Nina Simone (syntynyt Eunice Kathleen Waymon; 21. helmikuuta 1933 – 21. huhtikuuta 2003) oli yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, pianisti, sovittaja ja kansalaisoikeusaktivisti. Simone ei pitänyt siitä, että ihmiset luokittelisivat hänen musiikkiaan tai sanoisivat, mihin genreen se kuului, mutta ihmiset kutsuvat häntä usein jazzmuusikoksi. Häntä kutsuttiin usein "Soulin ylipapittareksi".

 

Varhaiselämä ja koulutus

Nina Simone syntyi Pohjois-Carolinan Tryonissa ja sai klassisen pianon opetusta jo lapsena. Hän haaveili konserttipianistin urasta ja opiskeli intensiivisesti klassista musiikkia. Simone haki myöhemmin Curtis Institute of Music -konservatorioon Philadelphiassa, mutta ei päässyt sisään. Simone itse ja monet muut ovat myöhemmin esittäneet, että hylkäys saattoi liittyä rotuun perustuvaan syrjintään. Taloudelliset syyt ja elämän realiteetit johtivat siihen, että hän suuntasi kaupallisempaan esiintymiseen ja laulamiseen.

Ura ja musiikillinen tyyli

Simonen musiikki yhdisteli jazzia, bluesia, gospelia, soulia, klassista ja folkia. Hänen laulu- ja pianotulkintansa olivat tunnusomaisia: voimakas ilmaisu, laaja dynaaminen skaala ja kyky yhdistää tekninen tarkkuus parhaaseen tunneilmaisuun. Ensilevytyksistä tunnetuin on albumi Little Girl Blue (1958), jolta erityisesti versio kappaleesta "I Loves You Porgy" toi hänelle laajempaa huomiota.

Simone levytti koko uransa ajan monipuolisesti — tunnelmallisia balladeja, nopeatempoisia jazz- ja blues-kappaleita sekä kantaa ottavia protestilauluja. Hän teki kuuluisia tulkintoja kuten "My Baby Just Cares for Me", "Feeling Good", "Sinnerman" ja "I Put a Spell on You", ja monet näistä ovat eläneet pitkään eri medioissa ja elokuvissa.

Kansalaisoikeusaktivismi

1960-luvulla Simone tuli näkyväksi kansalaisoikeusliikkeen äänitorvena. Hän kirjoitti ja esitti protestikappaleita, joista tunnetuimpia ovat "Mississippi Goddam" (reagointi rotuväkivaltaan ja 1960-luvun tapahtumiin) sekä "Four Women" – molemmat käsittelevät rasismia, identiteettiä ja afroamerikkalaisen naisen asemaa. Hän myös tuki liikkeen tapahtumia ja puhui konserteissaan suoraan poliittisista aiheista. Aktivismi vaikutti sekä hänen musiikkiinsa että julkiseen imagoonsa ja johti osaltaan siihen, että Simone myöhemmin vietti osan elämästään ulkomailla.

Henkilökohtainen elämä ja viimeiset vuodet

Simone oli naimisissa Andrew Stroudin kanssa 1960-luvulla; Stroud toimi myös hänen managerinaan ja turvamiehenään. Avioliitto päättyi eroon 1970-luvun alussa. Elämänsä aikana Simone kamppaili mielenterveysongelmien kanssa, ja hänelle tehtiin myöhemmin diagnoosi, jonka perusteella hän sai hoitoa.

1970-luvulta lähtien Simone asui osan ajasta Euroopassa ja Karibialla: hän asui muun muassa Liberiassa, Sveitsissä ja Ranskassa. Hän muutti pysyvästi Ranskaan myöhemmällä iällään ja kuoli 21. huhtikuuta 2003 Carry-le-Rouet'ssa, Etelä-Ranskassa. Hänen kuolinsyynään mainittiin lääketieteellisiä komplikaatioita ja sairausongelmia, jotka liittyivät hänen terveydentilaansa.

Perintö ja vaikutus

Nina Simone on jäänyt historiaan yhtenä vaikutusvaltaisimmista 1900-luvun musiikin ja aktivismin yhdistävistä taiteilijoista. Hänen tulkintansa ja sävellyksensä ovat vaikuttaneet laajasti jazz-, soul-, pop- ja rock-artisteihin, ja hänen protestilaulunsa tunnistetaan edelleen merkittävinä musiikillisina kannanotoina. Simone on saanut useita tunnustuksia postuumisti: hänelle myönnettiin muun muassa Grammy Lifetime Achievement Award (2000) ja hänet induktoitiin myöhemmin rockin kuuluisuuksien joukkoon.

Valikoima tunnettuja kappaleita

  • I Loves You Porgy
  • My Baby Just Cares for Me
  • Mississippi Goddam
  • Feeling Good
  • Sinnerman
  • Four Women
  • To Be Young, Gifted and Black
  • I Put a Spell on You

Loppusanat

Nina Simone oli monitahoinen taiteilija: klassisen koulutuksen saanut pianisti, ilmeikäs laulaja, säveltäjä ja sovittaja, jonka taide ja ääni kertoivat sekä henkilökohtaisista tunteista että yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Hänen vaikutuksensa kuuluu edelleen nykymusiikissa ja kulttuurisessa keskustelussa.