Euroopan juutalaisten historia
Juutalaiset ovat asuneet Euroopassa tuhansia vuosia, ja heidän hajaantumisensa ja suhteensa hallintoviranomaisiin ja kansoihin ovat muuttuneet suuresti. Alun perin Rooman tasavallassa ja Rooman valtakunnassa oli juutalaisvähemmistö, jolla oli vaihtelevat oikeudet ja suhteet roomalaisiin. Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla käytyjen roomalais-juutalaisten sotien ja temppelin tuhoutumisen jälkeen juutalaiset karkotettiin Palestiinasta, mikä lisäsi heidän määräänsä Euroopassa (ja Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa) huomattavasti. Keskiajalla kristinuskon ja kristillisen antisemitismin leviämisen myötä olosuhteet olivat yleisesti ottaen huonot, ja juutalaisia kiellettiin integroitumasta (sekaantumasta) kristittyjen kanssa, tekemästä työtä useimmissa töissä ja heidät eristettiin usein tiettyihin kaupunginosiin, joita kutsuttiin ghetoiksi. He saivat tehdä tiettyjä töitä, joita kristityt eivät saaneet tehdä, kuten lainata ihmisille rahaa korkoa vastaan, mikä oli välttämätön osa nykyaikaista taloutta, mutta sitä pidettiin kristittyjen kannalta sopimattomana tai pahana. Tämä teki useista juutalaisista rikkaita, mutta lisäsi myös vastustusta ja vainoja.
Juutalaiset toivotettiin lopulta tervetulleiksi Puolaan, jonka kuningas julisti Kaliszin statuutin juutalaisten suojelemiseksi. Kristityt eivät esimerkiksi voineet todistaa juutalaisia vastaan rikoksista, jotka olivat yleisesti johtaneet epäoikeudenmukaisiin syytöksiin ja rangaistuksiin. Monien kristittyjen kohdalla tämä suojelu kuitenkin lisäsi heidän vastarintaansa. Monet juutalaiset, niin sanotut ashkenasit, kerääntyivät kuitenkin tämän vuoksi Itä-Eurooppaan. Muslimien hallitsemassa Espanjassa ja Portugalissa, niin sanotulla Al Andalus -kaudella, juutalaiset hyväksyttiin yleisesti, vaikka he eivät voineet osallistua hallintoon. Kun kristillinen hallinto palautettiin Iberian niemimaalle, juutalaiset hylättiin ja heitä vainottiin, jos he jäivät sinne. Jotkut hakivat turvaa ottomaanien valtakunnasta, joka oli tuolloin suhteellisen suvaitsevainen juutalaisia ja kristittyjä kohtaan ja salli heille omat tuomioistuimet ja lait, kunhan he maksoivat veroja eivätkä vastustaneet ottomaanien hallintoa.
Renessanssin ja varhaismodernin ajan jälkeen juutalaiset integroitiin yhä useammin ja heidän sallittiin elää avoimesti juutalaisina yhä useammissa maissa. Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranskassa ja muissa Euroopan maissa, joihin Napoleon I:n kautta vaikuttanut Ranskan hallinto vaikutti, otettiin käyttöön maallisia lakeja, joilla pyrittiin poistamaan uskonto julkiselta alueelta ja sulauttamaan juutalaisia eli kohtelemaan heitä avoimemmin kansalaisina ja yhteiskunnan jäseninä, jotka saattoivat uskoa yksityisesti mitä tahansa ja silti olla yhteisön jäseniä. Myös muut juutalaiset alkoivat luopua uskonnostaan tai integroitua vapaaehtoisesti laajempaan yhteisöön esimerkiksi ryhtymällä kristityiksi, kuten Ison-Britannian pääministerin Benjamin Disraelin isä Isaac d'Israeli. Monissa Euroopan maissa oli kuitenkin 1800- ja 1900-luvulle asti juutalaisia koskevia rajoituksia, kuten kielto harjoittaa tiettyjä ammatteja tai toimia julkisissa viroissa. Monista juutalaisista tuli kuitenkin merkittäviä tiedemiehiä tai julkisia intellektuelleja, kuten Karl Marx, Sigmund Freud ja Albert Einstein. Vain sata vuotta aiemmin tämä olisi ollut mahdotonta.
Nykyaikana ja tasavaltojen ja perustuslaillisten monarkioiden asteittaisen perustamisen myötä eri puolilla Eurooppaa juutalaisten oloja pidettiin paljon parempina. Jotkut kuitenkin halusivat mieluummin muuttaa Yhdysvaltoihin ja muihin Amerikan maihin, kuten Argentiinaan, jossa on vielä tänäkin päivänä suuri juutalaisyhteisö. Lopulta Yhdysvaltoihin kerääntyi suurin juutalaisväestö Venäjän keisarikunnan ulkopuolella. Kun Puolasta tuli Versaillesin sopimuksen jälkeen jälleen itsenäinen maa, siellä oli Euroopan suurin juutalaisväestö, noin 3 000 000 juutalaista. Vuonna 1922 syntyneessä Neuvostoliitossa oli lähes yhtä paljon. Adolf Hitlerin noustua valtaan Saksassa maastamuutto Länsi-Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin lisääntyi jälleen, ja sitä tukivat saksalaiset, jotka eivät halunneet juutalaisia Saksan hallitsemalle alueelle. Lisää juutalaisia muutti Palestiinaan, jonka Yhdistynyt kuningaskunta oli ottanut ottomaanien turkkilaisilta vuonna 1917, perustamaan juutalaisille juutalaisten kotimaan. Hitler tuki väliaikaisesti tätä muuttoliikettä, mutta britit suhtautuivat siihen epäilevästi, sillä juutalaisten suurempi määrä merkitsi konflikteja paikallisten arabien kanssa, jotka vastustivat juutalaisten maahanmuuttoa, ja heidän ja alueella olevien brittijoukkojen välillä käytiin useita verisiä kapinoita. Toisen maailmansodan myötä natsien hallitsemat Saksan armeijat miehittivät suurimman osan Eurooppaa ja alkoivat karkottaa juutalaisia itään, ja lopulta ne aloittivat joukkomurhapolitiikan, joka tunnetaan holokaustina. Vuoden 1942 jälkeen kaikki Saksan hallinnassa olevat juutalaiset (hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) lähetettiin Itä-Eurooppaan ja tapettiin tai työstettiin kuoliaaksi. Lopulta, ennen natsi-Saksan tappiota vuonna 1945, tämä tappoi noin kaksi kolmasosaa Euroopan juutalaisväestöstä. Vain Albanian, Tanskan, Ruotsin, Sveitsin, Espanjan, Portugalin, Ison-Britannian ja Irlannin juutalaisyhteisöt säilyivät koskemattomina, ja Italian, Jugoslavian ja Romanian juutalaisyhteisöt kärsivät paljon vähemmän. Monet jäljelle jääneistä juutalaisista muuttivat Yhdysvaltoihin ja Palestiinaan, jossa Israel perustettiin vuonna 1948 juutalaistenemmistöiseksi valtioksi, minkä seurauksena Eurooppa menetti suurimman osan juutalaisväestöstään ja Yhdysvalloista tuli juutalaisin maa. Myös myöhempi vaino kommunistisessa Puolassa ja muissa maissa johti uusien pakolaisten syntymiseen. Puolan 3 000 000 juutalaisesta on nykyään jäljellä alle 3 000. Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Venäjällä on kuitenkin jäljellä merkittäviä yhteisöjä, jotka ovat verrattavissa ennen sotaa vallinneeseen tilanteeseen.
Kartta, josta näkyy juutalaisten usein pakotetut siirrot keskiajalla.
Värikartta, josta käy ilmi, miten toinen maailmansota ja holokausti vaikuttivat juutalaisyhteisöihin. Kaikkiaan noin 2/3 juutalaisista sai surmansa sodan aikana.
Kartta, josta näkyy juutalaisten määrän kasvu tai väheneminen vuosina 1945-2010. Useimmissa maissa juutalaiset muuttivat pois sodan jälkeen, kun taas esimerkiksi Ranskassa juutalaisväestön määrä kasvoi.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Milloin juutalaiset saapuivat ensimmäisen kerran Eurooppaan?
V: Juutalaiset ovat asuneet Euroopassa tuhansia vuosia, Rooman tasavallan ja Rooman valtakunnan ajoista lähtien.
K: Mikä tapahtuma aiheutti suuren juutalaisten tulvan Eurooppaan?
A: Ensimmäisen ja toisen vuosisadan roomalais-juutalaisten sotien ja temppelin tuhoutumisen jälkeen juutalaiset karkotettiin Palestiinasta, mikä lisäsi heidän määräänsä Euroopassa (ja Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa) huomattavasti.
K: Miten kristillinen antisemitismi vaikutti juutalaisiin keskiajalla?
V: Keskiajalla kristinuskon ja kristillisen antisemitismin leviämisen myötä juutalaisten olot olivat yleisesti ottaen huonot. Heitä kiellettiin integroitumasta (sekoittumasta) kristittyjen kanssa, tekemästä useimpia töitä ja heidät eristettiin usein tiettyihin kaupunginosiin, joita kutsuttiin ghetoiksi.
Kysymys: Miten Puola suojeli juutalaisväestöään?
V: Puolan kuningas julisti Kaliszin statuutin suojellakseen juutalaisia. Kristityt eivät esimerkiksi voineet todistaa juutalaisia vastaan rikoksista, jotka olivat yleisesti johtaneet epäoikeudenmukaisiin syytöksiin ja rangaistuksiin.
K: Miten Ranska suhtautui juutalaisväestöönsä Ranskan vallankumouksen jälkeen?
V: Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranska otti käyttöön maallisia lakeja, joilla pyrittiin poistamaan uskonto julkiselta alueelta ja sulauttamaan juutalaisia kohtelemalla heitä avoimemmin kansalaisina ja yhteiskunnan jäseninä, jotka saattoivat yksityisesti uskoa mitä tahansa.
K: Mikä oli Hitlerin politiikka Euroopan juutalaisuutta kohtaan ennen toista maailmansotaa?
V: Ennen toisen maailmansodan alkua Adolf Hitler kannatti Euroopan juutalaisten siirtolaisuutta muihin maihin, kuten Palestiinaan tai Amerikkaan, mutta lopulta hän otti käyttöön holokaustina tunnetun joukkomurhapolitiikan, jossa kaikki Saksan hallinnassa olevat juutalaiset lähetettäisiin itään tai työstettäisiin kuoliaaksi.
Kysymys: Millainen on tämän päivän juutalaisväestö verrattuna ennen toista maailmansotaa vallinneeseen tilanteeseen?
V: Nykyään Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Venäjällä on yhä jäljellä merkittäviä yhteisöjä, jotka ovat verrattavissa ennen toista maailmansotaa vallinneeseen tilanteeseen, mutta monet maat menettivät suurimman osan tai jopa koko juutalaisväestönsä natsi-Saksan miehityksen vuoksi toisen maailmansodan aikana, kuten Puola, jossa ennen toista maailmansotaa vallinneesta kolmesta miljoonasta juutalaisesta on jäljellä enää 3 000.
