Lehmähaikara
Karjahaikara (Bubulcus ibis) on tropiikissa, subtropiikissa ja lämpimillä lauhkeilla vyöhykkeillä elävä haikaralaji (Ardeidae-suku).
Se on ainoa Bubulcus-suvun jäsen, ja sillä on kaksi alalajia, läntinen ja itäinen karjahaikara. Se on tukeva valkoinen lintu, jota pesimäaikana koristavat ruskeat höyhenet. Se pesii yhdyskunnissa, yleensä vesistöjen lähellä ja usein muiden kahlaajalintujen kanssa.
Toisin kuin useimmat muut haikarat, se ruokailee suhteellisen kuivilla ruohoalueilla, usein karjan tai muiden suurten nisäkkäiden kanssa. Se pyydystää hyönteisiä ja pieniä selkärankaisia, joita nämä eläimet häiritsevät. Se pyydystää myös karjan punkkeja ja kärpäsiä.
Alun perin Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa kotoisin oleva laji on levinnyt nopeasti, ja se on menestyksekkäästi kolonisoinut suuren osan muusta maailmasta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset kasvattavat nykyään kesyjä nautoja suurimmassa osassa maailmaa. Osa karjalohikarapopulaatioista on muuttolintuja, ja osa hajaantuu pesinnän jälkeen.
Se voi olla turvallisuusriski lentokentillä, ja sen on todettu olevan osallisena punkkien välittämien eläintautien leviämisessä.
Karjahaikara lennossa paritteluaikana.
Levinneisyys ja elinympäristö
Karjahaikara on kokenut yhden lintulajien nopeimmista ja laajimmista luonnollisista levinneisyyksistä.
Se on alun perin kotoisin Etelä-Espanjasta ja Portugalista, trooppisesta ja subtrooppisesta Afrikasta sekä kosteasta trooppisesta ja subtrooppisesta Aasiasta. Se alkoi 1800-luvun lopulla laajentaa levinneisyysaluettaan eteläiseen Afrikkaan, ja se lisääntyi ensimmäisen kerran Kapin maakunnassa vuonna 1908.
Karjahaikara havaittiin ensimmäisen kerran Amerikassa Guyanan ja Surinamen rajalla vuonna 1877, ja se oli ilmeisesti lentänyt Atlantin valtameren yli. Vasta 1930-luvulla lajin uskotaan vakiintuneen kyseiselle alueelle.
Laji saapui Pohjois-Amerikkaan ensimmäisen kerran vuonna 1941 (näitä ensimmäisiä havaintoja pidettiin alun perin karanneina), se lisääntyi Floridassa vuonna 1953 ja levisi nopeasti, ja se lisääntyi ensimmäisen kerran Kanadassa vuonna 1962. Nyt sitä tavataan yleisesti Kaliforniaan asti. Se havaittiin ensimmäisen kerran pesiväksi Kuubassa vuonna 1957, Costa Ricassa vuonna 1958 ja Meksikossa vuonna 1963, vaikka se oli todennäköisesti vakiinnuttanut asemansa jo aiemmin.
Euroopassa laji oli historiallisesti taantunut Espanjassa ja Portugalissa, mutta 1900-luvun loppupuolella se levittäytyi takaisin Iberian niemimaalle ja alkoi sitten asettua muualle Eurooppaan: Etelä-Ranskaan vuonna 1958, Pohjois-Ranskaan vuonna 1981 ja Italiaan vuonna 1985. Yhdistyneessä kuningaskunnassa havaittiin pesintä ensimmäistä kertaa vuonna 2008, vain vuosi edellisen vuoden tulon jälkeen. Vuonna 2008 karjalohikaroiden raportoitiin myös muuttaneen ensimmäistä kertaa Irlantiin.
Australiassa lajin siirtyminen alkoi 1940-luvulla, ja laji asettui mantereen pohjois- ja itäosiin. Uudessa-Seelannissa se alkoi käydä säännöllisesti 1960-luvulla.
Vuodesta 1948 lähtien karjuhaikara on asunut pysyvästi Israelissa. Ennen vuotta 1948 se vieraili siellä vain talvisin.
Karjahaikaran levinneisyysalueen massiivinen ja nopea laajeneminen johtuu sen suhteesta ihmisiin ja niiden kotieläimiin. Alun perin se oli sopeutunut yhteiselämään suurten laiduntavien eläinten kanssa, mutta se pystyi helposti siirtymään kotieläiminä pidettäviin nautoihin ja hevosiin. Karjankasvatuksen levittäytyessä kaikkialle maailmaan se pystyi valtaamaan muuten tyhjiä markkinarakoja.
Bubulcus ibis
Tyypillinen niittyjen elinympäristö Kalkutassa (Kalkutta).
Feeding
Lintu syö monenlaista saalista, erityisesti hyönteisiä, erityisesti heinäsirkkoja, sirkkoja, kärpäsiä (aikuisia ja toukkia) ja yöperhosia, sekä hämähäkkejä, sammakoita ja kastematoja.
Laji esiintyy yleensä karjan ja muiden suurten laiduntavien ja laiduntavien eläinten kanssa, ja se pyydystää nisäkkäiden häiritsemiä pieneliöitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että karjahaikaran ruokailumenestys on paljon suurempi, kun se ruokailee suuren eläimen lähellä kuin yksin ruokailemassa. Kun se ruokailee karjan kanssa, sen on osoitettu onnistuvan saaliin pyydystämisessä 3,6 kertaa paremmin kuin yksin ruokailevana. Se seuraa maatilan koneita, mutta joutuu liikkumaan enemmän.
Muu kuin pesimäaikainen höyhenpeite
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on karjalohikara?
V: Karjahaikara on tropiikissa, subtropiikissa ja lämpimillä lauhkeilla vyöhykkeillä tavattava haikaralaji.
K: Kuinka monta karjuhaikaran alalajia on olemassa?
V: Karjahaikaralla on kaksi alalajia - läntinen karjahaikara ja itäinen karjahaikara.
K: Millainen on karjuhaikaran ulkonäkö?
V: Karjahaikara on pesimäaikana valkoinen lintu, jolla on vaaleat höyhenet.
K: Missä karjuhaikara yleensä pesii?
V: Karjahaikara pesii yleensä vesistöjen lähellä olevissa yhdyskunnissa, usein yhdessä muiden kahlaajalintujen kanssa.
K: Mikä on karjuhaikaran ruokavalio?
V: Karjahaikara ruokailee kuivilla ruohikkoalueilla ja syö hyönteisiä ja pieniä selkärankaisia, joita karja ja muut suuret nisäkkäät häiritsevät. Se myös pyydystää karjasta punkkeja ja kärpäsiä.
Kysymys: Miksi karjahaikaran levinneisyys on laajentunut nopeasti?
V: Karjahaikaran levinneisyys on laajentunut nopeasti, koska ihmiset kasvattavat nykyään kesyjä nautoja suurimmassa osassa maailmaa.
K: Mitä mahdollisia vaaroja karjahaikarasta voi aiheutua?
V: Karjahaikara voi olla turvallisuusriski lentokentillä, ja sen on todettu olevan osallisena punkkien levittämissä eläintaudeissa.
