Venäjän väestötutkimus on Venäjän väestöä ja ihmisiä koskeva tutkimus. Se kattaa väestön määrän, väestörakenteen, ikä- ja sukupuolijakauman, etnisen koostumuksen sekä muutokset kuten syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen. Tutkimusta hyödyntävät niin julkisen sektorin suunnittelu kuin tutkijat ja kansainväliset organisaatiotkin.

Venäjän väkiluku vuonna 2018 on arviolta 144 526 636 ihmistä. Tämä luku ei sisällä Krimin asukkaita. Näin ollen Venäjä on maailman yhdeksänneksi väkirikkain maa. Väestömäärän kehityksessä oli 2010-luvulla nähtävissä sekä luonnollista vähenemistä (sikiöiden syntyvyys vs. kuolleisuus) että merkittävää maahanmuuttoa, joka osittain kompensoi luonnollista vähenemää.

Väestön määrä ja kehitys

Vuoden 2018 väkiluku perustuu kansallisiin tilastoihin ja arvioihin. Viimeisten vuosikymmenien aikana Venäjän väestö on kokenut sekä lasku- että nousujaksoja: 1990-luvun lasku johtui pääosin heikentyneestä elinajanodotteesta ja alhaisesta syntyvyydestä, mutta 2000-luvun puolivälistä alkaen syntyvyysasteiden ja kuolleisuuden muutokset sekä maahanmuutto ovat muuttaneet kehityskulkua. Kokonaisuutena maa on edelleen väestöltään suuri, mutta kasvun dynamiikka vaihtelee alueittain.

Ikä- ja sukupuolirakenne

Venäjän väestö ikääntyy: eläkeikäisten osuus kasvaa ja työikäisen väestön osuus suhteessa riippuvuusasteeseen muuttuu. Keskimääräinen ikä on noussut, mikä näkyy terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kuormituksessa. Miesten ja naisten väliset eroavaisuudet elinajanodotteessa ovat edelleen suuria — naiset elävät keskimäärin merkittävästi pidempään kuin miehet.

Etninen koostumus ja kielet

Venäjä on etnisesti monimuotoinen valtio. Suurin osa väestöstä on venäläistäustaista, mutta maassa asuu myös useita kansallisuuksia ja kansanryhmiä, kuten tataareja, ukrainalaisia, bashkireja, tšuvasseja ja monia muita. Venäjän kieli on valtakunnallinen lingua franca ja virallinen kieli, mutta alueilla puhutaan myös lukuisia vähemmistökieliä.

Syntyvyys, kuolleisuus ja elinajanodote

Syntyvyys on 2000-luvulla ollut alle väestön uusiutumistasoa, mutta viime vuosina perhepolitiikan toimet ja talouden muutokset ovat vaikuttaneet synnytystiheyteen. Kuolleisuus on vähentynyt pitkällä aikavälillä, mikä on parantanut elinajanodotetta; vuonna 2018 elinajanodote oli nousussa (keskimäärin vähän yli 70 vuotta), mutta sukupuolten välinen ero elinajanodotteessa säilyi merkittävänä. Luonnollinen väestönkasvu oli useina vuosina heikko tai negatiivinen, jolloin maahanmuutolla oli suuri merkitys kokonaiskehitykseen.

Muuttoliike ja alueellinen jakautuma

Venäjän sisäinen alueellinen jakauma on epätasainen: Euroopan puoleinen Venäjä ja erityisesti suurkaupungit kuten Moskova ja Pietari ovat tiheämmin asuttuja ja kasvavat suhteessa maaseutuun ja itäisiin alueisiin, joita leimaa harva asutus. Maahanmuutto (mukaan lukien työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto) on merkittävä tekijä väestökehityksessä, ja muualta entisistä neuvostotasavalloista tulevat muuttajat muodostavat suuren osan tulomuuttajista.

Haasteet ja politiikka

  • Ikääntyminen: kasvavat sosiaali- ja terveyskulut sekä työvoimapula tietyillä aloilla.
  • Terveys ja elinajanodote: eriarvoisuus alueiden ja sukupuolten välillä vaikuttaa elinajanodotteeseen.
  • Alueellinen eriarvoisuus: väestön keskittyminen suurkaupunkeihin ja väestön väheneminen harvaan asutuilla alueilla.
  • Maahanmuutto: sen rooli väestönrakenteen ylläpitäjänä ja integraatiota koskevat haasteet.

Viralliset tilastot ja tarkemmat tiedot löytyvät Venäjän tilastoviranomaisten (esim. Rosstat) raporteista ja kansainvälisten organisaatioiden julkaisuista. Artikkeli esittelee yleiskuvan vuoden 2018 tilanteesta; yksityiskohtaiset luvut ja alueelliset erot kannattaa tarkistaa ajantasaisista tilastoista.