Dietrich Fischer-Dieskau

Varhaisvuodet

Dietrich Fischer-Dieskau syntyi Berliinissä. Hänen vanhempansa olivat opettajia. Hän aloitti laulamisen jo lapsena ja aloitti laulutunnit 16-vuotiaana. Hän joutui liittymään Saksan armeijaan (Wehrmacht) toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Hän oli juuri saanut koulunsa päätökseen. Hän joutui vangiksi Italiassa vuonna 1945 ja vietti kaksi vuotta amerikkalaisessa sotavangissa. Tuona aikana hän lauloi lauluja sotavankileireillä koti-ikäväisille saksalaissotilaille.

Ura

Vuonna 1947 hän palasi Saksaan, jossa hän aloitti ammattilaisuransa laulamalla baritonisoolon Brahmsin Ein Deutsches Requiem -teoksessa ilman harjoituksia. (Hän oli viime hetken sijainen sairastuneen laulajan tilalle.) Myöhemmin samana vuonna hän antoi ensimmäisen laulukonserttinsa Leipzigissa.

Jo uransa alkuvuosista lähtien hän työskenteli kuuluisien lyyristen sopraanojen Elisabeth Schwarzkopfin ja Irmgard Seefriedin sekä äänitetuottaja Walter Leggen kanssa ja tuotti hyvin suosittuja levyjä Franz Schubertin ja Hugo Wolfin liedereistä.

Syksyllä 1948 Fischer-Dieskau siirtyi lyyrisen baritonin johtajaksi Städtische Oper Berliniin (Länsi-Berliinin kunnallisoopperaan), jossa hän teki ensimmäisen oopperaesityksensä Verdin Don Carlosin Posan roolissa kapellimestari Ferenc Fricsayn johdolla. Tämä yhtiö, joka tunnettiin vuoden 1961 jälkeen nimellä Deutsche Oper, oli hänen taiteellinen kotinsa siihen asti, kunnes hän vetäytyi oopperanäyttämöltä vuonna 1978.

Fischer-Dieskau vieraili Wienin ja Münchenin oopperataloissa. Vuoden 1949 jälkeen hän teki konserttikiertueita Alankomaissa, Sveitsissä, Ranskassa ja Italiassa. Vuonna 1951 hän esiintyi ensimmäisen kerran Salzburgin juhlaviikkojen konsertissa Wilhelm Furtwänglerin johdolla Mahlerin Lieder eines fahrenden Gesellen (Matkamiehen lauluja) -kappaleella. Hän alkoi esiintyä ympäri maailmaa: Royal Albert Hallissa Lontoossa, Bostonissa Massachusettsissa ja Bayreuthin festivaaleilla.

Oopperalaulajana Fischer-Dieskau esiintyi pääasiassa Berliinissä ja Baijerin valtionoopperassa Münchenissä. Hän esiintyi myös Wienin valtionoopperassa, Lontoon Covent Gardenin kuninkaallisessa oopperatalossa, Hampurin valtionoopperassa, Japanissa ja Edinburghin kuninkaallisessa teatterissa Edinburghin festivaalin aikana. Hänen ensimmäinen kiertueensa Yhdysvalloissa tapahtui vuonna 1955, jolloin hän oli 29-vuotias. Siellä pidetyissä konserteissaan häntä säesti Gerald Moore. Hän levytti useita lauluja Gerald Mooren kanssa ja piti hänen kanssaan monia konsertteja, kunnes Moore jäi eläkkeelle vuonna 1967. He kuitenkin jatkoivat äänitysten tekemistä sen jälkeen. Heidän levytyksensä Schubertin laulusarjoista Die schöne Müllerin ja Die Winterreise saivat suuren suosion.

Fischer-Dieskau esitti myös monia elävien säveltäjien, kuten Benjamin Brittenin, Samuel Barberin, Hans Werner Henzen, Karl Amadeus Hartmannin, Ernst Krenekin ja Witold Lutosławskin teoksia.

Fischer-Dieskau levytti myös monia kuuluisia rooleja italialaisissa oopperoissa, esimerkiksi Verdin Rigoletton ja Rodrigon Verdin Don Carlosissa, Scarpia Giacomo Puccinin Toscassa. Hän vetäytyi oopperan parista vuonna 1978.

Fischer-Dieskaun musikaalisuus ja tekniikka olivat aina täydellisiä. Hän jäi eläkkeelle konserttitoiminnasta uudenvuodenpäivänä 1993, 67-vuotiaana, ja käytti aikansa kapellimestarointiin, opettamiseen (erityisesti laulujen tulkitsemiseen), maalaamiseen ja kirjojen kirjoittamiseen.

Henkilökohtainen elämä

Vuonna 1949 Fischer-Dieskau avioitui sellisti Irmgard Poppenin kanssa. He saivat yhdessä kolme poikaa: Mathias, josta tuli lavastaja, Martin (kapellimestari) ja Manuel (sellisti). Irmgard kuoli vuonna 1963 synnytyskomplikaatioihin. Sen jälkeen Fischer-Dieskau oli naimisissa näyttelijä Ruth Leuwerikin kanssa vuosina 1965-1967 ja Kristina Pugellin kanssa vuosina 1968-1975. Vuodesta 1977 kuolemaansa saakka hän oli naimisissa sopraano Julia Varadyn kanssa.

Ääninäytteet

·         Fischer-Dieskau laulaa Gustav Mahlerin "Kindertotenliederiä".