Vuorisaarna: Jeesuksen opetukset, autuaaksijulistukset ja Isä meidän
Vuorisaarna: Jeesuksen opetukset, autuaaksijulistukset ja Isä meidän — merkitys kristinuskossa, arjen etiikka ja vaikutus nykypäivän yhteiskuntaan.
Raamatun mukaan vuorisaarna oli puhe, jonka Jeesus Nasaretilainen piti seuraajilleen ja suurelle ihmisjoukolle noin vuonna 30 jKr. Jeesus piti puheen vuoren rinteellä. Puheen tunnetuin osa on alussa olevat autuaaksijulistukset. Saarna sisältää myös Isä meidän -rukouksen. Muita suosittuja vuorisaarnan repliikkejä ovat "käännä toinenkin poski", "maan suola", "maailman valo" ja "älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi".
Sisältö ja rakenne
Vuorisaarna kattaa pääosin evankeliumin Matteuksen luvut 5–7. Sen voi jakaa selkeästi eri osiin:
- Autuaaksijulistukset (beatitudet) ja alkusanat, joissa Jeesus kuvaa uudenlaista hengellisyyttä ja elämäntapaa.
- Opetuksia lain täyttämisestä — niin sanotut antiteesit, joissa Jeesus sanoo esimerkiksi "teille on sanottu... mutta minä sanon teille...", ja näin syventää tai tulkitsee lakia sisäisen elämän näkökulmasta.
- Käytännöllisiä ohjeita rukoukseen, paastoon, köyhiin kohdistuvaan suhtautumiseen ja omaisuuden käyttöön (sisältäen Isä meidän -rukouksen ja varoittavat vertaukset).
- Eettisiä periaatteita kuten lähimmäisenrakkaus, anteeksianto, väkivallattomuus ja oikeudenmukaisuus.
Autuaaksijulistukset
Autuaaksijulistukset avaavat vuorisaarnan sävyn: niissä korostetaan nöyryyttä, surua, oikeudenmukaisuuden janoa, laupeutta, puhdasta sydäntä, rauhantekijyyttä ja vainoamista uskon tähden. Autuaaksijulistukset kuulostavat usein paradoksaalisilta — esimerkiksi "autuaita ovat ne, jotka surevat" — mutta niiden tarkoitus on kääntää arvot ja nostaa esiin sisäinen, moraalinen asenne ulkoisten säädösten sijaan.
Isä meidän ja rukouselämä
Vuorisaarna sisältää Isä meidän-rukouksen, joka on kristillisen rukouselämän keskeinen malli. Rukous korostaa Jumalan läheisyyttä, yhteisöllisyyttä, anteeksiantoa ja riippuvuutta Jumalasta päivittäin. Jeesus myös varoittaa tekopyhyydestä: hän opettaa, että rukous, paasto ja hyväntekeväisyys tulee tehdä vilpittömästi, ei ihmisten arvostuksen saamiseksi.
Keskeiset opit ja vaikutus
Vuorisaarna on kristillisen etiikan kulmakivi. Siinä painotetaan sisäistä muutosta eikä pelkkää ulkoista lain noudattamista. Keskeisiä teemoja ovat:
- Väkivallattomuus ja vastustuksen kääntäminen rakkaudeksi (käännä toinenkin poski).
- Rakkaus vihollisia kohtaan ja anteeksianto.
- Kohtuus ja varoittelu rikkauden houkutuksista (maan suola, maailman valo -kuvat liittävät uskonnollisen elämän yhteiskunnalliseen rooliin).
- Tuomitsemisen ja tekopyhyyden hylkääminen — kehotus itsetutkiskeluun.
Historiallinen ja teologinen merkitys
Monet kristityt pitävät vuorisaarnan opetuksia yhtä tärkeinä kuin lain (esim. kymmeneen käskyyn liittyvät periaatteet). Valitsemalla vuoren tapahtumapaikaksi Jeesus on usein tulkittu viittaavan Moosekseen ja Siinain ilmestykseen: näin hänen opetuksensa nähdään eräänlaisena uuden liiton tai lain tulkintana, joka keskittyy Jumalan tahdon sisäistämiseen.
Teologisesti vuorisaarna on herättänyt myös keskustelua: onko kyse ihanneopetuksista, jotka useimmat eivät pysty täysin noudattamaan, vai velvoittavana eettisenä normistona, joka muuttaa sekä yksilöä että yhteiskuntaa? Erilaiset kristilliset traditiot painottavat vuorisaarnan osia eri tavoin — esimerkiksi katolisessa opetuksessa sen näkemyksiä käytetään moraaliteologian pohjana, protestanttisuunnissa korostetaan usein yksityisen uskon ja armo-opin roolia suhteessa vaativiin eettisiin ohjeisiin.
Tulkinnat ja vaikutus kulttuuriin
Vuorisaarna on vaikuttanut laajasti länsimaiseen ajatteluun, etiikkaan ja taiteeseen. Siitä ovat ammentaneet niin kirkollinen liturgia kuin yhteiskunnalliset liikkeet — erityisesti väkivallattomuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeet ovat hyödyntäneet vuorisaarnan kieltä ja periaatteita. Sen kuuluisat iskulauseet, kuten "olla maailman valo" tai "olla maan suola", ovat vakiintuneita metaforia kristillisestä tehtävästä yhteiskunnassa.
Vuorisaarna kutsuu sekä yksilöä että yhteisöä pohtimaan, miten usko näkyy arjessa: sanoissa, teoissa ja suhteissa toisiin ihmisiin. Sen opetukset haastavat yhdistämään hengellisyyden ja eettisen toiminnan tavalla, joka vaikutuksiltaan on sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallinen.
Uskomukset saarnan merkityksestä
Yksi tärkeimmistä saarnasta käytävistä keskusteluista on se, miten saarnaa pitäisi soveltaa jokapäiväiseen elämään. Lähes kaikki kristityt ryhmät ovat luoneet omat tapansa ymmärtää ja käyttää saarnaa elämässään. Harvey McArthur luettelee kirjassaan Understanding the Sermon on the Mount kaksitoista erilaista näkemystä saarnasta.
(1) Absolutistinen näkemys
Absolutistinen näkemys sanoo, että ihmisten pitäisi aina tehdä juuri sitä, mitä Jeesus sanoi saarnassa. Jos tämän tekeminen saattaa ihmisen vaaraan, niin silloin ihminen tarvitsee sitä pelastuakseen.
Tähän uskoivat muun muassa seuraavat henkilöt:
- Franciscus Assisilainen
- Dietrich Bonhoeffer
- Leo Tolstoi (vanhempana)
Tähän näkemykseen uskovia kirkkoja ovat mm:
- Itäiset ortodoksiset kirkot
- Varhaiset anabaptistit
- Nykyaikaiset anabaptistiset ryhmät, kuten mennoniitit ja hutterilaiset.
(2) Muutetaan tekstiä
Muinaisina aikoina ihmiset muokkasivat (muuttivat) saarnatekstiä tehdäkseen siitä suositumman. Esimerkiksi Raamatun Matteuksen 5:22 muutettiin sanasta "[joka] vihastuu veljelleen, häntä uhkaa tuomio" sanaan "[joka] vihastuu veljelleen ilman syytä, häntä uhkaa tuomio".
Viime vuosisatoina on ollut tavallisempaa muuttaa saarnan sanoja ja poistaa niistä osia, joita ihmisten on vaikea hyväksyä.
Lähes jokainen merkittävä kristitty kirjailija on tehnyt tällaisia muutoksia jossain vaiheessa.
Mikään tietty kristillinen uskontokunta ei tue tätä näkemystä.
(3) Liioitteleva näkemys
Yksi yleisimmistä näkemyksistä on liioitteleva näkemys. Sen mukaan Jeesus käytti osissa saarnaa liioittelua (eli liioitteli). Tähän uskovat ihmiset ajattelevat, että Jeesuksen opetuksista on tehtävä realistisempia, jos niitä aiotaan käyttää todellisessa maailmassa.
Useimmat ovat samaa mieltä siitä, että saarnassa on jonkin verran liioittelua, mutta he kiistelevät siitä, mitkä osat ovat liioittelua.
(4) Yleiset periaatteet
Yleisten periaatteiden mukaan Jeesus ei antanut ohjeita (kertoen ihmisille, miten heidän tulisi toimia). Sen sijaan hän antoi esimerkkejä siitä, miten ihmisen tulisi käyttäytyä.
(5) Kaksoisstandardi
Kaksinaismoralistisen näkemyksen mukaan osa Jeesuksen opetuksista on yleisiä ajatuksia siitä, miten toimia, ja osa on ohjeita. Pelastuakseen useimpien ihmisten on vain noudatettava yleisiä ajatuksia siitä, miten toimia. Vain pienen joukon pyhien ihmisten, kuten papiston ja munkkien, on noudatettava ohjeita.
Tähän näkemykseen uskoivat muun muassa seuraavat henkilöt:
- Pyhä Augustinus (hän loi kaksinaismoralistisen näkemyksen).
- Pyhä Tuomas Akvinolainen (joka myöhemmin muutti kaksinaismoralistisen näkemyksen).
- Geoffrey Chaucer (hän käytti tätä näkemystä kirjassaan Canterburyn tarinat (Bathin vaimon prologi, v. 117-118)).
Roomalaiskatolinen kirkko uskoo kaksinaismoralistiseen näkemykseen.
(6) Kahden valtakunnan näkemys
Martti Luther ei uskonut katolilaisten käsityksiä saarnasta. Hän loi kahden valtakunnan näkemyksen. Luther jakoi maailman kahteen valtakuntaan tai osaan: uskonnolliseen valtakuntaan ja maalliseen (ei-uskonnolliseen) valtakuntaan. Hänen mielestään saarna koski vain elämän uskonnollista osaa. Arkipäiväisessä maailmassa ihmiset saattoivat joutua tekemään asioita, joita saarnan mukaan heidän ei pitänyt tehdä. Esimerkiksi maallisessa työssään tuomari saattoi joutua rankaisemaan rikollista sen sijaan, että antaisi hänelle anteeksi. Uskonnollisena ihmisenä tuomarin pitäisi kuitenkin silti olla pahoillaan siitä, mitä rikolliselle tapahtuu.
(7) Kirjoitusten analoginen näkemys
Kirjoitusten analogian näkemys sanoo, että kun Uusi testamentti kirjoitettiin, saarnan osia muutettiin. Esimerkiksi Jeesus sanoi, että valan vannominen on väärin. Uudessa testamentissa Paavali kuitenkin käyttää valaa ainakin kahdesti.
(8) Asenteet eivät ole tekoja -näkökulma
Asenteet, ei teot -näkemyksen mukaan Jeesus kertoi saarnassaan ihmisille vain sen, mitä hän itse tekisi. Hän ei kertonut muille ihmisille, mitä heidän piti tehdä ollakseen hyviä kristittyjä.
Wilhelm Hermann loi tämän näkemyksen 1800-luvulla.
(9) Väliaikainen eettinen näkemys
[wikt:interim interim]-eettisen näkemyksen mukaan Jeesus ajatteli saarnan pitämisen aikaan, että maailmanloppu tulisi hyvin pian. Tämän vuoksi hänen opetuksensa oli tarkoitettu vain tuolle lyhyelle ajalle.
Albert Schweitzer loi tämän näkemyksen.
(10) Ehdottoman jumalallisen tahdon näkemys
Ehdottoman jumalallisen tahdon näkemyksen mukaan Jeesus tarkoitti, että ihmiset tekisivät juuri niin kuin hän sanoi ja noudattaisivat saarnassaan puhumaansa etiikkaa. Nykyisessä maailmassa ihmiset eivät kuitenkaan voi tehdä näin. Ihmiset yrittävät noudattaa saarnan etiikkaa, mutta he epäonnistuvat aina. Tämä muuttuu, kun taivasten valtakunta palaa maailmaan. Silloin kaikki pystyvät elämään niin kuin Jumala haluaa.
Saksalainen filosofi Martin Sibelius loi tämän näkemyksen 1900-luvulla.
(11) Katumusnäkökulma
Katumusnäkemyksen mukaan Jeesus tiesi, että ihmiset eivät pystyisi noudattamaan hänen opetuksiaan. Ihmiset yrittäisivät noudattaa niitä, mutta epäonnistuisivat. Tämä opettaisi heitä tekemään parannuksen. Näin ihmiset tulisivat uskomaan evankeliumiin.
(12) Dispensationalismi
Dispensationalismi jakaa ihmiskunnan historian erillisiin ryhmiin. Tämän näkemyksen mukaan elämme nykyään ajassa, jossa emme voi elää saarnan opetusten mukaisesti. Joskus tulevaisuudessa pystymme kuitenkin siihen. Kun tuo aika koittaa, ihmisten on noudatettava saarnan opetuksia saadakseen pelastuksen.
Muut näkemykset
E. Teologian professori Earle Ellis sanoo, että saarnassa Jeesus pyytää uskovia elämään tavalla, joka on normaalia tulevassa Jumalan valtakunnassa. Kuten Ellis sanoo, meidän on puhuttava Jeesuksen sanoja, ajateltava hänen ajatuksiaan ja tehtävä hänen tekojaan. Koska tämä tulee olemaan tulevan Jumalan valtakunnan etiikka, ihmisten tulisi elää elämäänsä tavalla, joka auttaa heitä olemaan valmiita elämään Jumalan valtakunnassa.
Kirjassaan Hiram Key Christopher Knight ja Robert Lomas sanovat, että vuorisaarnaa ei koskaan tapahtunut. Knightin mielestä Matteus "liimasi yhteen kaikenlaisia kohtia ikään kuin ne olisi puhuttu yksi toisensa jälkeen väkijoukolle vuorenhuipulla". Hän uskoo, että 'opetukset laadittiin tähän yhteen 'tilaisuuteen', jotta ne eivät keskeyttäisi koko tarinan kulkua'.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on vuorisaarna?
A: Vuorisaarna on puhe, jonka Jeesus Nasaretilainen piti seuraajilleen ja suurelle ihmisjoukolle noin vuonna 30 jKr. Se sisältää autuaaksijulistukset, Isä meidän -rukouksen ja muita suosittuja repliikkejä, kuten "käännä toinenkin poski", "maan suola", "maailman valo" ja "älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi".
K: Missä Jeesus piti tämän saarnan?
V: Jeesus piti tämän saarnan erään vuoren rinteellä.
K: Mitkä ovat joitakin suosittuja repliikkejä tästä saarnasta?
V: Joitakin suosittuja repliikkejä tästä saarnasta ovat "käännä toinenkin poski", "maan suola", "maailman valo" ja "älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi".
K: Miten tämä saarna liittyy Kymmeneen käskyyn?
V: Monet kristityt uskovat, että molemmat ovat hyvin tärkeitä selittäessään, miten kristittyjen tulisi toimia toisia kohtaan. Valitsemalla vuoren puitteiksi Jeesus on saattanut haluta osoittaa, miten hänen opetuksensa olivat samanlaisia kuin Mooseksen, joka laski kymmenen käskyä Siinain vuorelta.
K: Mikä on tämän saarnan alussa?
V: Tämän saarnan alussa ovat autuaaksijulistukset.
K: Kuka kirjoitti nämä opetukset ylös?
V: Nämä opetukset kirjoittivat muistiin seuraajat, jotka kuulivat ne suoraan Jeesukselta tai sukupolvelta toiselle siirtyneen suullisen perinteen kautta.
Etsiä