Yksipuoluejärjestelmä: määritelmä, piirteet ja tunnetut esimerkit
Yksipuoluejärjestelmä: selkeä määritelmä, keskeiset piirteet ja tunnetut historialliset esimerkit (Kiinä, Neuvostoliitto, natsi-Saksa) — opas autoritaarisuuden ymmärtämiseen.
Yksipuoluejärjestelmä on hallintomuoto, jossa maata hallitsee yksi ainoa poliittinen puolue. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vain yksi poliittinen puolue saa toimia tai pitää valtaa ja muiden puolueiden perustaminen tai toiminta on rajoitettua tai kiellettyä. Yksipuoluejärjestelmä voi olla kirjattu maan perustuslakiin tai syntyä de facto -tilanteena, jossa vallanpitäjät pitävät muita puolueita poissa vallasta erilaisin lainsäädännöllisin, hallinnollisin ja väkivalloin estävin keinoin.
Keskeiset piirteet
- Perustava valta-asema: Yksipuoluejärjestelmässä puolue toimii usein valtion johtavana instituutiona eikä ainoastaan yhtenä poliittisena toimijana.
- Laillinen tai tosiasiallinen monopoli: Järjestelmä voi olla de jure (lain mukaan kielletty muu toiminta) tai de facto (muut puolueet ovat teknisesti sallittuja mutta estetty pääsemästä valtaan).
- Vaalien kontrolli: Vaaleja voidaan järjestää, mutta ne ovat usein muodollisia: ehdokasasettelu, ääntenlasku, vaalilainsäädäntö ja mediarajoitukset varmistavat hallitsevan puolueen voiton.
- Puolue-valtion fuusio: Hallitseva puolue voi kontrolloida valtiollisia instituutioita, oikeuslaitosta, median ja turvallisuusviranomaisia.
- Ei-vallankäytön keinot: Ristiriidat ratkaistaan sensuurilla, oppositiojohtajien vainoamisella, poliittisella sorrolla ja tarvittaessa salaisia poliisivoimia tai armeijaa.
- Ideologinen legitimointi: Monet yksipuoluejärjestelmät perustuvat tiettyyn ideologiaan tai valtio-opilliseen tulkintaan, kuten kommunistiseen tai fasistiseen ajatteluun.
Tavat ja motiivit
Yksipuoluejärjestelmien taustalla voi olla useita syitä: vallankaappaus, vallankumous (esim. vallankumouksellinen vanguard-puolue), kansallisen yhtenäisyyden korostaminen kriisiaikana, dekolonisaatioon liittynyt valtiokehitys tai yksinkertaisesti vallan keskittäminen vallanpitäjien etujen turvaamiseksi. Järjestelmät voivat erottautua myös talouspolitiikaltaan: jotkin yksipuoluevaltiot ovat harjoittaneet keskusjohtoista talouspolitiikkaa (esim. marxilais-leniniläinen malli), kun taas toiset ovat soveltaneet autoritaarista markkinataloutta tai kannattaneet kansallissosialistista/korporatistista talousjärjestelmää.
Tunnettuja esimerkkejä
Historian tunnetuimpia yksipuoluejärjestelmiä ovat olleet Neuvostoliitto (1922–1991) ja monien sen satelliittivaltojen järjestelmät itäblokin alueella. Myös äärioikeistolaiset ja totalitaariset järjestelmät, kuten natsi-Saksa (1933–1945) ja Benito Mussolinin johtama Italia (1922–1943), olivat käytännössä tai laillisesti yhden puolueen valtioita. Nykyajan tunnettuja esimerkkejä ovat esimerkiksi Kiinassa kaikki valta on Kiinan kommunistisella puolueella — muita puolueita saatetaan sallia muodollisesti vain, jos ne hyväksyvät kommunistisen puolueen johtavan aseman. Lisäksi 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvulla useita maita, kuten jotkin Pohjois-Korean, Kuuban, Vietnamin ja Laosin kaltaiset valtiot, luonnehtii yksipuolueinen hallinto.
Eroja muista autoritaarisista järjestelmistä
On tärkeää erottaa yksipuoluejärjestelmä muista vallanmuodoista:
- Yksipuoluevaltio vs. yhden puolueen dominanssi: Joissakin maissa on virallisesti monipuoluejärjestelmä, mutta käytännössä yksi puolue hallitsee vuosikymmeniä (dominanssipolitiikka). Tämä eroaa puhtaasta yksipuoluevaltiojärjestelmästä, jossa muut puolueet on lailla kielletty tai olemattomia.
- Yksipuolue vs. henkilökohtainen diktatuuri: Yksipuoluejärjestelmä voi olla institutionalisoitu, kun taas joissain diktatuureissa valta perustuu enemmän yksittäisen johtajan henkilövaltaan ja armeijan tai verkostojen tukeen.
- Demokraattinen yhdenmielisyys ei ole sama asia: On olemassa maltillisia paikallisia tilanteita, joissa laaja poliittinen yksimielisyys on saavutettu, mutta nämä eivät ole sama asia kuin pakotettu yksipuoluejärjestelmä.
Seuraukset ja kansalaisoikeudet
Yksipuoluejärjestelmä vaikuttaa moniin yhteiskunnan osa-alueisiin: kansalaisvapauksien rajoittaminen (kokoontumis- ja sananvapaus), riippumattoman median puute, oikeuslaitoksen instrumentalisoiminen ja poliittinen vaino ovat yleisiä piirteitä. Samalla se voi tarjota poliittista vakauden tuntua tai keskitettyä päätöksentekoa esimerkiksi kriisiaikoina, mutta pitkällä tähtäimellä vallan keskittyminen usein heikentää läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja taloudellista innovointia.
Muutos ja siirtymät
Useat yksipuoluevaltiot ovat kokeneet avautumisen tai romahduksen: 1980–1990-lukujen murrosit, kuten Neuvostoliiton hajoaminen ja Itä-Euroopan kommunistihallintojen romahtaminen, ovat esimerkkejä siitä, miten yksipuoluejärjestelmät voivat hajota sisäisten kriisien, taloudellisten ongelmien tai kansalaisten protestien seurauksena. Toisaalta osa järjestelmistä säilyttää kontrollinsa uudistusten ja repressiivisten mekanismien avulla.
Yksipuoluejärjestelmät voivat syntyä eri tavalla ja perustella toimintaansa erilaisin ideologisin ja käytännöllisin perustein. Ne voivat olla kommunistisen tai marxilais-leniniläisen mallin ilmentymiä tai liittyä fasistiseen ja autoritaariseen hallintotapaan. Joitakin yksipuoluevaltioita pidetään myös diktatuureina ja ne saatetaan luonnehtia poliisivaltioksi tai sotilasdiktatuuriksi, jos diktaattorin pitämiseksi vallassa käytetään voimakeinoja, kuten salaisia poliisivoimia tai armeijaa.
Yksipuoluejärjestelmän tarkka luonne ja seuraukset vaihtelevat paljon riippuen historiallisesta kontekstista, ideologiasta ja siitä, miten valta on organisoitu ja ylläpidetty. Viimeaikainen tutkimus korostaa, että vaikka yksipuoluejärjestelmät saattavat tarjota lyhytaikaista vakautta, ne usein altistavat yhteiskunnan dynamiikan ja instituutiot pitkäaikaisille ongelmille.
Esimerkkejä
Lokakuun 1. päivänä 2020 on 9 osavaltiota, joita hallitsee yksi puolue:
- Kiina (Kiinan kommunistinen puolue, 8 rekisteröityä pienpuoluetta)
- Korean demokraattinen kansantasavalta (AKA Pohjois-Korea) (Korean työväenpuolue) - 2 pientä puoluetta, jotka ovat olemassa vain paperilla.
- Vietnam (Vietnamin kommunistinen puolue)
- Kuuba (Kuuban kommunistinen puolue)
- Eritrea
- Länsi-Sahara
- Myanmar (Burma) Sotilasdiktatuuri syrjäytti vaaleilla valitun presidentin ja hallitsee nyt maata. Vaaleja ei järjestetä. Armeija nimitti Htin Kyawin pääministeriksi.
- Laos (Laosin kommunistinen puolue)
- Bermuda (Progressiivinen työväenpuolue - 2 pienpuoluetta)
Aiempia esimerkkejä yhden puolueen valtioista
Nämä ovat valtioita, joita aiemmin hallitsivat yksittäiset puolueet:
- Natsi-Saksa (natsipuolue)
- Italian kuningaskunta (kansallinen fasistinen puolue)
- Romanian sosialistinen tasavalta (Romanian kommunistinen puolue)
- Demokraattinen Kamputsea (Kamputsean kommunistinen puolue)
- Japanin keisarikunta (Imperial Rule Assistance Association)
- Puolan kansantasavalta (Puolan työväenpuolue)
- Neuvostoliitto (Neuvostoliiton kommunistinen puolue)
- Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta (Jugoslavian kommunistiliitto)
- Syyrian arabitasavalta (Baath-puolue)
- Serbia (Serbian edistyspuolue)
Samankaltaiset tilanteet
De facto yksipuoluevaltiot
Maat, joissa muut puolueet ovat laillisia, mutta joita ei tällä hetkellä ole. Joissakin kuningaskunnissa kuninkaallinen perhe hallitsee maata poliittisten puolueiden kanssa tai ilman niitä. Lähi-idän kuningaskunnat ja Arabiemiraatit ovat tästä esimerkkejä.
Hallitseva puoluejärjestelmä
Yleisesti mainittuja esimerkkejä ovat: Oikeus- ja kehityspuolue (AKP) Turkissa, Serbian edistyspuolue (SNS) Serbiassa, Montenegron sosialistien demokraattinen puolue (DPS) Montenegrossa, Kansan toimintapuolue (PAP) Singaporessa, Afrikan kansalliskongressi (ANC) Etelä-Afrikassa, Baath-puolue Syyrian arabitasavallassa, Päiväntasaajan Guinean demokraattinen puolue Päiväntasaajan Guineassa, Awami League Bangladeshissa, Belaja Rus Valko-Venäjällä, PSUV Venezuelassa, MPLA Angolassa, FRELIMO Mosambikissa, Colorado-puolue Paraguayssa, ZANU-PF Zimbabwessa ja Liberaalidemokraattinen puolue Japanissa.
Joissakin maissa, joissa tämä järjestelmä on käytössä, käytetään menetelmiä muiden puolueiden tukahduttamiseksi ilman, että niitä varsinaisesti kielletään. Joissakin tapauksissa valtion valtaa käytetään suoraan ja epäsuorasti estämään pienempien puolueiden äänisaalis. Tähän voi sisältyä vaalivilppiä, vaalivilppiä tai tuomioistuinten päätöksiä (joita hallitus valvoo). Monissa tapauksissa oppositiojohtajia ja muita henkilöitä estetään käyttämästä joukkotiedotusvälineitä vaalien aikaan, ja lisäksi heitä usein uhkaillaan, ahdistellaan, vangitaan ja jopa tapetaan. Muissa tapauksissa hallituksen ehdokkaiden lisäksi vain pienempien liittolaispuolueiden ehdokkaat ja "riippumattomat" ehdokkaat, jotka ovat läheisessä yhteydessä hallitsevaan valtapuolueeseen, saavat ylivoimaisen edun.
Näissä tapauksissa hallituksen tappio "ei ole odotettavissa lähitulevaisuudessa".
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on yksipuoluejärjestelmä?
A: Yksipuoluejärjestelmä on hallintomuoto, jossa maata hallitsee yksi poliittinen puolue, mikä tarkoittaa, että vain yksi poliittinen puolue on olemassa ja muiden poliittisten puolueiden perustaminen on kielletty.
K: Onko yleistä, että joissakin maissa on useita poliittisia puolueita, mutta vain yksi voi olla vallassa?
V: Kyllä, tätä kutsutaan yhden puolueen hallitsevaksi valtioksi. Tällöin hallitsevaa valtapuoluetta vastustavat oppositiopuolueet ovat sallittuja, mutta niillä ei ole todellisia mahdollisuuksia päästä valtaan.
K: Voitteko antaa esimerkin yhden puolueen järjestelmästä?
V: Esimerkki yksipuoluejärjestelmästä on Kiina, jossa kaikki valta on Kiinan kommunistisella puolueella. Muut puolueet saavat olla olemassa vain, jos ne hyväksyvät kommunistisen puolueen johtavan aseman.
K: Onko historiasta tunnettuja esimerkkejä?
V: Neuvostoliitto vuosina 1922-1991, natsi-Saksa vuosina 1933-1945, Benito Mussolinin johtama Italia vuosina 1922-1943 ja useat itäblokin valtiot ovat tunnetuimpia esimerkkejä yhden puolueen valtioista historiassa.
Kysymys: Ovatko kaikki yksipuoluejärjestelmät diktatuureja?
V: Ei välttämättä; joitakin voidaan kuitenkin pitää diktatuureina ja kutsua poliisivaltioiksi tai sotilasdiktatuureiksi, jos diktaattorin pitämiseksi vallassa voimakeinoin käytetään salaisia poliisivoimia tai armeijaa.
K: Millaisiin poliittisiin filosofioihin kuuluu tyypillisesti yksipuoluejärjestelmä?
V: Yksipuoluejärjestelmä esiintyy yleisesti kommunistisissa marxilais-leniniläisissä ja fasistisissa poliittisissa filosofioissa.
Etsiä