Telugu – Intian etelän dravidinen kieli: historia ja ominaisuudet

Tutustu Telugun rikkaaseen historiaan ja kielioppiin: Intian etelän dravidinen kieli, sen alkuperä, ominaispiirteet ja kulttuurinen merkitys.

Telugu తెలుగు on intialainen kieli, jota puhutaan pääosin Intian eteläosassa. Se on Andhra Pradeshin ja Telanganan virallinen kieli ja yksi Intian tasavallan 22 tunnustetusta kielestä. Telugu on Intian toiseksi puhutuin kieli ja yksi maailman laajimmin puhutuista kielistä: sitä puhuu nykyarvioiden mukaan noin 70–85 miljoonaa ihmistä, mikä sijoittaa sen maailman kielilistalla joukkoon noin 15. puhutuimman kielen joukkoon. Intian hallitus on myöntänyt telugulle myös klassisen kielen aseman.

Telugun historia on pitkä ja monivaiheinen. Kansanperinteessä ja joidenkin keskiaikaisten lähteiden mukaan andhra-nimiset heimot ovat vanhoja alueella asuneita ryhmiä, ja telugua koskevat maininnat esiintyvät myös myytillisissä ja aikalaislähteissä. Tieteellinen tutkimus varoittaa kuitenkin jättämästä perusteettomia ajoituksia ilman arkeologista tai kielihistoriallista näyttöä: esimerkiksi vedalainen kirjallisuus kuten Aitareya Brahmana sijoittuu nykykielen tutkimuksen mukaan kauaksi myöhempään aikaan kuin tuhansia vuosia eaa. Epigrafinen aineisto eli kivikirjoitukset ja uudemmat tekstit kertovat, että telugun kielen varhaisimmat selkeät kirjalliset ja kiveen kaiverretut jäljet alkavat näkyä muutamien vuosisatojen aikana jKr:sta eteenpäin, kun taas alueen historiaa koskevat maininnat esiintyvät myös sanskritilaisissa eepoksissa ja puranoissa.

Kielellisesti telugu kuuluu dravidian kieliperheeseen. Kielitieteilijät rekonstruoivat protodravidian kielestä lukuisia tytärkieliä, jotka jakautuvat karkeasti pohjoiseen, keskiseen ja eteläiseen ryhmään. Telugu lukeutuu näistä keskiryhmään ja on dravidien kieliperheen laajimmin puhuttu kieli. Dravidian kieliin kuuluu yhteensä yli 20 kieltä, joita puhutaan laajasti Etelä-Aasiassa aina Baluchistanista Sri Lankaan.

Kirjoitus ja ääntäminen

Telugun kirjoitusjärjestelmä on indoiranilaisen Brahmi‑kirjoituksen perillinen abugida-muoto, joka kehittyi vuosisatojen mittaan. Nykyinen telugun kirjainasu muistuttaa lähellä kehittynyttä kannadan kirjoitusta; historiallisesti tämä kehitys liittyy muun muassa paikallisten dynastioiden, kuten chalukyojen, hallintokauteen ja siihen liittyneeseen käännös‑ ja kirjoituskäytäntöjen vakiintumiseen. Keskiajan jälkeen telugu- ja kannada‑kirjaimet eriytyivät omiksi järjestelmikseen.

Äännejärjestelmässä telugulle ovat tyypillisiä selkeät vokaalit ja konsonantit, mukaan lukien retrofleksit ja erot soinnillisuuden ja soinnittomuuden välillä. Kieli on agglutinoiva: sanamuotoja muodostetaan liittämällä päätteitä ja suffikseja, ja sanajärjestys on tyypillisesti subjekti–objekti–verbi (SOV). Kielessä on runsaasti sanskritinkaltaisia lainasanoja varsinkin kirjallisessa rekisterissä, mutta myös paikallisia lainoja ja vaikutteita, esimerkiksi Telanganan alueella urdusta.

Kirjallisuus ja kulttuuri

Telugu on rikas kirjallisuuden kieli. Keskiajan merkittäviä kirjailijoita ovat muun muassa Nannaya, Tikkana ja Yerrapragada (yhteensä tunnetut "kavi trayam"), jotka työstivät ja käänsivät sanskritilaista Mahabharataa teluguksi. Myöhemmin Pothana, joka käänsi Bhagavatam‑tekstejä, sekä runoilijat kuten Sri Krishnadeva Raya (jonka runoteos Amuktamalyada on tunnettu) ovat vaikuttaneet telugun kirjalliseen kehitykseen. Sri Krishnadeva Rayan kuuluisa lausunto "Desa bhashalandu Telugu Lessa" heijastaa kielen arvostusta alueella.

Telugun perinteisiin kuuluvat myös suulliset esitystaiteet, kuten avadhanam (monipuolinen muistamisen ja runoilun kilpailutyyppi), jota harjoitetaan erityisesti telugussa ja sanskritissa. Avadhanamin kaltaisia perinteitä on esiintynyt harvinaisina myös muissa kielissä, mutta telugussa se säilyi ja kehittyi pitkään.

Dialektit, nykypäivä ja vaikutus

Telugussa on useita dialekteja; suurimmat erot löytyvät muun muassa rannikko‑Andhra, Rayalaseema ja Telangana -alueiden puhekielistä. Nykyaikainen kirjallinen normaali perustuu pääasiassa rannikko‑Andhran alueen muotoihin, mutta media ja koulutus ovat edistäneet yhtenäisempää standardia. Telangana-dialektissa näkyy voimakkaampi vaikutus urdusta ja persian peräisistä sanoista, mikä heijastaa historiallisia yhteyksiä Nizam-hallinnon aikaan.

Telugu on myös merkittävä kulttuurinen voima: sen puhujien alueella toimii laaja elokuvateollisuus, usein kutsuttu "Tollywoodiksi" (Hyderabad), ja kieli on tärkeä myös Carnatic-musiikin ja monien kirjallisten ja hengellisten perinteiden esiintymisareena.

Moderni asema ja teknologia

Nykyään telugu on virallinen kieli kahdessa osavaltiossa ja sillä on vahva asema koulutuksessa, hallinnossa ja paikallisessa mediassa. Telugun kirjoitus on mukana Unicode-standardeissa (lohko U+0C00–U+0C7F), ja kielelle on saatavilla laajoja resursseja verkossa, muun muassa sanastoja, oppimateriaaleja ja digitaalisia sanakirjoja. Telugu toimii myös monien alueellisten ja heimokielten kirjakielenä tai tukikielenä.

Vaikka kielen historiaan liittyy monia kansanperinteisiä väitteitä ja pitkälle ulottuvia ajoituksia, nykyinen tutkimus perustuu epigrafiaan, kielitieteeseen ja historiaan, jotka yhdessä muodostavat luotettavamman kuvan telugun kehityksestä: se on kehittynyt vuosisatojen aikana monista vaikutteista ja säilyttänyt oman tunnistettavan rakenteensa ja rikkaan kirjallisen perintönsä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä kieli on telugu?

K: Mikä on telugun asema?

Kysymys: Kuinka monta kieltä on protodravidiassa?

K: Mihin ryhmään telugu kuuluu?

K: Kuka keksi telugusta sanan "idän italia"?

K: Kuinka vanha Aitereya Brahmanyam on?

Hae kirjaimella