Yellowstone-kansallispuisto – geysireiden, villieläinten ja UNESCO-perintökohde

Ihmiset ovat asuneet Yellowstonen alueella noin 11 000 vuotta. Osa alkuperäisamerikkalaisista asui siellä vielä silloin, kun ensimmäiset ihmiset tulivat Euroopasta vuonna 1807/1808. Trappari John Colter tuli Lewisin ja Clarkin retkikunnan mukana ja vieraili laajalla alueella, joka oli tuolloin länsimaailmalle tuntematon. Kolme vuotta myöhemmin hän palasi St. Louisiin ja kertoi siellä asuville ihmisille löytäneensä kuumien lähteiden ja geysireiden ihmemaan. Tämä alue oli Yellowstone, mutta kukaan ei uskonut häntä, joten Yellowstone ei vieläkään ollut kuuluisa paikka.

Seuraavien kuudenkymmenen vuoden aikana alueen läpi kulki vain muutama muu trappari, ja heille kävi samoin. Kun he ilmoittivat, että Colter oli ollut oikeassa, kukaan ei kuunnellut heidän kertomuksiaan. Sitten Yellowstonessa vieraili vuosina 1868-1871 kolme retkikuntaa, jotka veivät uutiset sen ihmeistä takaisin itään. Vuotta myöhemmin, 1. maaliskuuta 1872, Yhdysvaltain presidentti Ulysses S. Grant allekirjoitti lain maailman ensimmäisen kansallispuiston perustamisesta.

Ensimmäisten kuudentoista vuoden aikana puistoon ei ollut rahaa. Vuosina 1886-1917 puistoa hoiti Yhdysvaltain armeija. Sitten uusi National Park Service otti ohjat käsiinsä, ja se on hallinnoinut Yellowstonea siitä lähtien.

Unescon maailmanperintökohde

Yellowstonea ehdotettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1978. Unescon komitea valitsi Yellowstonen, koska siellä on "merkittäviä geologisia ilmiöitä ja prosesseja, ainutlaatuisia... geotermisiä voimia, luonnonkauneutta ja villejä ekosysteemejä, joissa kukoistavat harvinaiset ja uhanalaiset lajit". [Se on yksi harvoista jäljellä olevista koskemattomista suurista ekosysteemeistä maapallon pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä".

• Yellowstonessa on hienoja maisemia: maailman suurin kokoelma geysirejä, Yellowstonen Grand Canyon ja Yellowstone-joki, monia vesiputouksia ja paljon villieläimiä.
• Yellowstone edustaa monia tieteellisiä ja historiallisia asioita, kuten maapallon evoluutiohistoriaa tai supertulivuoren poikkeuksellista olemassaoloa.
• Yellowstone on yksi harvoista jäljellä olevista koskemattomista ekosysteemeistä maapallon pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä.
• Yellowstonesta on tullut yksi Pohjois-Amerikan suurimmista kasvi- ja eläinlajien "kokoelmista".

Noin 96 prosenttia puistosta on Wyomingissa. Kolme prosenttia on Montanassa ja vain yksi prosentti Idahossa. Se on noin 9 100 km2 :n (3 500 neliömailia) ²kokoinen, suurempi kuin Rhode Island tai Delaware.

Puisto sijaitsee Yellowstonen ylätasangolla, keskimäärin 2 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Useimmilla tasangon puolilla on vuorijonoja. Nämä ovat Middle Rocky Mountains -vuoristoja, joiden korkeus vaihtelee 2 700 metristä 3 400 metriin.

Puistossa on kolme syvää kanjonia. Joet ovat leikanneet ne Yellowstonen tasangon vulkaaniseen tuffiin viimeisten 640 000 vuoden aikana (viimeisen valtavan räjähdyksen jälkeen). Tunnetuin niistä on nimeltään Yellowstonen Grand Canyon.

Mannermaan jakolinja

Pohjois-Amerikan mannerjakaja kulkee vinosti puiston lounaisosan halki. Se erottaa Tyynenmeren ja Atlantin vesien valuma-alueet toisistaan. Yellowstone- ja Snake-jokien alkulähteet ovat lähellä toisiaan, mutta kahtiajaon vastakkaisilla puolilla. Tämän seurauksena Snake-joen vedet virtaavat Tyyneen valtamereen, kun taas Yellowstone-joen vedet päätyvät Atlantin valtamereen Meksikonlahden kautta.

Yellowstonessa on valtava muinainen tulivuori, jonka jäänteitä kutsutaan Yellowstonen kalderaksi. Caldera on Pohjois-Amerikan suurin tuliperäinen järjestelmä.

Tulivuoren syynä oli maan vaipassa oleva "kuuma piste", jonka yli Amerikan mannerlaatta liikkui. 640 000 vuotta sitten valtava tulivuoren räjähdys puhalsi 240 kuutiometriä (1 000 km³kalliota ja laavaa ilmaan. Se oli 1000 kertaa suurempi kuin Mount St. Helensin purkaus.

Yellowstone on edelleen geologisesti aktiivinen tulivuori, mikä tarkoittaa, että tulevaisuudessa on odotettavissa purkaus. Sitä valvoo Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos. Maaperässä tapahtuu maan liikettä, geysirejä ja pieniä maanjäristyksiä. Kalderan pohja on noussut, mutta asiantuntijoiden mukaan välitöntä purkauksen vaaraa ei ole.

Vuonna 1985 puiston luoteisosassa tapahtui kolmen kuukauden aikana 3 000 pientä maanjäristystä. Huhtikuun 30. päivästä 2007 alkaen Yellowstonen kalderassa tapahtui useiden päivien ajan kuusitoista pientä maanjäristystä, joiden voimakkuus oli enintään 2,7. Tällaiset maanjäristysparvet ovat yleisiä, ja vuosina 1983-2008 on ollut 70 tällaista parvea. Tammikuussa 2010 havaittiin yli 250 maanjäristystä kahden päivän aikana. Yellowstonen kansallispuistossa jatkuu edelleen seismistä toimintaa, ja Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen Earthquake Hazards Program raportoi siitä tunneittain.

Yellowstonessa nähdään yleisesti olevan koko Yhdysvaltojen hienoin megafauna (erittäin suuret eläimet). Puistossa on lähes 60 nisäkäslajia, mukaan lukien harmaa susi, uhanalainen ilves ja harmaakarhu. Muita suuria nisäkkäitä ovat biisonit (puhvelit), mustakarhu, hirvi, hirvi, muulipeura, valkohäntäpeura, vuorikauris, pronsarvi, valkosarvilammas ja puuma.

Bison

Biisoneita oli aikoinaan Pohjois-Amerikassa 30-60 miljoonaa. Yellowstone on yksi niiden viimeisistä tukikohdista. Niiden määrä oli kasvanut alle 50:stä puistossa vuonna 1902 4 000:een vuoteen 2003 mennessä.

Puistossa oli eniten biisoneita 4 900 yksilöä vuonna 2005. Vaikka kesällä 2007 määrä arvioitiin 4 700:ksi, se laski 3 000:een vuonna 2008. Tämä tapahtui ankaran talven ja kiistanalaisen luomistaudin hallinnan jälkeen, jolloin satoja lähetettiin teurastettavaksi. Eläin- ja kasvinsuojelutarkastuslaitos (APHIS) on todennut, että rokotusten ja muiden keinojen avulla bruselloosi voidaan hävittää koko Yellowstonen biisoni- ja hirvikannoista.

Sudet

Vuodesta 1914 alkaen Yhdysvaltain kongressi myönsi varoja "susien, preerikoirien ja muiden maataloudelle ja karjataloudelle haitallisten eläinten hävittämiseen" julkisilla mailla. Kun sudet olivat hävinneet Yellowstonesta, kojootista tuli puiston suurin petoeläin. Kojootti ei kuitenkaan pysty kaatamaan suuria eläimiä. Seurauksena oli ontuvien ja sairaiden megafaunaeläinten suuri lisääntyminen.

1990-luvulle tultaessa liittovaltion hallitus oli muuttanut mielipidettään susista. Yhdysvaltain Fish and Wildlife Servicen kiistanalaisella päätöksellä Kanadasta tuodut sudet tuotiin puistoon. Vuonna 2005 tehty tutkimus osoitti, että Yellowstonessa oli 13 susilaumaa, yhteensä 118 sutta ja koko ekosysteemissä 326 sutta.

Susien määrän lisääntyminen Wyomingin, Montanan ja Idahon osavaltioissa on ollut niin menestyksekästä, että ne eivät enää ole uhanalaisten lajien luettelossa.

Karhut

Suuressa Yellowstonen ekosysteemissä elää noin 600 harmaakarhua, joista yli puolet asuu Yellowstonen alueella.

Hirvi

Yellowstonessa on yli 30 000 hirveä - suurin määrä kaikista suurista nisäkäslajeista. Pohjoinen lauma on pienentynyt huomattavasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tämä saattaa johtua susista. Lisäksi hirvet käyttävät enemmän metsäisiä alueita välttääkseen susia ja vaikeuttaakseen tutkijoiden laskentaa. Pohjoinen lauma vaeltaa talvella länteen Lounais-Montanaan. Eteläinen lauma vaeltaa etelään, ja suurin osa näistä hirvistä viettää talven National Elk Refuge -nimisessä hirvivartiostossa Grand Teton National Parkin kaakkoispuolella. Eteläisen lauman vaellus on nisäkkäiden suurin vaellus Yhdysvalloissa Alaskan ulkopuolella.

Muut saalistajat

Vuonna 2003 havaittiin yhden naaraspuolisen ilveksen ja sen pennun jäljet, joita seurattiin yli 3,2 kilometrin matkalta. Ulostemateriaali ja muut saadut todisteet tutkittiin ja vahvistettiin ilveksen jäljiksi. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt ilvestä. Yellowstonessa ei ole nähty ilveksiä vuoden 1998 jälkeen, vaikka hiusnäytteistä otettu DNA osoitti, että ilveksiä kulki ainakin puiston läpi. Muita harvemmin nähtyjä nisäkkäitä ovat puuma ja ahma. Puistossa on noin 25 puumaeläintä. Ihmiset eivät tiedä, kuinka monta ahmaa siellä on.

Yellowstonessa elää myös kuusi matelijalajia, kuten maalattu kilpikonna ja preerian kalkkarokäärme, sekä neljä sammakkoeläinlajia, kuten boreaalinen kuorosammakko.

Kala

Yellowstonessa elää kahdeksantoista kalalajia, mukaan lukien Yellowstonen kirjolohi. Tämä kala on erittäin haluttu kalastajien keskuudessa, ja useimmat niistä elävät Yellowstonessa. Yellowstonen kirjolohi on 1980-luvulta lähtien kohdannut useita uhkia, muun muassa Yellowstone-järveen on epäilty laittomasti istutetun järvitaimenen, vieraslajin, joka syö pienempiä kirjolohia. Taimen on myös kohdannut jatkuvaa kuivuutta sekä vahingossa maahan tuotua loistautia, joka tappaa nuorempia kaloja. Vuodesta 2001 lähtien kaikkiin Yellowstonen vesistöistä pyydettyihin kotoperäisiin urheilukalalajeihin on sovellettu pyynti- ja vapauttamislakia.

Linnut

311 lintulajia on raportoitu. Lähes puolet niistä pesii Yellowstonessa. Vuodesta 1999 lähtien on todettu 26 paria pesiviä kalasääskiä. Kuukkurikurjen havaintoja on tehty erittäin harvoin; Kalliovuorilla tiedetään elävän vain kolme kurkea, kun maailmassa tunnetaan 385 kurkea. Muita lintuja, joita pidetään erityisen tärkeinä lajeina niiden harvinaisuuden vuoksi Yellowstonessa, ovat kuikka, harlekiinisorsa, kalasääski, muuttohaukka ja laulujoutsen.

Yellowstonen poikkeuksellinen ilmasto johtuu Kalliovuorten sijainnista. Lämpötila Mammoth Hot Springsissä on tammikuussa 8,6 °F (-13,0 °C) ja heinäkuussa 81 °F (27 °C) välillä. Lämpötilan äkillinen nousu tai lasku keskellä vuotta ei ole harvinaista.

Kesällä lämpötila on noin 25 °C (77 °F) alemmilla alueilla, mutta se voi nousta joskus jopa 30 °C:een (86 °F). Iltapäivisin on paljon ukkosmyrskyjä. Yöllä lämpötila on suhteellisen alhainen; vuoristossa se voi laskea nollan alapuolelle. Tyypilliset lämpötilat talvella ovat -4-23 °F (-20-5 °C).

Korkein lämpötila mitattiin 99 °F (37 °C) vuonna 1936, kun taas alin mitattu lämpötila on -65 °F (-54 °C) vuonna 1933 Masonissa.

Yellowstonessa on ollut paljon turisteja. Tämä johtuu pääasiassa Yellowstonen puiston luonnonkauneudesta. Miljoonat ihmiset tulevat katsomaan sitä joka vuosi.

Puistoon pääsee viidestä sisäänkäynnistä: pohjoisesta Livingstonin ja Gardinerin kautta (Montana), koillisesta Beartooth-passin kautta (Wyoming), idästä Codyn kautta, etelästä Jacksonista, Grand-Teton-kansallispuiston ohi ja lännestä Idaho Fallsin kautta (Idaho).

Yellowstone tarjoaa monia kauniita nähtävyyksiä, kuten geysirejä, kuumia lähteitä, syvän kanjonin, joen, jossa on monia putouksia, metsiä, meriä, vuoria, erämaata ja villieläimiä.

Yellowstonessa on käynyt vuodesta 1990 lähtien yli 2,8 miljoonaa turistia. Vuonna 2010 siellä vieraili 3,64 miljoonaa ihmistä. Talvella noin 140 000 ihmistä tulee katsomaan lumisia nähtävyyksiä, esimerkiksi ajamaan moottorikelkoilla. Yli 4 500 ihmistä työskentelee eri hotelleissa, puistoissa ja kaupoissa.

Ympäristön ja elämän suojelu oli tärkein syy kansallispuistojen perustamiseen.

Jo ennen Yellowstonen perustamista luonnontieteilijä Henry David Thoreau ja muut kannattajat pyysivät hallitusta suojelemaan alueen luontoa ja eläimiä. Kun puisto lopulta perustettiin, tällaista lakia ei kuitenkaan ollut. Laki useimpien eläinten suojelemiseksi ampumiselta hyväksyttiin vasta vuonna 1883, lähes 10 vuotta puiston perustamisen jälkeen. "Suojeltujen" eläinten metsästys oli tuon lain mukaan kielletty. Salametsästäjät saattoivat kuitenkin edelleen toimia. Niinpä vuonna 1894 hyväksyttiin uusi laki nimeltä National Park Protection Act. Yhdysvaltain kongressi suojeli luontoa, villieläimiä ja muita luonnonvaroja. Uusi laki kielsi niiden tappamisen tai tuhoamisen, ja vain kalastus oli sallittua. Luontoa, esimerkiksi puita, mineraalivaroja ja muita asioita, ei saanut vahingoittaa.

Koska Yellowstonessa on paljon metsiä, metsäpaloja voi syttyä. Viimeisimmät suuret metsäpalot olivat vuoden 1988 Yellowstone-palot. Ne vahingoittivat yli 560 neliömailia (1 500 km²metsäaluetta ja polttivat yli 890 neliömailia (2 300 km ) ²puita ja metsää. Myös 97 neliökilometriä (250 km ) ²pensaikkoa ja ruohoa vaurioitui. Tulipalon vaikutukset ovat paikoin vielä yli 30 vuoden jälkeenkin nähtävissä.

Vuoden 1988 jälkeen otettiin käyttöön uudet palonhallintasuunnitelmat: ihmisten ei enää pidä taistella tulipaloja vastaan, vaan antaa niiden palaa ja tarkkailla niitä huolellisesti. Tällä pyritään pitämään tulipalo hallinnassa. Vuoden 2004 suunnitelman mukaan luonnolliset maastopalot saavat palaa, kunhan palon koko, sää ja mahdollinen vaara pysyvät rajoissa.

• Luettelo maailmanperintökohteista Yhdysvalloissa
• UNESCO