Ydinvoimakeskustelu | kansallinen ja kansainvälinen politiikka
Ydinenergiapolitiikka on kansallista ja kansainvälistä politiikkaa, joka koskee joitakin tai kaikkia ydinenergiaan liittyviä näkökohtia, kuten ydinpolttoaineen louhintaa, ydinpolttoaineen louhintaa ja käsittelyä malmista, sähköntuotantoa ydinvoimalla, käytetyn ydinpolttoaineen rikastamista ja varastointia sekä ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyä. Koska ydinenergia- ja ydinaseteknologiat liittyvät läheisesti toisiinsa, sotilaalliset pyrkimykset voivat vaikuttaa energiapoliittisiin päätöksiin. Ydinaseiden leviämisen pelko vaikuttaa joihinkin kansainvälisiin ydinenergiapolitiikkoihin.
Ydinenergiaa käytetään vain suhteellisen harvoissa maissa maailmassa. Vuonna 2007 vain 31 maassa eli 16 prosentissa Yhdistyneiden Kansakuntien 191 jäsenvaltiosta oli käytössä ydinvoimaloita. Eniten ydinenergiaa käyttäviä maita olivat Ranska (75 prosenttia sähköstä tuotetaan ydinvoimaloissa), Liettua, Belgia, Bulgaria, Slovakia ja Ruotsi, Ukraina ja Etelä-Korea. Suurin ydinvoimakapasiteetin tuottaja oli Yhdysvallat, jonka osuus maailman kapasiteetista oli 28 prosenttia, ja seuraavina olivat Ranska (18 prosenttia) ja Japani (12 prosenttia). Vuonna 2000 maailmassa oli 438 kaupallista ydinvoimalaitosta, joiden kokonaiskapasiteetti oli noin 351 gigawattia.
Maaliskuussa 2011 tapahtuneen Fukushiman ydinkatastrofin jälkeen Saksa on pysäyttänyt pysyvästi kahdeksan reaktoria 17:stä. Italia äänesti sen puolesta, että maa pysyy ydinvoimattomana. Sveitsi ja Espanja ovat kieltäneet uusien reaktoreiden rakentamisen. Vuodesta 2013 lähtien Australia, Itävalta, Tanska, Kreikka, Irlanti, Italia, Latvia, Liechtenstein, Luxemburg, Malta, Portugali, Israel, Portugali, Malesia, Uusi-Seelanti, Tanska ja Norja vastustavat edelleen ydinvoimaa. Saksa ja Sveitsi ovat luopumassa ydinvoimasta asteittain. Maailmanlaajuisesti viime vuosina on suljettu enemmän ydinvoimaloita kuin avattu.
Tšernobylin ydinvoimalan reaktori numero 4, sitä ympäröivä sarkofagi ja muistomerkki, 2009.
Kahdeksan saksalaista ydinreaktoria (Biblis A ja B, Brunsbuettel, Isar 1, Kruemmel, Neckarwestheim 1, Philippsburg 1 ja Unterweser) suljettiin pysyvästi 6. elokuuta 2011 Japanin Fukushiman ydinkatastrofin jälkeen.
Ydinenergiapolitiikka maittain
Yleiskatsaus
Fukushima Daiichin ydinvoimalassa vuonna 2011 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen Kiina, Saksa, Sveitsi, Israel, Malesia, Thaimaa, Thaimaa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Filippiinit ovat tarkistamassa ydinvoimaohjelmiaan. Indonesia ja Vietnam suunnittelevat edelleen ydinvoimaloiden rakentamista. Australian, Itävallan, Tanskan, Kreikan, Irlannin, Luxemburgin, Portugalin, Israelin, Malesian, Tanskan, Uuden-Seelannin, Pohjois-Korean ja Norjan kaltaiset maat vastustavat edelleen ydinvoimaa.
Australia
Australia ei tuota ydinvoimaa. Suunnitelmista tarkastella, pitäisikö maan kehittää ydinvoimaa, luovuttiin sen jälkeen, kun sitä vastustanut Kevin Rudd valittiin pääministeriksi vuonna 2007.
Suomi
Vuonna 2006 Suomen ydinvoimaohjelmassa oli neljä ydinreaktoria. Ensimmäinen niistä otettiin käyttöön vuonna 1977. Ne tuottavat nyt 27 prosenttia Suomen sähköstä.
Kolmas Olkiluodon reaktori on uusi eurooppalainen paineistettu reaktori. Sen teho on 1600 MWe, ja sen on määrä käynnistyä vuonna 2011.
Olkiluoto 3:n rakentaminen alkoi elokuussa 2005. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin hanke on "yli kaksi vuotta jäljessä aikataulusta ja vähintään 50 prosenttia yli budjetin, ja palveluntarjoajan tappioksi on arvioitu 1,5 miljardia euroa".
Ranska
1970-luvun alun öljykriisin jälkeen Ranskan hallitus päätti vuonna 1974 siirtyä kohti omavaraisuutta sähköntuotannossa pääasiassa rakentamalla ydinvoimaloita. Ranska tuottaa nykyään noin 78,1 prosenttia sähköstään ydinvoimalla. Koska Ranskassa tuotetaan ylijäämäsähköä, se vie ydinvoimalla tuotettua energiaa. Osa siitä menee maihin, jotka näennäisesti vastustavat ydinenergian käyttöä, kuten Saksaan. Electricité de Francen (Électricité de France eli EDF) hallitus on hyväksynyt 1630 MWe:n eurooppalaisen paineistetun reaktorin eli EPR:n rakentamisen Flamanvilleen Normandiassa. Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa vuoden 2007 lopulla ja valmistua vuonna 2012.
1970-luvulla Ranskassa syntyi kansalaisryhmistä ja poliittisista toimintakomiteoista koostuva ydinvoiman vastainen liike. Ydinvoiman vastaisia mielenosoituksia ja mielenosoituksia järjestettiin paljon. Viime aikoina on toteutettu kohdennettuja kampanjoita, pääasiassa Greenpeacen toimesta, ja Sortir du nucléaire (Ranska) on vaatinut Arevan laitosten virallista turvallisuustarkastusta.
Saksa
Vuonna 2000 Saksan hallitus, joka koostuu koalitiosta, johon kuuluu myös Vihreä puolue Allianssi '90/Vihreät, ilmoitti virallisesti aikomuksestaan luopua asteittain ydinvoimasta Saksassa. Ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministeri Jürgen Trittin sopi energiayhtiöiden kanssa maan 19 ydinvoimalan asteittaisesta sulkemisesta ja ydinvoiman siviilikäytön lopettamisesta vuoteen 2020 mennessä. Lainsäädännöstä säädettiin ydinvoimasta luopumista koskeva laki. Staden ja Obrigheimin voimalat sammutettiin 14. marraskuuta 2003 ja 11. toukokuuta 2005. Voimaloiden purkaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2007. Ydinvoimasta luopumista koskevalla lailla ei kuitenkaan kielletty rikastuslaitoksia - yksi Gronaun laitoksista on saanut luvan jatkaa toimintaansa. Vaiheittaisen käytöstäpoiston turvallisuudesta on esitetty huolia, erityisesti ydinjätteen kuljetuksen osalta. Vuonna 2005 Angela Merkel voitti Saksan liittopäivävaalit vuonna 2005 CDU-puolueen kanssa. Hän on sittemmin ilmoittanut neuvottelevansa uudelleen energiayhtiöiden kanssa ydinvoimaloiden sulkemiselle asetetusta määräajasta. Osana sopimusta SPD:n kanssa, jonka kanssa CDU muodostaa koalition, hän on kuitenkin toistaiseksi säilyttänyt ydinvoimaloiden asteittaisen käytöstä poistamisen politiikan.
Marraskuussa 2008 saksalaisista ydinvoimaloista peräisin olevan radioaktiivisen jätteen kuljetus saapui Gorlebenin lähellä sijaitsevaan varastointipaikkaan sen jälkeen, kun ydinvoima-aktivistien laajamittaiset mielenosoitukset viivästyttivät sitä. Yli 15 000 ihmistä osallistui mielenosoituksiin, joihin kuului kuorma-autojen tukkiminen istumismielenosoituksilla ja reitin tukkiminen traktoreilla. Mielenosoitukset olivat osittain vastaus konservatiivien kehotuksiin harkita uudelleen ydinvoimaloiden suunniteltua käytöstä poistamista.
Japani
Japanissa on toiminnassa 55 reaktoria, joiden kokonaiskapasiteetti on 47 577 MWe (49 580 MWe brutto), 2 reaktoria (2 285 MWe) on rakenteilla ja 12 reaktoria (16 045 MWe) on suunnitteilla. Ydinenergian osuus Japanin kokonaissähköntuotannosta on noin 30 prosenttia, ja sen kapasiteetti on 47,5 GWe (netto). Suunnitelmissa on nostaa osuus 37 prosenttiin vuonna 2009 ja 41 prosenttiin vuonna 2014.
Tokyo Electricin Kashiwazaki-Kariwan ydinvoimalan alueella tapahtui 16. heinäkuuta 2007 voimakas maanjäristys. Seitsemän yksikköä käsittävä laitos on maailman suurin yksittäinen ydinvoimalaitos. Kaikki reaktorit sammutettiin, ja niiden odotetaan pysyvän suljettuina vahinkojen tarkistamista ja korjauksia varten vähintään vuoden ajan.
Fukushiman ydinkatastrofin aikana Japanissa sijaitsevan Fukushima Daiichin ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmät pettivät 11. maaliskuuta 2011, ja ydinonnettomuus julistettiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Japanissa julistettiin ydinvoimalaitoksen hätätila, ja 140 000 asukasta 20 kilometrin säteellä voimalasta siirrettiin pois. Räjähdykset ja tulipalo aiheuttivat vaarallisia säteilypitoisuuksia, mikä johti pörssin romahtamiseen ja paniikkiostoksiin supermarketeissa.
Yhdysvallat
Shippingportin voimalaitos oli ensimmäinen kaupallinen ydinvoimalaitos, joka rakennettiin Yhdysvaltoihin vuonna 1958. Ydinvoiman yleistyttyä 1960-luvulla atomienergiakomissio ennakoi, että Yhdysvalloissa olisi vuoteen 2000 mennessä toiminnassa yli 1 000 reaktoria. Mutta 1970-luvun lopulla kävi selväksi, että ydinvoima ei kasvaisi läheskään yhtä voimakkaasti, ja yli 120 reaktoritilausta peruttiin lopulta.
Vuonna 2007 Yhdysvalloissa oli 104 kaupallista ydinvoimalaitosta (69 painevesireaktoria ja 35 kiehutusvesireaktoria), joilla on toimilupa ja jotka tuottavat yhteensä 97 400 megawattia (sähköä), mikä on noin 20 prosenttia maan sähköenergian kokonaiskulutuksesta. Yhdysvallat on maailman suurin kaupallisen ydinvoiman toimittaja.
Three Mile Islandin onnettomuus on ollut vakavin onnettomuus, jonka Yhdysvaltain ydinvoimateollisuus on kokenut. Muita onnettomuuksia ovat muun muassa Davis-Bessen ydinvoimalassa sattuneet onnettomuudet, joka on ydinsääntelyviranomaisen mukaan ollut syynä kahteen Yhdysvaltojen viiden vaarallisimman ydinvoimalaonnettomuuden joukkoon vuodesta 1979 lähtien.
Useita yhdysvaltalaisia ydinvoimaloita suljettiin hyvissä ajoin ennen niiden suunniteltua käyttöikää, kuten Rancho Seco vuonna 1989 Kaliforniassa, San Onofren yksikkö 1 vuonna 1992 Kaliforniassa (yksiköt 2 ja 3 ovat edelleen toiminnassa), Zionin ydinvoimalaitos vuonna 1998 Illinoisissa ja Trojanin ydinvoimala vuonna 1992 Oregonissa. Humboldt Bayn ydinvoimala Kaliforniassa suljettiin vuonna 1976, 13 vuotta sen jälkeen, kun geologit olivat havainneet, että se oli rakennettu rikkonaisuuden (Little Salmon Fault) päälle. Shorehamin ydinvoimala ei koskaan toiminut kaupallisesti, koska Three Mile Islandin ja Tšernobylin onnettomuuksien jälkeisestä poliittisesta ilmapiiristä johtuen ei voitu sopia hyväksytystä hätäevakuointisuunnitelmasta.
Monille laitoksille on hiljattain myönnetty 20 vuoden pidennykset niiden luvanmukaiseen käyttöikään.
Ydinvoiman vastainen mielenosoitus Gorlebenin ydinjätekeskuksen lähellä Pohjois-Saksassa vuonna 2008.
Olkiluoto 3 rakenteilla vuonna 2009. Kyseessä on ensimmäinen EPR-malli, mutta työn suorittamiseen ja valvontaan liittyvät ongelmat ovat aiheuttaneet kalliita viivästyksiä, jotka johtivat Suomen ydinvoimavalvontaviranomaisen STUKin tutkimukseen. Joulukuussa 2012 Areva arvioi, että reaktorin rakentamisen kokonaiskustannukset ovat noin 8,5 miljardia euroa eli lähes kolminkertaiset alkuperäiseen 3 miljardin euron toimitushintaan verrattuna.
Mielenosoitus ydinkokeita vastaan Lyonissa, Ranskassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on ydinenergiapolitiikka?
A: Ydinenergiapolitiikka on kansallista ja kansainvälistä politiikkaa, joka koskee joitakin tai kaikkia ydinenergiaan liittyviä näkökohtia, kuten ydinpolttoaineen louhintaa, ydinpolttoaineen louhintaa ja käsittelyä malmista, sähköntuotantoa ydinvoimalla, käytetyn ydinpolttoaineen rikastamista ja varastointia sekä ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyä.
Kysymys: Miten sotilaalliset pyrkimykset vaikuttavat energiapoliittisiin päätöksiin?
V: Koska ydinenergia- ja ydinaseteknologiat liittyvät läheisesti toisiinsa, sotilaalliset pyrkimykset voivat vaikuttaa energiapoliittisiin päätöksiin. Ydinaseiden leviämisen pelko vaikuttaa joihinkin kansainvälisiin ydinenergiapolitiikkoihin.
K: Kuinka moni maa käyttää ydinvoimaloita?
V: Vuonna 2007 vain 31 maassa eli 16 prosentissa Yhdistyneiden Kansakuntien 191 jäsenvaltiosta oli ydinvoimaloita.
K: Mitkä maat käyttävät eniten ydinenergiaa?
V: Eniten ydinenergiaan turvautuvat Ranska (75 prosenttia sen sähköstä tuotetaan ydinvoimaloissa), Liettua, Belgia, Bulgaria, Slovakia, Ruotsi, Ukraina ja Etelä-Korea.
K: Kuka on suurin ydinvoimakapasiteetin tuottaja?
V: Suurin ydinvoimakapasiteetin tuottaja oli Yhdysvallat, jonka osuus maailman kapasiteetista oli 28 prosenttia, ja seuraavina olivat Ranska (18 prosenttia) ja Japani (12 prosenttia).
K: Mitä Saksalle tapahtui Fukushiman katastrofin jälkeen vuonna 2011?
V: Maaliskuussa 2011 Japanissa tapahtuneen Fukushiman onnettomuuden jälkeen Saksa on sulkenut pysyvästi kahdeksan reaktoria 17:stä.
Kysymys: Mitkä maat ovat kieltäneet uusien reaktoreiden rakentamisen?
V: Sveitsi ja Espanja ovat kieltäneet uusien reaktoreiden rakentamisen.
