Jainismissa tirthankara (sanskritiksi tīrthaṅkara) on kaikkitietävä Opetusjumala, joka opettaa polkua vapautumiseen syntymien ja kuolemien kierrosta, jota kutsutaan saṃsāraksi. Jainien mukaan ajan myötä jainien opetukset unohtuvat vähitellen. Sitten syntyy harvinainen yksilö, joka jossain vaiheessa elämäänsä luopuu maailmasta voittaakseen itse saṃsāran, kuoleman ja uudestisyntymisen kierteen. Tirthankaran saavutettua Kevala Jnana (kaikkitietävyys) hän perustaa uudelleen jainismin. Tirthankara tarjoaa muille sillan, jonka kautta he voivat seurata häntä saṃsārasta (maallisesta olemassaolosta) mokshaan (vapautumiseen).
Tirthankaran luonne ja asema
Vaikka jainit usein palvovat tirthankaroita, niitä ei pidetä luovan maailman jumalina vaan täydellisenä moraalisena ja henkisenä esikuvana — ihmisinä, jotka ovat saavuttaneet täydellisen vapauden ja ymmärryksen. Tirthankaroita kutsutaan myös Jina (voittaja), mikä tarkoittaa sitä, joka on voittanut sisäiset viholliset, kuten vihan, kiintymyksen, ylpeyden ja ahneuden. He ovat täysin vapaita intohimoista sekä henkilökohtaisista mieltymyksistä ja vastenmielisyyksistä. Saavutettuaan kaikkitietävyyden he sanotaan olevan vapaita kahdeksastatoista epätäydellisyydestä, kuten nälästä, janosta, unesta ja muista ruumiillisista häiriöistä.
Elämänkaari ja keskeiset vaiheet
Tavallisesti tirthankaran elämään liitetään tietyt vaiheet: syntymä ylhäiseen perheeseen, maalliset saavutukset, maailman hylkääminen ja munkkielämä, Kevala Jnana (kaikkitietävyys) ja lopulta moksha (vapautuminen). Tirthankara ei kullan tai maallisen vallan vuoksi pyri seuraajiin, vaan kertoo ja näyttää tien, jota seuraamalla muutkin voivat päästä irti saṃsārasta. Monet tirthankarat myös opettivat maallisia taitoja ja yhteisöllisiä käytäntöjä, kuten kerrotaan ensimmäisestä tirthankarasta Rishabhanathasta.
Kevala Jnana — kaikkitietävyys
Kevala Jnana tarkoittaa täydellistä, rajoituksetonta tietoisuutta, jossa sielu kokee todellisuuden sellaisena kuin se on ilman vääristymiä. Sen saavuttanut olento ymmärtää elävien olentojen karmiset sidokset ja niiden vapauttamisen keinot. Kevala-tilassa ei ole enää haluja, pelkoja tai toiminnallisia motiiveja, jotka sidottaisivat sielua uusiin syntymiin.
Opetus, etiikka ja pelastuksen tie
Keskeisiä jainistisia periaatteita, joita tirthankarat opettavat, ovat muun muassa:
- Ahimsa — väkivallattomuus: kaikkien eläinten ja olentojen kunnioittaminen ja vahingoittamisen välttäminen.
- Anekāntavāda — moninäkökulmaisuus: totuutta voidaan ymmärtää eri näkökulmista, minkä vuoksi äärimmäinen dogmaattisuus on vältettävää.
- Aparigraha — kiinteiden omaisuuksien ja kiintymysten vähentäminen: yksinkertaisuus ja irtautuminen materiaalisesta riippuvuudesta.
Näiden periaatteiden varaan rakentuvat jainin tie vapautukseen, jota kuvataan usein kolmella jalokivellä (ratnatraya): oikea usko (samyak darśana), oikea tieto (samyak jnana) ja oikea elämäntapa tai käyttäytyminen (samyak charitra). Tirthankarat näyttävät esimerkin molemmille — munkkivalinnalle, jossa noudatetaan ankarampaa askeesia, ja talonpoikaistielle, jossa noudatetaan kohtuullisuutta ja rituaaleja.
Opetukset ja pyhät tekstit
Tirthankaran opetukset on perinteisesti koottu Agamaksi kutsutuiksi kirjoituksiksi. Tästä kuitenkin syntyi myöhemmin jakautumista: eri jainilohkot (pääasiassa Śvētāmbara ja Digambara) suhtautuvat Agamoihin eri tavoin. Śvētāmbara-suunta pitää monia Agamoja auktoriteettina, kun taas Digambara katsoo, että alkuperäiset Agamat ovat hävinneet ja kehittänyt omia tekstiperinteitään (esim. Shatkhandagama-kirjallisuus). Tämän vuoksi jainien kanoninen kirjallisuus ja sen tulkinnat vaihtelevat suuntien välillä.
24 tirthankaraa ja historialliset henkilöt
Jainien mukaan tasan kaksikymmentäneljä tirthankaraa kunnioittaa tätä osaa maailmankaikkeudesta jainien aikasyklin jokaisella puoliskolla. Ensimmäinen tirthankara oli Rishabhanatha, jonka sanotaan opettaneen miehille erilaisia taitoja ja ammatteja, myös maanviljelyä. Nykyisen aikasyklin 24. ja viimeinen tirthankara oli Mahavira (noin 599–527 eaa.), joka on historiallisesti merkittävä hahmo ja jonka opetukset ovat muokanneet nykyaikaista jainismia vahvasti. Hänen edeltäjänsä Parshvanatha, kahdeskymmeneskolmas tirthankara, on myös historiallinen henkilö, ja hänet tunnetaan eri muodoissa ja lähteissä.
Palvonta, rituaalit ja yhteisökäytännöt
Jainit harjoittavat kunnioitusta tirthankaroita kohtaan temppelirituaaleissa, meditaatiossa ja juhlapäivinä, mutta tämä kunnioitus eroaa jumalanpalvonnasta siinä mielessä, että tirthankarat eivät ole maailman luojia eivätkä anna armon kautta anteeksi syntejä. Sen sijaan he näyttävät tien ja inspiroivat eettiseen elämään. Keskeisiä juhlia ovat esimerkiksi Mahavir Jayanti (Mahaviran syntymäpäivä) ja Paryushana (vuotuinen katumuksen ja itsetutkiskelun aika). Temppeliperinteissä esiintyy tirthankaroiden patsaita ja kuvia, usein esiintyen joko istuvassa (lotus) tai seisovassa (kayotsarga) asennossa. Jokaisella tirthankaralla on myös tunnussymbolinsa, joka auttaa tunnistamaan heidät kuvauksissa ja niiden yhteydessä olevissa pyhäköissä.
Pyhiinvaelluspaikat ja temppelikulttuuri
Jainiyhteisöllä on useita tärkeitä pyhiinvaelluskohteita Intiassa, kuten Shikharji (Jharkhandissa), Palitana (Gujaratissa) ja Dilwara-temppelit (Rajasthanissa). Nämä paikat vetävät puoleensa niin munkkeja kuin talonpoikaisia pyhiinvaeltajiakin, jotka hakeutuvat rukoukseen, mietiskelyyn ja yhteisölliseen paastoon.
Yhteenveto
Tirthankarat ovat jainismissa esikuvia ja opettajia, jotka ovat saavuttaneet täydellisen vapautuksen ja näyttävät tien muille. Heidän opetuksensa painottavat väkivallattomuutta, moninäkökulmaisuutta ja kiintymättömyyttä. Vaikka tirthankarat eivät ole jumalia luomisvoimana, heidän elämäntyylinsä, moraaliset ohjeensa ja tekstiperinnöt muodostavat jainismin ytimen ja toimivat väylänä kohti mokshaa.
