Floridan ympäristö – ilmasto, kosteikot, karstimuodostumat ja ennallistaminen
Tutustu Floridan leutoon ilmastoon, katoaviin kosteikkoihin, karstiluoliin ja Evergladesin mittavaan ennallistamiseen — ympäristön suojelu ja uhat yhdessä artikkelissa.
Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa vallitsee leuto subtrooppinen ilmasto, jossa talvet ovat yleensä leutoja ja kesät kuumia ja kosteat. Alueella on selkeä märkään ja kuivaan kauteen perustuva sademalli: eniten sataa kesä–syksyllä ukkoskuuroina ja hurrikaanikaudella. Hurrikaanit ja trooppiset myrskyt kuuluvat myös ilmastoriskeihin ja voivat muuttaa nopeasti rannikko- ja kosteikkoalueiden hydrologiaa. Tämän miellyttävän ilmaston ja taloudellisten mahdollisuuksien vuoksi miljoonat ihmiset ovat muuttaneet tänne viimeisten sadan vuoden aikana: Floridan väkiluku kasvaa edelleen noin 1 000 asukkaalla joka päivä. Kasvu, rakennustoiminta ja maankäytön muutokset ovat kuitenkin muuttaneet luonnonympäristöjä merkittävästi, etenkin kuivattamalla aiemmin laajoja kosteikkoja ja rakentamalla laajoja kanavistoja ja säiliöitä vettä hallitsemaan.
Kosteikot ja niiden merkitys
Suuri osa Floridasta muodostuu alkujaan kosteikoista ja matalista soista, jotka toimivat luonnollisina veden varastoina ja suodattimina. Everglades on tunnetuin näistä: laaja, matala Evergladesin alue muodostaa erityisen ekosysteemin, jossa vesi liikkuu hitaasti laajalla "sheet flow" -virtauksella. Kosteikot sitovat tulvavettä, puhdistavat ravinteita ja toimivat tärkeänä hiilivarastona. Ne tarjoavat elinympäristön lukuisille lajeille, myös uhanalaisille ja endeemisille lajeille kuten floridanalaiselle pantherille, vesinokan ja merilehmässä elävälle taimeneille sekä monille linnuille ja kaloille. Kosteikkojen kuivattaminen maanviljelyksen, kaupunkirakentamisen ja teiden vuoksi on heikentänyt näitä toimintoja ja lisännyt tulvariskiä, vesien rehevöitymistä ja elinympäristöjen pirstoutumista.
Karstimuodostumat, luolat ja vajoamisreiät
Suuri osa Floridasta lepää karstikalkkikiven päällä, jonka läpi vesi on ajan kuluessa liuottanut runsaasti käytäviä ja luolia. Tämän karstialueen alla kulkee myös tärkeä pohjavesivaranto, tunnettu Floridan akviferina. Karstissa on lukuisia kirkasvetisiä lähteitä ja veden täyttämiä luolia, jotka ovat elintärkeitä vesieliöille ja virkistyskäytölle. Monet lajit, jopa endeemiset, ovat riippuvaisia näistä luolaveden oloista.
Kun ihmisten käyttämä vesi pumpataan maan alta, pohjavesi laskee ja luolot voivat jäädä tyhjiksi. Kun tukirakenne katoaa, kalkkikivi voi romahtaa ja synnyttää vajoamisreiän, joka voi avautua äkillisesti ja vahingoittaa rakennuksia, teitä ja ihmisiä. Myös suola- ja makeanveden vuorovaikutus aiheuttaa haasteita: suolaveden tunkeutuminen pohjaveteen heikentää juomaveden laatua erityisesti rannikkoalueilla. Floridan akviferi ja pinnallinen Biscayne-akvifer ovat keskeisiä juomaveden lähteitä miljoonille asukkaille, joten niiden suojelu on kriittinen tehtävä.
Evergladesin ennallistaminen ja hallinnollinen suunnitelma
Osavaltio ja liittovaltion viranomaiset ovat jo pitkään pyrkineet palauttamaan Evergladesin osittaista luonnontilaista toimintaa. Vuonna 2000 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi kattavan ennallistamissuunnitelman, Comprehensive Everglades Restoration Plan (CERP), joka on alun perin mitoitettu noin 7,8 miljardin dollarin ja 30 vuoden hankkeeksi. CERP tarjoaa puitteet monille projekteille: padottujen ja ohjattujen vesivirtausten palauttamiselle, säiliöiden rakentamiselle veden varastoimiseksi, ravinnepitoisuuden alentamiseksi ja vesien uudelleenohjaukseksi kohti kosteikkoja, sekä mallinnukselle ja seurannalle.
Ennallistamistoimenpiteisiin kuuluu mm. suurten maanostojen tekeminen tärkeillä alueilla, kanavien ja patojen muokkaaminen, keinotekoiset puhdistusaltaat (Stormwater Treatment Areas) ravinteiden poistamiseksi, teiden kuten Tamiami Trail -väylän muokkaus siten, että vesi pääsee kulkemaan luonnollisemmin, sekä luontaisten vesireittien palauttaminen. Hankkeet ovat luonteeltaan pitkäaikaisia, vaiheistettuja ja vaativat jatkuvaa rahoitusta, tieteellistä seurantaa ja yhteistyötä osavaltion, liittovaltion, paikallisten toimijoiden ja intiaaniyhteisöjen kanssa. Toteutus on edennyt vaiheittain, ja kustannukset sekä aikataulut ovat osin muuttuneet alkuperäisestä arviosta.
Uhkat, toimenpiteet ja tulevaisuuden näkymät
- Ilmastonmuutos ja merenpinnan nousu: lisäävät suolavesi-intruusiota ja muuttavat kosteikkojen hydrologiaa, pahentaen makean veden saatavuuden ongelmia rannikoilla.
- Vesien saastuminen: maatalouden ja jätevesien ravinteet aiheuttavat rehevöitymistä, leväkukintoja ja hengenvaarallisia haitallisten levien esiintymiä merialueilla ja rannikolla.
- Väestönkasvu ja infrastruktuuri: jatkuva rakentaminen ja vesivarojen käyttö lisäävät painetta pohjavesiin ja vaativat entistä kokonaisvaltaisempaa vesienkäytön suunnittelua.
- Eläin- ja kasvilajien suojelu: monet lajit kärsivät elinympäristöjen pirstoutumisesta ja vieraslajien, kuten Birma-pythoni, aiheuttamasta kilpailusta tai saalistuksesta.
Ratkaisuehdotuksia ovat muun muassa kestävä vesienhallinta (seuraamalla ja rajoittamalla pohjavedenottoa), jätevesi- ja septikkijärjestelmien päivittäminen, ravinnekuormituksen vähentäminen maataloudesta, suojelualueiden laajentaminen, invasiivisten lajien torjunta, sekä kotitalouksien ja teollisuuden kannustimet veden säästämiseksi. Ennallistaminen yhdistettynä kaupunkisuunnitteluun, luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja ilmastomuutokseen sopeutumiseen parantaa mahdollisuuksia säilyttää Floridan ainutlaatuiset ekosysteemit tuleville sukupolville.
Yhteenvetona: Floridan leuto subtrooppinen ilmasto ja laajat kosteikot ovat olleet alueen vahvuus, mutta nopea väestönkasvu, maankäytön muutokset, karstimuodostumien haavoittuvuus ja ilmastonmuutoksen vaikutukset asettavat merkittäviä haasteita. Evergladesin ennallistaminen ja kokonaishallinta vaativat pitkäjänteistä yhteistyötä, riittäviä resursseja ja tieteellistä ohjausta, jotta Floridan ympäristö ja vesivarat voidaan turvata sekä luonnolle että ihmisille.
Florida Caverns State Parkin luolat
Energia-, vesi- ja jätehuolto
Florida on kokonaisenergiankulutuksessa neljänneksi viides, vaikka ilmastointilaitteet ja uima-allaspumput ovatkin erittäin tärkeitä. Tähän sisältyvät hiili, maakaasu, öljy ja sähkön vähittäismyynti. Noin 4 prosenttia osavaltion energiasta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Florida tuottaa 6,0 prosenttia maan kokonaisenergiasta, kun taas saastuttavien aineiden kokonaistuotanto on vähäisempää: typen oksidien osuus on 5,6 prosenttia, hiilidioksidin 5,1 prosenttia ja rikkidioksidin 3,5 prosenttia.
Floridassa on kaksi öljyntuotantoaluetta. Toinen on Etelä-Floridassa, jossa on 14 kenttää, ja toinen on läntisessä Panhandlessa, jossa on seitsemän kenttää. Etelä-Floridan kentät sijaitsevat Leen, Hendryn ja Collierin piirikunnissa. Floridan ensimmäinen öljykenttä, Collierin piirikunnassa sijaitseva Sunniland-kenttä, löydettiin vuonna 1943. Sen jälkeen se on tuottanut yli 18 miljoonaa tynnyriä öljyä. Sen jälkeen löydettiin vielä 13 muuta kenttää. Vaikka nämä kentät ovat pieniä, tuotanto on suuri. Hendry Countyssa sijaitsevat kolme Felda-kenttää (West Felda, Mid-Felda ja Sunoco Felda) ovat yhdessä tuottaneet yli 54 miljoonaa tynnyriä öljyä.
Tuotanto Länsi-Panhandlen alueella alkoi Jay-kentän löytymisen myötä kesäkuussa 1970. Jay on suurin Pohjois-Amerikassa löydetty öljykenttä sen jälkeen, kun Alaskan pohjoisrinteeltä löydettiin jättimäinen Prudhoe Bayn öljykenttä vuonna 1968. Sen jälkeen Floridan läntisestä Panhandlesta on löydetty kuusi muuta öljykenttää. Pohjois-Florida on hallinnut Floridan öljyntuotantoa Jay-kentän löytymisen jälkeen. Pohjois-Floridan öljykenttien osuus osavaltion tuotannosta on 83 prosenttia, ja pelkästään Jay-kentän osuus on 71 prosenttia.
Floridan länsirannikon edustalla Meksikonlahdella uskotaan olevan merkittäviä energiavaroja, mutta alue on ollut suljettu etsinnältä vuodesta 1981 lähtien.
Floridan kuvernööri Charlie Crist ilmoitti heinäkuussa 2007 suunnitelmista allekirjoittaa määräykset, joilla osavaltiossa asetetaan tiukat uudet ilmansaastevaatimukset, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Cristin määräyksissä asetettaisiin uudet päästötavoitteet energiayhtiöille, autoille ja kuorma-autoille, tiukennettaisiin osavaltion virastojen säästötavoitteita ja vaadittaisiin osavaltion omistamien ajoneuvojen käyttävän vaihtoehtoisia polttoaineita.
Florida saa suuren osan juomavedestään Floridanin pohjavesialueelta ja Biscaynen pohjavesialueelta sekä pintavedestä Okeechobee-järvestä ja muista järvistä, mutta väestönkasvu on alkanut rasittaa käytettävissä olevia lähteitä. Osavaltio on rakentanut 120 suolanpoistolaitosta, yli kolme kertaa enemmän kuin mikään muu osavaltio, mukaan lukien Yhdysvaltojen suurin laitos. Lisäksi Sarasotassa sijaitseva elektrodialyysin palautuslaitos on maailman suurin laatuaan, ja Boca Ratonissa sijaitseva nanosuodatuslaitos on läntisen pallonpuoliskon suurin laatuaan.
Myös kaatopaikkatilan lisääminen on ongelma. St. Lucien piirikunta aikoo kokeilla roskien polttamista plasmakaarikaasutuksen avulla energian tuottamiseksi ja kaatopaikkatilan vähentämiseksi. Kokeilu on tähän mennessä suurin laatuaan maailmassa, ja se aloitetaan viimeistään vuonna 2009. Jos kokeilu onnistuu, asiantuntijat arvioivat, että koko St. Lucien piirikunnan kaatopaikka, jossa arvioidaan olevan 4,3 miljoonaa tonnia jätettä, katoaa 18 vuodessa. Energiantuotannossa syntyviä materiaaleja voidaan käyttää myös tienrakennuksessa.
Crystal River North -höyrykompleksi Crystal Riverissä, Floridassa.
Puistot
Kansallispuistopalvelun valvonnassa olevia alueita ovat:
- Big Cypress National Preserve, lähellä Okeechobee-järveä.
- Biscaynen kansallispuisto, Miami-Daden piirikunnassa Miamin eteläpuolella.
- Canaveral National Seashore, Titusvillen lähellä
- Castillo de San Marcosin kansallinen muistomerkki St. Augustinessa.
- De Soton kansallinen muistomerkki, Bradentonissa
- Dry Tortugasin kansallispuisto, Key Westissä
- Evergladesin kansallispuisto Etelä-Floridassa
- Fort Carolinen kansallinen muistomerkki, Jacksonville
- Fort Matanzasin kansallinen muistomerkki, St. Augustine
- Gulf Islands National Seashore, lähellä Gulf Breezeä.
- Timucuanin ekologinen ja historiallinen suojelualue, Jacksonville
USDA United States Forest Servicen valvonnassa olevia alueita ovat:
- Apalachicola National Forest Apalachicola-joen itärannalla,
- Choctawhatchee National Forest lähellä Nicevilleä,
- Ocala National Forest Keski-Floridassa ja
- Osceola National Forest Koillis-Floridassa.
Kansallisen valtameri- ja ilmakehäviraston National Oceanic and Atmospheric Administrationin National Ocean Service on vastuussa yhdestä suojelualueesta:
- Florida Keysin kansallinen meripuisto
Bahia Hondan ranta Florida Keysissä
Evergladesin kansallispuisto
Biodiversiteetti
Florida on biologisesti monimuotoinen osavaltio, jossa on 3 500 alkuperäistä verisuonikasvia ja 1 500 selkärankaista, mikä on enemmän kuin kaikissa muissa osavaltioissa kolmea lukuun ottamatta. Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2003 tekemän tutkimuksen mukaan Floridan salmissa oli Atlantin valtameren suurin biologinen monimuotoisuus, ja siellä asui 25 endeemistä lajia.
Flora
Punavesi on ollut ongelma myös Floridan lounaisrannikolla. Vaikka myrkyllisen leväkukinnan syytä on arvailtu paljon, ei ole todisteita siitä, että se johtuisi saastumisesta tai että punavyöryepidemioiden kesto tai esiintymistiheys olisi lisääntynyt.
Kukkien tuholaiset
Alkuperäiskasvillisuutta uhkaavat erilaiset vieraskasvit, kuten brasilianpippuri (Schinus terebinthifolius). Tämän puun omistaminen ja kasvattaminen on laitonta. Suuret vapaaehtoisjoukot leikkaavat näitä vieraskasveja erityisesti vesistöjen varsilta. Australiamäntyä (Casuarina spp.) vastaan hyökätään aktiivisesti.
Muita ulkomaisia tuholaisia ovat aasialainen ambrosia-kuoriainen (Xyleborus glabratus), joka uhkaa paikallista avokadoteollisuutta ja punapajuja (Persea borbonia).
Afrikkalaisten jättiläiskotiloiden (achatina fulica) maahantuonti on laitonta. Ne uhkaavat rakennuksia, 500 paikallista kasvilajia ja kantavat aivokalvontulehdusta.
Fauna
Floridan endeemisiin lajeihin kuuluvat muun muassa floridalainen pensashaikara (Aphelocoma coerulescens), miaminsininen (Cyclargus thomasi bethunebakeri), Okaloosa-tikka (Etheostoma okaloosae) ja Key Deer (Odocoileus virginianus clavium).
Florida on suosittu lintujen tarkkailukohde, sillä osavaltiossa voi tavata monia lajeja eri vuodenaikoina. Floridan lintutieteellinen yhdistys ylläpitää virallista osavaltion luetteloa Floridan linnuista, jossa on tällä hetkellä 498 lajia. Floridan kalastus- ja luonnonsuojelukomission vuonna 2003 julkaisemassa tutkimuksessa todettiin, että osavaltiossa pesii 196 lintulajia, ja lisäksi 19 lajia on listattu mahdollisiksi tai todennäköisiksi pesijöiksi. Great Florida Birding Trail -reitti, joka on 3 200 kilometriä pitkä reitti, koostuu 489 paikasta eri puolilla osavaltiota, jotka ovat erinomaisia havaintopaikkoja.
Myös urheilukalastus on Floridassa suosittua; Floridassa tavataan yli 250 eri kalalajia (joista 73 on muita kuin kotoperäisiä lajeja). Floridan rannikkovesissä on yli 1 000 kalalajia.
Vuonna 2010 NOAA kielsi Magnuson-Stevensin lakiin vedoten punasimpukan kalastuksen, kunnes kanta ehtii elpyä.
Floridan Atlantin rannikolla sijaitsee Yhdysvaltojen mantereen ainoa laaja koralliriutta ja maailman kolmanneksi suurin koralliriutta. Koko Florida Keysin riuttajärjestelmä on osa Florida Keysin kansallista merensuojelualuetta, ja suuri osa riutasta on suojeltu osana Biscaynen kansallispuistoa.
Vuonna 1977 liittovaltion hallitus sisällytti alligaattorit uhanalaisten lajien luetteloon. Ne poistettiin uhanalaisuusluettelosta vuonna 1987, ja Florida salli valikoivan metsästyksen vuonna 1988.
Lintujen ja kilpikonnien elinympäristöt
Vuonna 1987 Brevardin piirikunnassa Floridassa asui viimeinen nyt sukupuuttoon kuolleen Dusky Seaside Sparrow -lajin edustaja. Vain kaksi lintulajia on kuollut sukupuuttoon sen jälkeen, kun uhanalaisten lajien luettelointi aloitettiin vuonna 1973. Tämä tapahtuma on asettanut haasteen varmistaa, että muihin ympäristöongelmiin puututaan nopeasti.
Floridan pensaikkopöllön on jo vuosia katsottu olevan uhanalainen, koska laji on reviirimäinen eikä pysty siirtymään paremmille alueille, kun sen elinympäristö on vaarassa.
Turskakilpikonnien pesimärantoja suojellaan.
Tiheä Melaleucan metsikkö Evergladesissa.
Floridan pensaslaji esiintyy vain Floridassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Millainen ilmasto on Floridassa?
V: Floridassa on leuto subtrooppinen ilmasto.
K: Miten Floridan väestömäärä on muuttunut viimeisten sadan vuoden aikana?
V: Miljoonat ihmiset ovat asettuneet aikoinaan maaseutumaiseen osavaltioon viimeisen sadan vuoden aikana, ja Floridan väkiluku kasvaa noin 1 000 asukkaalla joka päivä.
K: Mikä on muuttanut Floridan osavaltiota eniten?
V: Maankehitys ja vedenkäyttö ovat muuttaneet osavaltiota lähinnä kuivattamalla kosteikot, jotka aikoinaan peittivät suurimman osan niemimaasta.
K: Millainen on suuren osan Floridan maan koostumus?
V: Suuri osa Floridasta koostuu karstikalkkikivestä, jossa on veden täyttämiä luolia ja vajoamia.
K: Miten vajoamia muodostuu?
V: Kun luolassa ei ole enää vettä, se joskus romahtaa muodostaen vajoamisreiän.
K: Mitä vajoamisreiät voivat vahingoittaa?
V: Vajoamat voivat vahingoittaa eläimiä, ihmisiä ja rakennuksia.
K: Miten Floridan osavaltio on pyrkinyt säilyttämään ja palauttamaan Evergladesin?
V: Osavaltio on yrittänyt kunnostaa Evergladesin aluetta jo pitkään, ja vuonna 2000 kongressi hyväksyi Evergladesin kokonaisvaltaisen kunnostussuunnitelman (Comprehensive Everglades Restoration Plan), joka on 7,8 miljardin dollarin ja 30 vuoden mittainen hanke, jonka tavoitteena on alueen ja sen ainutlaatuisen ympäristöyhdistelmän säilyttäminen ja kunnostaminen.
Etsiä