenkin vähäiset.
Kaivokset
Miinat ovat tapa räjäyttää vihollinen ja todella järkyttää sitä. Jalkaväen vastaisia maamiinoja on käytetty ruudin keksimisestä lähtien, ja niitä käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla linnoitusten murtumien puolustamiseen (brittien hyökkäys Badajozin murtumaan kärsi monia miinojen aiheuttamia tappioita). Ne aktivoitiin kuitenkin kauko-ohjatusti siten, että puolustaja sytytti hyvin nopeasti palavan sytytyslangan sopivalla hetkellä. Britit käyttivät Sommen taistelun ensimmäisenä aamuna 11 miinaa säikäyttääkseen ja vahingoittaakseen saksalaisten etulinjaa. Miinojen jättämiä reikiä saksalaiset käyttivät sen jälkeen konekivääreihin. Miinoja asettaneita sotilaita kutsuttiin sappereiksi.
Kaivannot
Juoksuhaudoissa oli paljon tauteja. Juoksuhautojen käymälät olivat pääasiassa ämpäreitä ja reikiä. Näin taudit levisivät helposti ja nopeasti. Monet sotilaat sairastuivat esimerkiksi punatautiin, joka aiheuttaa veristä ripulia. Ripuli on vakava, ja se voi saada ihmisen kuivumaan niin, että hän kuolee.
Juoksuhautojen vesihuolto ei ollut kovin hyvä. Sotilaat keräsivät sadevettä vihollisen kranaattien tekemistä rei'istä. He lisäsivät kalkkikloridia puhdistaakseen tämän likaisen veden. Sotilaat eivät kuitenkaan pitäneet kalkkikloridin mausta (joka maistui hieman modernilta uima-allasvedeltä).
Sotilaat juoksuhaudoissa kärsivät täistä. Eräs mies kuvaili niitä "vaalean ruskeiksi, ja ne jättivät punaisia, laikukkaita puremajälkiä kaikkialle vartaloon". Toinen sotilas sanoi:
"Tavarat lojuivat housujen saumoissa, pitkien paksujen villahousujen syvissä uurteissa, ja ne näyttivät valloittamattomilta syvissä kätköissään. Sytytetty kynttilä, jota levitettiin sinne, missä ne olivat paksuimmillaan, sai ne poksahtamaan kuin kiinalaiset keksit. Tällaisen session jälkeen kasvoni olivat täynnä pieniä veritahroja liian voimakkaasti poksahtaneista erityisen suurista kavereista."
Täit aiheuttivat voimakasta kutinaa, ja ne levittivät myös tautia nimeltä juoksuhaudan kuume (pyrreksian). Ensimmäiset oireet olivat pistäviä kipuja jaloissa. Sitä seurasi erittäin korkea kuume. Tämä tauti ei tappanut sotilaita, mutta se esti heitä taistelemasta. Se oli hyvin yleinen. Vuosina 1915-1918 viidesosasta kolmasosaan kaikista sairastuneista brittisotilaista sairastui juoksuhaudekuumeeseen; noin viidesosa sairastuneista saksalaisista ja itävaltalaisista sotilaista sairastui tautiin.
Toinen yleinen ongelma oli kaivantojalka. Tämä oli toinen infektio, joka johtui siitä, että kengät ja sukat olivat pitkään märissä olosuhteissa, eikä kenkiä ja sukkia pystytty kuivattamaan. Juoksuhaudan jalka puutui ja muuttui sitten punaiseksi tai siniseksi. Se voi aiheuttaa kuolion, joka joskus vaatii jalan amputointia.
Prikaatikenraali Frank Percy Crozier väitti, että "taistelu juoksuhaudan jalkojen nimellä tunnettua sairautta vastaan oli ollut jatkuvaa [loputonta] ja ylämäkeä". Ainoa keino päästä eroon juoksuhaudan jaloista oli jalkojen kuivaaminen ja kuivien sukkien vaihtaminen useita kertoja päivässä. Tämä ei ollut mahdollista juoksuhaudoissa.
Miinat ja kranaatit haavoittivat kymmeniä tuhansia sotilaita molemmilla puolilla. Monissa tapauksissa sotilaat loukkaantuivat niin pahoin, että lääkärit joutuivat amputoimaan ruumiinosia.
Koska juoksuhaudoissa oli niin paljon ruumiita, rotat olivat vakava ongelma. Rotat levittivät tauteja ja söivät kuolleiden sotilaiden ruumiita. Ne söivät ensin silmät, kaivautuivat sitten ruumiiseen ja söivät sen sisukset. Eräs sotilas, Harry Patch, väitti, että rotat juoksuhaudoissa olivat yhtä suuria kuin kissat. Toinen sanoi: "Rotat olivat valtavia. Ne olivat niin isoja, että ne söivät haavoittuneen miehen, jos tämä ei pystynyt puolustautumaan!"
Näiden kahden puolen välistä aluetta kutsuttiin nimellä No Man's Land. Se oli hyvin vaarallista, koska siellä oli paljon piikkilankaa ja kranaatinreikiä. Lisäksi ei-kenenkään-maa oli yleensä mutameri. Sotilaat, jotka "menivät yli laidan" (poistuivat juoksuhaudoista hyökätäkseen vihollisen kimppuun), olivat helppoja kohteita konekivääreille. Sekä Saksan että liittoutuneiden puolella taistelussa kuoli noin 600 000 sotilasta.
Walesin prinssi
Walesin prinssi palveli Sommen sodassa esikuntaupseerina. Hän oli aidosti pettynyt siihen, ettei ollut mukana taisteluissa. Hänen palveluksensa vaikutti kuitenkin hänen loppuelämäänsä Walesin prinssinä ja Edvard VIII:na.
Tänään
Nykyään taistelupaikalla on hautausmaita, sotamuistomerkkejä ja museoita.
Kun taistelupaikan lähellä asuvat maanviljelijät kyntävät peltojaan, he löytävät usein piikkilangan jäänteitä, luoteja, sirpaleita ja räjähtämättömiä pommeja. Tätä kutsutaan "raudan keräämiseksi".
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Sommen taistelu?
A: Sommen taistelu oli taistelu, joka käytiin ensimmäisessä maailmansodassa. Se alkoi 1. heinäkuuta 1916 ja päättyi 18. marraskuuta 1916, ja se käytiin Ranskan Somme-joen lähellä.
K: Kuinka monta kuolonuhria oli taistelun ensimmäisenä päivänä?
V: Taistelun ensimmäisenä päivänä oli 57 470 kaatunutta, joista 19 240 oli kaatuneita. Ranskan armeijalla oli 1 590 kaatunutta ja Saksan armeija menetti 10 000-12 000 miestä.
K: Ketkä suunnittelivat hyökkäystä yhdessä tämän taistelun aikana?
V: Liittoutuneet (britit ja ranskalaiset) suunnittelivat hyökkäävänsä yhdessä tämän taistelun aikana, mutta koska Ranskalla oli kiire toisessa taistelussa (Verdunin taistelussa), vain Britannia hyökkäsi.
K: Kuinka monta ihmistä kuoli tai katosi tämän taistelun aikana?
V: Tämän taistelun aikana yli 1,5 miljoonaa ihmistä joko kuoli, haavoittui tai katosi. Tämä teki siitä Britannian kannalta yhden ensimmäisen maailmansodan pahimmista taisteluista.
K: Mitä brittikenraalit tekivät 1. heinäkuuta kello 7.30 aamulla?
V: Kello 7.30 1. heinäkuuta brittikenraalit käskivät sotilaitaan ulos juoksuhaudoistaan ja etenemään kohti saksalaisten juoksuhaudat.
K: Miksi brittien hyökkäys epäonnistui joissakin tapauksissa ?
V: Joissakin tapauksissa, joissa tarpeeksi saksalaisia konekiväärejä selvisi hengissä heidän tykistönsä tukemana , brittiläinen hyökkäys epäonnistui monien tappioiden myötä .puolustusaseiden tehokkuus ratkaisi tuloksen .tällaisessa ympäristössä sotilas bajonetin kanssa oli vanhentunut ja jalkaväkimuodostelmat hyödyttömiä .
