Saksan politiikka perustuu parlamentaariseen demokraattiseen liittotasavaltaan. Kansa valitsee hallituksen vaaleissa, joissa kaikilla on yhtäläinen äänioikeus. Perustuslaki on nimeltään Grundgesetz. Sen lisäksi, että siinä määritellään kansalaisten oikeudet, siinä kuvataan presidentin, hallituksen, liittopäivien, liittoneuvoston ja tuomioistuinten tehtävät.

Presidentti on valtion päämies. Liittokansleri on hallituksen ja enemmistöryhmän johtaja lainsäädäntöelimessä (Bundestag). Toimeenpanovaltaa käyttää hallitus. Valta liittovaltion lainsäädännön säätämiseen on annettu hallitukselle ja parlamentin kahdelle osalle, Bundestagille ja Bundesratille. Hallituksen ministerit ovat parlamentin jäseniä, ja he tarvitsevat parlamentin tuen pysyäkseen vallassa.

Vuosina 1949-1990 tärkeimmät poliittiset puolueet olivat Saksan sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) ja kristillisdemokraattinen unioni (CDU) sekä sen "sisarpuolue" Baijerin kristillissosiaalinen unioni (CSU). Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen Vihreä puolue ja Allianssi '90 (Bündnis 90/Die Grünen) tulivat tärkeämmiksi, ja ne olivat hallituksessa vuosina 1999-2005. Muita tärkeitä poliittisia puolueita yhdistymisen jälkeen on ollut PDS (Demokraattisen sosialismin puolue), joka perustui Itä-Saksan sosialistiseen Saksan yhtenäisyyspuolueeseen. Se yhdistyi Länsi-Saksan vasemmistopuolueen (Die Linkspartei) kanssa. Vuonna 2007 Die Linke ja WASG liittyivät yhteen Oskar Lafontainen johdolla.

Koska Saksa on liittovaltio, 16 osavaltiota (Länder) hoitaa suuren osan hallintotehtävistä. Valta jaetaan kansallisen hallituksen (tai liittovaltion) ja osavaltioiden hallitusten välillä. Kansallinen hallitus ei voi lakkauttaa osavaltioiden hallituksia.

Perustuslaki ja keskeiset periaatteet

Perustuslaki (Grundgesetz) tuli voimaan vuonna 1949. Se korostaa perusoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, demokratiaa ja liittovaltiorakennetta. Perustuslakiin on tehty muutoksia, mutta sen perusrakenne on säilynyt. Perustuslain valvonnasta ja tulkinnasta vastaa liittovaltion perustuslakituomioistuin (Bundesverfassungsgericht), joka voi kumota lait, jotka rikkovat perustuslakia.

Hallinnon ja vallan jaottelu

Liittotasavalta käyttää pääasiallista vastuuta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, sosiaali- ja talouspolitiikasta sekä monista muista valtakunnallisista asioista. Osavaltioilla on merkittävä vastuu esimerkiksi koulutuksesta, poliisitoiminnasta, kulttuurista ja paikallisesta hallinnosta. Osavaltioiden rooli näkyy myös lainsäädännössä: Bundesrat edustaa osavaltioita ja osallistuu monien lakien hyväksymiseen, erityisesti niihin, jotka vaikuttavat osavaltioiden tehtäviin tai menoihin.

Valtioelimien tehtävät ja vaalit

  • Bundestag: kansanedustuslaitos, jonka jäsenet valitaan liittovaaleissa. Saksa käyttää suhteellista vaalijärjestelmää, jossa on sekä suoritaannäytteitä että puolueiden listoja (ns. henkilökohtaissuhteellinen järjestelmä). Äänestäjällä on tyypillisesti kaksi ääntä: yksi ehdokkaalle vaalipiirissä ja toinen puolueen listalle (suomenkielinen yleiskuvaus; käytännössä järjestelmä pyrkii suhteelliseen edustukseen).
  • Bundesrat: osavaltioiden edustajista koostuva elin, joka antaa lausuntoja ja toisinaan hyväksyy lait. Sen äänimäärät riippuvat osavaltion väestöstä.
  • Liittokansleri: valitaan Bundestagissa ja johtaa hallitusta. Liittokanslerin asema on vahva verrattuna moniin muihin parlamentaarisiin järjestelmiin; hallitusohjelma ja ministerivalinnat määräytyvät usein liittokanslerin johtaman koalition perusteella.
  • Presidentti: edustaa valtiota, nimittää virallisesti liittokanslerin ja ministerit ja vahvistaa lait. Presidentin tehtävät ovat pääosin seremoniallisia, mutta hänellä on myös tietyt muodolliset valtuudet ja moraalinen vaikutusvalta.
  • Tuomioistuimet: riippumattomat tuomioistuimet valvovat lakien ja perustuslain noudattamista; korkein perustuslakiasioissa on Bundesverfassungsgericht.

Hallituksen muodostaminen ja poliittinen käytäntö

Saksassa on yleistä, että hallitus muodostetaan koalitioina, koska yksikään puolue harvoin saa enemmistöä yksin. Liittokansleri valitaan Bundestagissa ja tarvitsee parlamentin luottamuksen. Järjestelmä sisältää myös niin sanotun konstruktivisen epäluottamuslauseen: Bundestag voi erottaa liittokanslerin vain valitsemalla samalla uuden liittokanslerin.

Puoluekenttä nykypäivänä

Perinteisesti merkittävät puolueet ovat olleet SPD, CDU (ja sen baijerilainen kumppani CSU). Vihreät (Bündnis 90/Die Grünen) ovat nousseet merkittäväksi toimijaksi yhdistymisen jälkeen. Myös liberaali keskustapuolue sekä itästä periytyvät vasemmistoryhmät kuten Die Linke kuuluvat nykyiseen kenttään. Viime vuosikymmeninä uusia liikkeita ja puolueita ovat haastaneet perinteiset voimasuhteet, mikä näkyy koalitiorakenteissa ja poliittisessa keskustelussa.

Ajankohtaiset haasteet

Saksalla on useita sisäpoliittisia ja kansainvälisiä haasteita, kuten väestön ikääntyminen, ilmastonmuutospolitiikka, maahanmuutto ja talouskasvun turvaaminen globalisoituvassa maailmassa. Liittovaltion ja osavaltioiden välinen yhteistyö sekä oikeusjärjestelmän tasapaino ovat keskeisiä hallinnon toimivuuden kannalta.

Yhteenvetona: Saksan poliittinen järjestelmä yhdistää vahvan perustuslain, liittovaltion rakenteen ja monipuolisen puoluekentän. Demokratia toimii parlamentaarisin mekanismein, ja osavaltioiden rooli pitää hallinnon lähempänä kansalaisia.