Nina Simone

Varhainen elämä

Nina Simone syntyi Eunice Kathleen Waymonina Tryonissa, Pohjois-Carolinassa vuonna 1933. Hän oli yksi köyhän perheen kahdeksasta lapsesta. Hän aloitti pianonsoiton kolmevuotiaana. Ensimmäinen kappale, jonka hän oppi, oli "God be With You, Till we Meet Again", ja hän soitti sitä paikallisessa kirkossaan. Hänen ensimmäinen konserttinsa oli klassinen pianokonsertti, kun hän oli kaksitoistavuotias. Hänen vanhempansa istuivat eturivissä katsomassa häntä, mutta heidät pakotettiin siirtymään salin takaosaan, jotta valkoiset saisivat tilaa. Simone sanoi, ettei hän soittaisi, ennen kuin hänen vanhempansa siirrettäisiin takaisin eturiviin. Hän muisti tämän tapahtuman myöhemmin, kun hän osallistui kansalaisoikeusliikkeeseen.

Simonen äiti Mary Kate Waymon oli tiukka metodistipappi. Hänen isänsä John Divine Waymon oli usein sairas käsityöläinen ja joskus parturi. Rouva Waymon työskenteli kotiapulaisena, ja hänen työnantajansa, joka kuuli Simonen lahjakkuudesta, antoi heille rahaa pianotunteja varten. Sen jälkeen perustettiin paikallinen rahasto, joka auttoi Simonea jatkamaan opintojaan. Kun hän oli 17-vuotias, Simone muutti Philadelphiaan, Pennsylvaniaan. Täällä hän löysi lisää rasismia, kun hän haki stipendiä paikalliseen collegeen. Hän joutui tekemään kokeen, jonka hän läpäisi, mutta hän ei saanut stipendiä. Kun hän kysyi tenttijältä, miksi hän ei saanut stipendiä, tenttijä sanoi hänelle: "Koska olet musta".

Tämän jälkeen Simone suhtautui intohimoisesti kansalaisoikeusliikkeeseen. Hän alkoi ansaita rahaa opettamalla pianonsoittoa ja säestämällä laulajia. Nämä rahat auttoivat häntä opiskelemaan Juilliard School of Musicissa New Yorkissa. Hän haki opiskelemaan pianonsoittoa Curtis Instituteen, mutta ei menestynyt. Hän uskoi, että tämäkin johtui siitä, että hän oli musta ja että hän oli nainen.

Uran alkuvaihe (1954-1959)

Simone soitti pianoa Midtown Bar & Grillissä Pacific Avenuella Atlantic Cityssä ansaitakseen rahaa opiskeluihinsa. Omistaja sanoi, että hän saisi työpaikan vain, jos hän laulaisi ja soittaisi pianoa. Hän ei halunnut äitinsä tietävän, että hän soitti "paholaisen musiikkia", joten hän alkoi käyttää taiteilijanimeä Nina Simone. Hän sai lempinimen "Nina" poikaystävän hänelle antamasta lempinimestä ja "Simone" ranskalaisesta näyttelijättärestä nimeltä Simone Signoret. Simone soitti ja lauloi baarissa sekoitusta jazzia, bluesia ja klassista musiikkia. Hän alkoi saada faneja. Vuonna 1958 hän levytti kappaleen "I Loves You Porgy" George Gershwinin kappaleesta Porgy ja Bess. Hän oli oppinut kappaleen Billie Holidayn levyltä ja esitti sen palveluksena ystävälleen. Siitä tuli hänen ainoa Billboard top 40 -menestyksensä Yhdysvalloissa. Pian hän levytti ensimmäisen albuminsa Little Girl Blue Bethlehem Recordsille. Simone ei koskaan ansainnut albumilla rahaa, koska hän myi oikeudet 3000 dollarilla, jolloin hän jäi paitsi yli miljoonan dollarin rojalteista.

Sen jälkeen Simone teki sopimuksen levy-yhtiö Colpix Recordsin kanssa ja julkaisi useita studio- ja livealbumeita. Colpix antoi Simonen valita itse levyttämänsä materiaalin. Simone piti huolen siitä, että hänellä oli kontrolli, eikä häntä oikeastaan haitannut, oliko hänellä levytyssopimus vai ei. Hän soitti popmusiikkia vain ansaitakseen rahaa klassisen musiikin opintojaan varten.

Kansalaisoikeuksien aikakausi (1964-1974)

1960-luvulla Simonella diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vuonna 1964 Simone alkoi työskennellä hollantilaisen Philips-levy-yhtiön kanssa. Hän alkoi levyttää kappaleita afroamerikkalaisesta alkuperästään ja rotuepätasa-arvosta. Hän levytti livealbumin nimeltä Nina Simone In Concert, joka sisälsi kappaleen "Mississippi Goddam". Se kertoi Medgar Eversin murhasta ja Alabaman Birminghamissa sijaitsevan kirkon pommi-iskusta, jossa kuoli neljä mustaa lasta. Kappaletta boikotoitiin joissakin eteläisissä osavaltioissa. Samalla albumilla olevalla kappaleella "Old Jim Crow" hän reagoi Jim Crow -laeihin.

Sen jälkeen kansalaisoikeudet olivat yleinen teema Simonen lauluissa. Simone esiintyi ja puhui monissa kansalaisoikeuskokouksissa, kuten Selma to Montgomery -marsseilla. Hän lauloi version Billie Holidayn kappaleesta "Strange Fruit" (Pastel Blues -levyllä), joka kertoo mustien miesten lynkkaamisesta etelässä. Hän lauloi myös W. Cuneyn runon "Images" vuoden 1966 albumillaan Let It All Out, joka käsitteli afroamerikkalaisten naisten ylpeyden puutetta. Simone kirjoitti kappaleen "Four Women", joka käsittelee neljää erilaista stereotypiaa afroamerikkalaisista naisista. Se oli hänen vuonna 1966 ilmestyneellä albumillaan Wild Is the Wind.

Simone siirtyi Philipsiltä RCA Victorille vuonna 1967. Hän lauloi ystävänsä Langston Hughesin kirjoittaman kappaleen "Backlash Blues" ensimmäisellä RCA-albumillaan Nina Simone Sings The Blues. Silk & Soul -levyllä hän levytti Billy Taylorin kappaleet "I Wish I Knew How It Would Feel to Be Free" ja "Turning Point". Vuoden 1968 albumilla Nuff Said on joitakin live-äänityksiä Westbury Music Fair -tapahtumasta 7. huhtikuuta 1968, kolme päivää Martin Luther King Jr:n murhan jälkeen. Hän omisti koko esityksen hänelle ja lauloi "Why? (The King Of Love Is Dead)". Hänen basistinsa oli kirjoittanut kappaleen heti sen jälkeen, kun he olivat kuulleet uutisen Kingin kuolemasta.

Yhdessä Weldon Irvinen kanssa Simone teki Lorraine Hansberryn keskeneräisestä näytelmästä To Be Young, Gifted and Black kansalaisoikeuslaulun. Hän esitti sen livenä Black Gold -albumillaan vuonna 1970. Studiotallenne julkaistiin singlenä, ja laulun ovat coveroineet Aretha Franklin ja Donny Hathaway.

Myöhempi elämä (1974-2003)

Simone lähti Yhdysvalloista syyskuussa 1970. Hän lensi Barbadokselle. Hän ajatteli, että hänen aviomiehensä ja managerinsa Andrew Stroud kertoisi hänelle, milloin hänen olisi jälleen esiinnyttävä. Stroud kuitenkin luuli, että Simonen äkillinen katoaminen (ja se, että hän oli jättänyt vihkisormuksensa jälkeensä) tarkoitti, että Simone halusi avioeron. Managerina Stroud vastasi myös Simonen tuloista. Tämä tarkoitti sitä, että Simone ei eron jälkeen tiennyt mitään siitä, miten hänen liiketoimintaansa hoidettiin ja minkä arvoinen hän todellisuudessa oli. Kun hän palasi Yhdysvaltoihin, hän sai tietää, että hänet oli etsintäkuulutettu verojen maksamatta jättämisestä. Hän palasi jälleen Barbadokselle paetakseen viranomaisia ja syytteitä. Hän jäi Barbadokselle pitkäksi aikaa, ja hänellä oli pitkä suhde pääministeri Errol Barrow'n kanssa. Läheinen ystävä, laulaja Miriam Makeba, suostutteli hänet lähtemään Liberiaan Afrikkaan. Sen jälkeen hän asui Sveitsissä ja Alankomaissa. Hän muutti Ranskaan vuonna 1992.

Hän levytti viimeisen albuminsa RCA Recordsille, It Is Finished, vuonna 1974. Vuonna 1978 CTI Recordsin omistaja Creed Taylor suostutteli hänet levyttämään toisen albumin, Baltimore. Tämä albumi sai hyviä arvosteluja, mutta ei tuottanut paljon rahaa. Neljä vuotta myöhemmin Simone levytti ranskalaiselle levy-yhtiölle Fodder On My Wings. 1980-luvulla Simone esiintyi säännöllisesti Ronnie Scott's -jazzklubilla Lontoossa. Hän levytti siellä vuonna 1984 albumin nimeltä Live at Ronnie Scott's. Lavalla Simone vaikutti usein ylimieliseltä ja etäiseltä, mutta näytti nauttivan yleisönsä kanssa keskustelemisesta. Vuonna 1987 hänen vuonna 1958 säveltämäänsä laulua "My Baby Just Cares For Me" käytettiin Chanel No. 5 -hajuveden mainoksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän jälkeen kappale julkaistiin uudelleen, ja se nousi Ison-Britannian singlelistalla sijalle 5, mikä teki Simonesta entistä suositumman Isossa-Britanniassa. Hänen omaelämäkertansa I Put a Spell on You julkaistiin vuonna 1992, ja hän levytti viimeisen albuminsa A Single Woman vuonna 1993.

Kuolema

Vuonna 1993 Simone muutti asumaan lähelle Aix-en-Provencea Etelä-Ranskaan. Hän sairasti rintasyöpää useita vuosia. Hän kuoli tautiin nukkuessaan kotonaan Carry-le-Rouet'ssa, Bouches-du-Rhônen alueella 21. huhtikuuta 2003. Hänen hautajaisiinsa osallistuivat laulajat Miriam Makeba ja Patti LaBelle, runoilija Sonia Sanchez, näyttelijä Ossie Davis ja satoja muita ihmisiä. Elton John lähetti kukkia viestillä "Olimme suurimmat ja rakastan sinua". Simonen tuhkat siroteltiin useisiin Afrikan maihin. Hän jätti jälkeensä tyttären, Lisa Celesten, joka on nykyään näyttelijä ja laulaja, joka otti taiteilijanimen Simone.