Kelttiläinen kristinusko
Kelttiläinen kristinusko viittaa varhaiskeskiaikaiseen kristilliseen käytäntöön, joka syntyi 4. vuosisadan Irlannissa. Ennen kristinuskoa he harjoittivat yhtä monimutkaista uskontoa kuin roomalaiset, jossa oli monia jumalia. Siitä kasvoi 5. ja 6. vuosisadan aikana yksi maailman hengellisimmistä kirkoista.
Kelttiläinen risti, kelttiläisen kristillisen uskonnon symboli.
Johdanto
Roomalainen kristinusko saapui Irlantiin myöhään, koska roomalaiset armeijat eivät koskaan hyökänneet saarelle. Näin ollen roomalaisella kulttuurilla ja sen mukaisella roomalaisella kristinuskolla ei ollut juurikaan vaikutusta Irlannin varhaiskristillisyyteen. Koska kelttien sivistyneellä luokalla, druideilla, oli pitkä historia koulutuksellisesta huippuosaamisesta ja filosofisesta uteliaisuudesta, he toivottivat uuden uskonnon tervetulleeksi Irlantiin, kuten kaiken uuden tiedon. Muinaiset kreikkalaiset kävivät opiskelijavaihtoa druidien kanssa, joita he pitivät Euroopan muina suurina filosofeina. Ehkä kuuluisin kreikkalainen oppinut, joka opiskeli druidien johdolla, oli Pythagoras.
Irlanti on ainoa maa, jossa ei ollut marttyyrejä, kun kristinusko tuli sen alueelle. Tämä sai myöhempien vuosien irlantilaiset kristityt kehittämään "valkoisen marttyyrikuoleman", jossa munkit elivät ankaraa elämää "elävinä marttyyreina". Kristillinen jumalanpalvelus oli saavuttanut Irlannin noin 400 jKr. Irlanti oli tuolloin vielä kelttikansaa, jota Rooman kirkko kutsui pakanalliseksi. Vastoin yleistä myyttiä irlantilaiset eivät hylänneet kelttiläistä kulttuuriaan kristinuskon hyväksi. Pikemminkin kristinusko kietoutui heidän kulttuuriinsa. Kelttiläinen risti kuvastaa tätä sekoitusta. Toisin kuin Rooman ja Kreikan hyvin lineaarinen filosofia, kelttiläinen kulttuuri rakentui hyvin syklisesti ajattelevalle filosofialle, joka noudatti heidän rakastamassaan luonnossa havaitsemiaan vuodenaikojen ja elämän syklejä. Kelttiläinen risti sisältää ristin, joka edustaa kristinuskoa, ja ympyrän, joka edustaa kelttiläistä maailmankuvaa.
Onnistumiset
Roomalainen kristinusko oli roomalaisen kulttuurin tavoin kaupunkikulttuuri. Kaikki Paavalin kirjeet, jotka päätyivät Uuden testamentin viralliseen roomalaiseen kaanoniin, oli kirjoitettu uusille seurakunnille eri roomalaisissa kaupungeissa. Latinankielinen sana keltille oli Galli. Paavalin kirje galatalaisille oli kirjoitettu kelttien asuttamalle, epätyypillisesti kaupunkimaiselle alueelle nykyisen Turkin alueella. Suurimman osan varhaishistoriastaan Rooman kirkko ei kiinnittänyt juurikaan huomiota maaseudun asukkaisiin, joita he kutsuivat "Paganusiksi", mikä vastaa nykyistä "punaniskaa" tai "maalaisjunttaa". Näin ollen roomalaiset lähetyssaarnaajat eivät kristillistäneet valtaosaa Euroopan maamassasta. Se oli Irlannista kotoisin olevia munkkeja, jotka viihtyivät Paganuksen luontoa rakastavien tapojen kanssa. He matkustivat Manner-Eurooppaan ja opettivat maalaisille kelttiläistä kristinuskoa.
Huolimatta Rooman myöhemmistä filosofisista taisteluista sitä vastaan, kuten Whitbyn synodissa vuonna 664 jKr. käydyistä taisteluista, kelttiläinen kristinusko säilyi kristinuskon hallitsevana muotona kristinuskon kannattajien määrän suhteen kristinuskon ensimmäisen tuhannen vuoden ajan. Useimmat nykyajan kristityt eivät tiedä tätä, koska Rooma joko käännytti, tukahdutti tai tappoi harhaoppina pitämänsä uskonnon kannattajat. He poistivat kaikki viittaukset kelttiläisen kristinuskon perintöön Euroopan kirjastoista - lukuun ottamatta Irlannin kirjastoja, joiden aineistoa on käännetty vasta Irlannin itsenäistymisen jälkeen 1900-luvun alussa.
Myytit
Legendan mukaan kelttien kristinuskon Britanniassa perusti Pyhä Joosef Arimatialainen; legendan mukaan myös kuningas Arthur on haudattu hänen raunioituneeseen luostariinsa. Legendan mukaan Joosef oli tinakauppias, joka kävi usein roomalaisen Britannian tinakivikaivoksissa. Legendan mukaan hän saattoi ottaa veljenpoikansa Jeesuksen mukaansa joillekin näistä matkoista. Myöhemmin Joosef Aramatialaisesta tulee Graalin maljan ensimmäinen vartija. Ehkä tunnetuin myytti kelttiläisestä kristinuskosta on se, että Pyhä Patrick toi kristinuskon Irlantiin. Kristinusko oli jo vakiintunut Irlantiin, kun Patrick aloitti palvelutyönsä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kelttiläinen kristinusko?
V: Kelttiläinen kristinusko on varhaiskeskiaikaisen kristinuskon muoto, joka syntyi 4. vuosisadan Irlannissa.
K: Millaista uskontoa keltit harjoittivat ennen kristinuskoa?
V: Ennen kristinuskoa keltit harjoittivat uskontoa, joka oli yhtä monimutkainen kuin roomalaisilla ja jossa oli monia jumalia.
K: Milloin kelttiläinen kristinusko kasvoi?
V: Kelttien kristinusko kasvoi 5. ja 6. vuosisadan aikana.
K: Pidettiinkö kelttiläistä kristinuskoa hengellisenä kirkkona?
V: Kyllä, kelttiläistä kristinuskoa pidettiin yhtenä maailman hengellisimmistä kirkoista.
K: Mistä kelttiläinen kristinusko sai alkunsa?
V: Kelttien kristinusko sai alkunsa Irlannista.
K: Mikä erotti kelttiläisen kristinuskon muista kristinuskon muodoista?
V: Kelttiläinen kristinusko sisälsi joitakin kelttiläisen kulttuurin piirteitä, eikä se aina ollut linjassa roomalaiskatolisen kirkon käytäntöjen ja uskomusten kanssa.
K: Harjoitetaanko kelttiläistä kristinuskoa vielä nykyäänkin?
V: Kyllä, jotkut yhteisöt harjoittavat kelttiläistä kristinuskoa vielä nykyäänkin, vaikka se ei olekaan yhtä yleistä kuin aiemmin.
