Edith Bolling Wilson

Varhainen elämä

Wilson syntyi Wythevillessä, Virginiassa. Hänen vanhempansa olivat Sallie White ja tuomari William Holcombe Bolling. Hän oli heidän seitsemäs lapsensa kaikkiaan yhdestätoista lapsesta. Isoäitinsä kautta hän oli Pocahontasin suora jälkeläinen.

Kun hän oli 15-vuotias, hän opiskeli musiikkia Martha Washington Collegessa. Toisen vuoden hän kävi pienemmässä koulussa Richmondissa, Virginiassa.

Kun Edith kerran vieraili naimisissa olevan siskonsa luona Washingtonissa, tapasi hän Norman Galtin. Norman Galt oli rikas korukauppias. Edith avioitui hänen kanssaan vuonna 1896. Hän eli 12 vuoden ajan hyvää elämää Washington D. C:ssä, mutta hän kohtasi myös joitakin tragedioita. Vuonna 1903 hän synnytti pojan. Lapsi eli vain muutaman päivän. Ongelmasynnytys teki hänestä kykenemättömän saamaan lisää lapsia. Vuonna 1908 hänen miehensä kuoli. Edith Galt valitsi johtajan johtamaan perheen koruliiketoimintaa. Yritys jatkoi tulojensa ansaitsemista.

 

Avioliitto ja perhe

Vuonna 1915 presidentti Wilson ja Edith Galt tapasivat toisensa. Presidentti Wilson piti Edithistä ja kosi häntä. He menivät naimisiin 18. joulukuuta 1915. Kosiessaan Edithiä presidentti Wilson runoilijan tavoin: "Tässä paikassa aikaa ei mitata viikoilla, kuukausilla tai vuosilla, vaan syvillä inhimillisillä kokemuksilla...".

Heidän rakkautensa ja romanssinsa herättivät paljon keskustelua myös sosiaalisessa piirissä. Kerran eräässä Washingtonin sanomalehdessä oli artikkeli Wilsonin pariskunnasta. Siinä kerrottiin pariskunnasta, kun he olivat katsomassa teatterissa näytelmää ennen avioliittoa. Artikkelissa todettiin: "Presidentti antautui toistaiseksi viihdyttämään morsiantaan." Mutta painovirhe sai sen lukemaan näin: "Presidentti antautui toistaiseksi viihdyttämään morsiantaan." "Presidentti antautui toistaiseksi viihdyttämään morsiantaan." Kustantajat soittivat takaisin sanomalehtiin, joissa oli painovirhe. Silti muutamaa kappaletta ei voitu kutsua takaisin. Nämä kappaleet ovat nyt erittäin haluttuja kohteita.

 

First Lady

Rouva Wilsonilla oli kaikki edellytykset toimia presidentin rouvana. Hän aloitti roolinsa First Ladynä. Tänä aikana alkoi ensimmäinen maailmansota. Tämä rajoitti Valkoisen talon sosiaalista toimintaa. Vuonna 1917 myös Yhdysvallat liittyi sotaan. Rouva Wilson alkoi auttaa aviomiestään, joka oli sodan vuoksi suurten paineiden alla. Hän myös matkusti miehen kanssa Eurooppaan rauhanprosessin aikana.

Presidentti Wilson palasi Euroopasta. Hän käytti suuren osan ajastaan yrittäessään saada senaatin hyväksynnän rauhansopimukselle. Hän yritti myös saada hyväksynnän sopimukselle Kansainliiton perustamisesta. Sillä välin hänen terveytensä alkoi käydä huonoksi.

Syyskuussa 1919 hän sai aivohalvauksen. Hän halvaantui osittain. Edith Wilson pysyi aina hänen luonaan. Hän otti hoitaakseen monia hallituksen yhteisiä tehtäviä ja auttoi miestään monissa virallisissa asioissa. Samalla hän lähetti monia muita virallisia asioita osastopäälliköille tai antoi niiden jäädä tekemättä.

Hän kirjoitti myös kirjan. Kirjan nimi on My Memoir. Sen julkaisuvuosi on 1939. Kirjassa hän kertoi, että hänen miehensä lääkärit olivat pyytäneet häntä ottamaan monia miehensä tehtäviä. Monet historioitsijat eivät ole samaa mieltä hänen näkemyksistään.

Historioitsija Phyllis Levin oli kuvaillut häntä "kapeakatseiseksi ja päättäväiseksi naiseksi". Hän syytti häntä monista epäonnistumisista Yhdysvaltojen politiikassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

 
Edith Bolling Wilsonin muotokuva Valkoisessa talossa  

Myöhempi elämä

Vuonna 1921 pariskunta Wilson jäi eläkkeelle ja asui Washingtonissa. Kolmen vuoden kuluttua hänen miehensä Woodrow Wilson kuoli. Hän jatkoi asumista Washingtonissa. Ihmiset pitivät hänestä, ja hänestä tuli arvostettu henkilö pääkaupungin korkeassa seurapiirissä. Jotkut sanovat, että hän piti nuoremmista miehistä ja ihaili heitä. Hän eli pitkän elämän ja ehti nähdä presidentti John F. Kennedyn virkaanastujaisparaatin. Hän kuoli 28. joulukuuta 1961, toisen aviomiehensä syntymän 105. vuosipäivänä. Kuollessaan hän oli 89-vuotias. Näin hän oli seitsemänneksi pitkäikäisin First Lady Bess Trumanin, Nancy Reaganin, Lady Bird Johnsonin, Betty Fordin, Barbara Bushin ja Rosalynn Carterin jälkeen.