Ruhlebenin sotavankileiri {{³"a}{³"a}

Vangitut

Vangit (ihmiset, joita siellä pidettiin) tulivat maista, jotka taistelivat sodassa Saksaa vastaan. Suurin osa heistä oli brittejä. He olivat Saksassa, kun sota syttyi, minkä vuoksi heidät otettiin vangeiksi (pidätettiin). Jotkut heistä olivat Saksassa, koska he asuivat siellä, toiset olivat lomalla tuolloin. Jotkut heistä olivat siviilialusten miehistöä, jotka sattuivat olemaan saksalaisissa satamissa tuolloin tai jotka otettiin kiinni merellä.

Leirillä oli noin 5 500 vankia. Suurin osa heistä vietti siellä kaikki ensimmäisen maailmansodan neljä vuotta. Siitä, millaista oli elää leirillä, on kirjoitettu kirjoja. Niihin kuuluu muun muassa Geoffrey Pyken kirjoittama To Ruhleben - And Back (Ruhlebeniin ja takaisin), joka pakeni leiriltä vuonna 1915.

Vangittuja kohdeltiin enimmäkseen melko hyvin. Vartijoiden oli noudatettava Geneven yleissopimuksia. Vaikka joidenkin mielestä vankilassa pitäminen oli hyvin vaikeaa, monet muut löysivät paljon tekemistä, jotta he saivat ajanvietettä. Leirille päästettiin kirjeitä, kirjoja, urheiluvälineitä ja painokone, ja vangit järjestivät omat poliisivoimansa, lehtensä, kirjastonsa ja postipalvelunsa. Osa vangeista oli nuoria, joista tuli myöhemmin kuuluisia. Heihin kuului kanadalainen muusikko Ernest MacMillan, josta tuli myöhemmin Toronton sinfoniaorkesterin kapellimestari. MacMillan oli ollut lomalla Saksassa vierailemassa Bayreuthin festivaaleilla, kun sota syttyi. Charles Ellisistä ja James Chadwickista tuli myöhemmin kuuluisia tiedemiehiä. He käyttivät Ruhlebenissä viettämänsä ajan opiskeluun. He pystyivät rakentamaan laboratorion ja tekemään kokeita. Siellä oli myös kuuluisia jalkapalloilijoita ja urheilijoita.

Taide Ruhlebenissä

Leirillä järjestettiin paljon musiikkitoimintaa. Leirillä oli Ruhlebenin musiikkiseura. Ernest MacMillan oli jäsen ja hän piti konsertteja ja luentoja. Yhdessä säveltäjä ja pianisti Benjamin Dalen kanssa hän soitti pianoduettoversioita kaikista Beethovenin sinfonioista. Seura esitti Gilbertin ja Sullivanin oopperan Mikado ja pantomiimiversion Tuhkimosta. Heillä ei ollut Mikadon nuotteja, mutta jollakulla oli libretto (sanat), ja neljä muusikkoa kirjoitti musiikin sen perusteella, mitä he muistivat. He kirjoittivat sen niille soittimille, joita heillä oli leirillä. Ruhlebenissä oli myös Ruhlebenin näytelmäkerho, joka esitti Shakespearen Othellon ja kahdestoista yö -näytelmiä sekä Oscar Wilden The Importance of Being Earnest -teoksen.

Urheilu Ruhlebenissä

Musiikin ja draaman lisäksi myös urheilulla oli suuri merkitys leirin vankien elämässä. Vankien joukossa oli neljä henkilöä, jotka olivat olleet Englannin maajoukkueessa: Fred Spiksley, Fred Pentland, Samuel Wolstenholme ja Steve Bloomer, Skotlannin maajoukkuemies, John Cameron, Saksan maajoukkuemies Edwin Dutton ja John Brearley, aikoinaan Evertonin ja Tottenham Hotspurin pelaaja. Ruhlebenin jalkapalloseura oli olemassa. Joskus 1000 vankia katsoi peliä. Myös kriketti, rugby, tennis, golf ja nyrkkeily olivat suosittuja.

Sodan loppu

Vangit olivat vapaita, kun sota päättyi, ja monet heistä vietiin laivalla takaisin Britanniaan.