Intian rupia

Nimen alkuperä

Sana "rupia" tulee sanskritin kielen sanasta रौप्य(raupya), joka tarkoittaa "hopeaa" tai "hopeasta tehtyä". Monet intialaiset kielet käyttävät tätä kantasanaa, esimerkiksi రూపాయి (rūpāyi) telugussa, ரூபாய் (rūbāi) tamilissa, रुपया (rupayā) hindissä, રૂપિયો (rupiyo) gujaratissa, ರೂಪಾಯಿ (rūpāyi) kannadassa ja tulussa, രൂപ (rūpā) malayalamissa ja रुपये (rupaye) marathissa.

Länsi-Bengalissa, Tripurassa, Mizoramissa, Odishassa ja Assamissa Intian rupia tunnetaan kuitenkin virallisesti nimillä, jotka on johdettu sanskritinkielisestä sanasta टङ्क (Tanka), joka tarkoittaa rahaa. Rupiaa kutsutaan bengaliksi টাকা (Taka), assamiksi টকা (tôka) ja odiaksi ଟଙ୍କା (Tanka), ja se kirjoitetaan sellaisina Intian seteleihin.

Koko nimi eri kielillä

 |भारतीय रुपया (Marathi) |भारतीय रुपियाँ (Nepali) |ଭାରତୀୟ ମୁଦ୍ରା (Odia) |ਭਾਰਤੀ ਰੁਪਈਆ (Punjabi) |भारतीय रूप्यकम् (Sanskrit) |இந்திய ரூபாய் (Tamil) |இந்திய ரூபாய் (Tamil) |భారతీయ రూపాయి (Telugu) |بھارتی روپیے (Urdu)

Symboli

Intian hallitus julisti 5. maaliskuuta 2009 kilpailun rupian symbolin luomiseksi. Intian vuoden 2010 unionin talousarviossa valtiovarainministeri Pranab Mukherjee mainitsi, että ehdotettu symboli heijastaisi ja kuvastaisi Intian eetosta ja kulttuuria. Viisi symbolia valittiin, ja kabinetti valitsi 15. heinäkuuta 2010 D. Udaya Kumarin luoman lopullisen symbolin. Symboli on yhdistelmä devanagarin kirjaimesta "र" ja englannin kirjaimesta "R". Ylhäällä olevat yhdensuuntaiset viivat (joiden välissä on valkoista tilaa) viittaavat trikoloriin, ja ne kuvaavat myös tasa-arvomerkkiä, joka symboloi kansakunnan halua vähentää taloudellista eriarvoisuutta. Intian hallituksen suunnitelmissa on ottaa symboli käyttöön maassa kuuden kuukauden kuluessa ja maailmanlaajuisesti 18-24 kuukauden kuluessa. Ennen symbolin käyttöönottoa rupian yleisimmin käytetyt symbolit olivat Rs ja Re, tai jos teksti oli jollakin intialaisella kielellä, kyseisellä kielellä käytetty asianmukainen lyhenne.

Numerojärjestelmä

Intian englanninkielisessä kielessä sadantuhannen rupian tai sitä suuremmat arvot lasketaan lakhina (yksi lakh = sata tuhatta) ja croreina (yksi crore = kymmenen miljoonaa). Esimerkiksi summa 3,25,84,729.25 on kolme crorea, kaksikymmentäviisi lakhia, kahdeksankymmentäneljätuhatta, seitsemänsataa kaksikymmentäyhdeksän rupiaa ja kaksikymmentäviisi paisea. Miljoonan tai miljardin käyttö, kuten amerikkalaisessa tai brittiläisessä englannissa on tapana, ei ole kovin yleistä.

Historia

Käyttö Intiassa

Intia oli yksi varhaisimmista kolikoiden liikkeeseenlaskijoista (noin 6. vuosisata eaa.). Ensimmäisen "rupian" uskotaan olleen Sher Shah Surin (1486-1545) käyttöön ottama, ja se perustui suhteeseen 40 kuparipalaa (paisa) rupiaa kohti. Varhaisimpia paperirupioita laskivat liikkeelle muun muassa Hindustanin pankki (1770-1832), WarrenHastingsin perustama Bengalin ja Biharin yleinen pankki (1773-75) ja Bengalin pankki (1784-91). Vuoteen 1815 asti myös Madrasin puheenjohtajavaltio laski liikkeelle fanamiin perustuvaa valuuttaa, jossa 12 fanamia vastasi rupiaa.

Historiallisesti rupia, joka on johdettu sanskritin kielen sanasta raupya, joka tarkoittaa hopeaa, oli hopeakolikko. Tällä oli vakavia seurauksia 1800-luvulla, jolloin maailman vahvimmat taloudet olivat kultakannalla. Valtavien hopeamäärien löytyminen Yhdysvalloista ja useista Euroopan siirtomaista johti hopean suhteellisen arvon laskuun kultaan nähden. Yhtäkkiä Intian standardivaluutalla ei voinut ostaa ulkomailta yhtä paljon. Tämä tapahtuma tunnettiin nimellä "rupian romahdus".

Intia ei kärsinyt vuonna 1825 annetusta keisarillisesta neuvoston määräyksestä, jolla pyrittiin ottamaan käyttöön Englannin punnan kolikko Britannian siirtomaissa. Brittiläinen Intia oli tuolloin Brittiläisen Itä-Intian yhtiön hallinnassa. Hopea rupia oli Intian valuutta koko Brittiläisen Rajin ajan ja sen jälkeen. Vuonna 1835 Brittiläinen Intia asettui tiukasti rupiaan perustuvaan yksimetalloiseen hopeastandardiin. Hänen päätökseensä vaikutti lordi Liverpoolin vuonna 1805 kirjoittama kirje, jossa ylistettiin monometallimetallisuuden etuja.

Intian kapinan jälkeen vuonna 1857 Britannian hallitus otti Britannian Intian suoraan hallintaansa. Vuodesta 1851 lähtien kuninkaallisen rahapajan toimipisteessä Sydneyssä, New South Walesissa, valmistettiin suuria määriä kultakolikoita. Vuonna 1864 Bombayn ja Kalkutan valtionkassoja kehotettiin ottamaan vastaan kultarahoja, jotta brittiläisestä kultarahasta tulisi "keisarillinen kolikko". Nämä kultakolikot eivät kuitenkaan koskaan poistuneet holveista. Kuten edellisellä vuosikymmenellä Kanadassa ja seuraavana vuonna Hongkongissa huomattiin, nykyisiä tapoja ei ole helppo korvata. Ja aivan kuten Britannian hallitus oli lopulta luopunut toivosta korvata Intian rupia punnalla, se tajusi samaan aikaan ja samoista syistä, ettei se voinut helposti korvata hopeadollaria Intian rupialla Straits Settlementsissä, kuten Britannian Itä-Intian komppania oli halunnut.

Vuoden 1873 suuren hopeakriisin jälkeen yhä useammat maat olivat ottaneet käyttöön kultakannan. Vuonna 1898 Intian valuuttakomitean suositusten mukaisesti Brittiläinen Intia otti virallisesti käyttöön kultakurssin kiinnittämällä rupian ja Englannin punnan kiinteään arvoon 1 shilling 4 penceä (eli 15 rupiaa = 1 punta). Vuonna 1920 rupian todellista hopeaarvoa korotettiin 2 shillingiin (10 rupiaa = 1 punta). Britannian Itä-Afrikassa päätettiin tuolloin korvata rupia florinilla. Brittiläisessä Intiassa ei kuitenkaan käytetty tällaista mahdollisuutta.

Vuonna 1927 valuuttakurssia alennettiin jälleen, tällä kertaa 18 penceen (13⅓ rupiaa = 1 punta). Tämä kiinnitys säilyi vuoteen 1966 asti, jolloin rupia devalvoitiin ja sidottiin Yhdysvaltain dollariin kurssilla 7,5 rupiaa = 1 dollari (tuolloin rupia vastasi 11,4 Englannin penceä). Tämä kiinnitys kesti siihen asti, kunnes Yhdysvaltain dollari devalvoitui vuonna 1971.

Intian rupia korvasi Tanskan Intian rupian vuonna 1845, Ranskan Intian rupian vuonna 1954 ja Portugalin Intian escudon vuonna 1961. Vuonna 1947 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen Intian rupia korvasi kaikki aiemmin itsenäisten osavaltioiden valuutat. Jotkin näistä osavaltioista olivat laskeneet liikkeelle brittiläisiä rupioita vastaavia rupioita (kuten Travancoren rupia). Muita valuuttoja olivat Hyderabadin rupia ja Kutchin kori. Britannian vallan aikana (ja itsenäisyyden ensimmäisellä vuosikymmenellä) nimellisarvot olivat seuraavat:

• 1 damidi(piirakka) = 0,520833 paisea.
• 1 kani(pice) = 1,5625 paise
• 1 paraka = 3,125 paise
• 1 Anna = 6,25 paise (1 Anna)
• 1 beda = 12,5 paise (2 Anna)
• 1 pavala = 25 paise (4 Anna)
• 1 artharupee = 50 paise (8 Anna)
• 1 rupia = 100 paisea (16 Anna)

Vuonna 1957 rupia desimaalisoitiin, ja se jaettiin 100 naye paiseen (hindiksi "uusi paise"). Vuonna 1964 "naye" poistettiin. Monet puhuvat edelleen 25, 50 ja 75 paiseista 4, 8 ja 12 annana, kuten amerikanenglannissa käytetään "bittiä" ⅛ dollarista.

Rupia Itä-Afrikan rannikolla ja Etelä-Arabiassa

Itä-Afrikassa, Arabiassa ja Mesopotamiassa rupia ja siihen liittyvät kolikot olivat käytössä eri aikoina. Itä-Afrikassa rupiaa käytettiin pohjoisessa sijaitsevasta Somaliasta aina etelään Nataliin asti. Mosambikissa Brittiläis-Intian rupioita leimattiin liikaa. Keniassa Brittiläinen Itä-Afrikan yhtiö lyötiin rupiaa ja sen murto-osia sekä picea. Hopean hinnan nousu heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen aiheutti rupian arvon nousun kahteen shillinkiin Englannin puntaan. Vuonna 1920 Britannian Itä-Afrikassa käytettiin tilaisuutta hyväkseen ja otettiin käyttöön uusi florin-kolikko, jolloin valuutta saatiin vastaamaan Englannin punnan arvoa. Pian tämän jälkeen floriini jaettiin kahdeksi Itä-Afrikan shillingiksi. Britannian Intiassa ei kuitenkaan tapahtunut tällaista rinnastamista puntaan. Somaliassa Italian siirtomaavalta lyötiin rupioita täsmälleen samojen standardien mukaan ja picea kutsuttiin nimellä besa.

Rupia Straits Settlementsissä

Straits Settlements oli alun perin Britannian Itä-Intian komppanian erillisalue. Espanjalainen dollari oli jo vallannut alaa Straits Settlementsissä, kun britit saapuivat sinne 1800-luvulla, mutta Itä-Intian komppania yritti ottaa käyttöön rupian sen tilalle. Paikalliset vastustivat näitä yrityksiä, ja vuonna 1867, kun Ison-Britannian hallitus otti Itä-Intian komppanialta suoran määräysvallan Straits Settlementsissä, rupian käyttöönottoyrityksistä luovuttiin lopullisesti.

Kansainvälinen käyttö

Katso myös: Pakistanin rupia

Jakautumisen myötä Pakistanin rupia tuli käyttöön, ja aluksi käytettiin intialaisia kolikoita ja intialaisia seteleitä, joihin oli yksinkertaisesti lisätty "Pakistan". Aiemmin Intian rupia oli virallisena valuuttana muissa maissa, kuten Adenissa, Omanissa, Kuwaitissa, Bahrainissa, Qatarissa, Trucial Statesissa, Keniassa, Tanganyikassa, Ugandassa, Seychelleillä ja Mauritiuksella.

Intian hallitus otti käyttöön Persianlahden rupian, joka tunnetaan myös nimellä Persianlahden rupia (XPGR), Intian rupian korvaajaksi, joka oli tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan maan ulkopuolella, 1. toukokuuta 1959 annetulla Intian keskuspankin muutosta koskevalla lailla (Reserve Bank of India [Amendment] Act). Tällä erillisen valuutan luomisella pyrittiin vähentämään kullan salakuljetuksen Intian valuuttavarantoihin aiheuttamaa rasitusta. Kun Intia devalvoi rupian 6. kesäkuuta 1966, sitä edelleen käyttävät maat - Oman, Qatar ja Trucial States (josta tuli Yhdistyneet arabiemiirikunnat vuonna 1971) - korvasivat Persianlahden rupian omilla valuutoillaan. Kuwait ja Bahrain olivat tehneet niin jo vuosina 1961 ja 1965.

Bhutanin ngultrum on sidottu Intian rupiaan, ja molemmat valuutat hyväksytään Bhutanissa. Intian rupia hyväksytään myös Nepalin kaupungeissa, jotka sijaitsevat lähellä Intian rajaa. Intian rupian 500 ja 1000 rupian setelit ovat kuitenkin kiellettyjä Nepalissa.

Brittiläisen Intian valtakunnan hopeinen rupia, 1918


Sher Shah Suri vapautti Rupiyan, 1540-1545.

Muunnettavuus

Virallisesti Intian rupialla on markkinakurssi. RBI käy kuitenkin aktiivisesti kauppaa USD/INR-valuuttamarkkinoilla vaikuttaakseen todellisiin valuuttakursseihin. Näin ollen Intian rupian valuuttajärjestelmä suhteessa Yhdysvaltain dollariin on tosiasiallisesti valvottu valuuttakurssi. Tätä kutsutaan toisinaan nimellä "managed float". Muiden valuuttakurssien, kuten EUR/INR- ja INR/JPY-kurssien, volatiliteetit ovat tyypillisiä kelluville valuuttakursseille. On kuitenkin huomattava, että toisin kuin Kiinassa, peräkkäiset hallinnot (keskuspankki RBI:n kautta) eivät ole noudattaneet politiikkaa, jonka mukaan INR:ää olisi sidottu tiettyyn ulkomaanvaluuttaan tietyllä valuuttakurssilla. RBI:n interventio valuuttamarkkinoilla tähtää ainoastaan valuuttakurssien vähäiseen volatiliteettiin, eikä se ota kantaa Intian rupian kurssiin tai suuntaan suhteessa muihin valuuttoihin.

Vaihdettavuuteen vaikuttavat myös useat tullisäännökset, jotka rajoittavat rupioiden tuontia ja vientiä. Ulkomaalaiset eivät saa tuoda tai viedä rupioita, kun taas Intian kansalaiset voivat tuoda ja viedä kerrallaan vain enintään 5000 rupiaa, ja 500 ja 1000 rupian setelien hallussapito Nepalissa on kielletty.

RBI harjoittaa pääomavalvontaa sen lisäksi, että se puuttuu (aktiivisen kaupankäynnin kautta) valuuttamarkkinoihin. Vaihtotaseessa ei ole valuutanvaihtorajoituksia, jotka estäisivät valuutan ostamista tai myymistä (vaikka kaupan esteitä on olemassa). Pääomataseessa ulkomaisilla institutionaalisilla sijoittajilla on vaihtokelpoisuus tuoda rahaa maahan ja maasta ja ostaa arvopapereita (tietyin määrällisin rajoituksin). Paikalliset yritykset voivat viedä pääomaa maasta laajentuakseen maailmanlaajuisesti. Paikalliset kotitaloudet voivat kuitenkin vain rajoitetusti monipuolistaa toimintaansa maailmanlaajuisesti. Vaihtotaseen ja pääomataseen valtavan laajentumisen ansiosta Intia on kuitenkin siirtymässä yhä enemmän kohti täyttä vaihdettavuutta.

Valuutan ja kullan vaihtamisesta vallitsee jonkin verran sekaannusta, mutta Intian noudattaman järjestelmän mukaan rahaa ei voi vaihtaa kultaan missään olosuhteissa tai tilanteessa. RBI ei voi vaihtaa rahaa kultaan. Tämä johtuu siitä, että sitä on vaikea käsitellä. Intia noudattaa samaa kullanvaihtoperiaatetta kuin Iso-Britannia ja Yhdysvallat.

Kronologia

• 1991 - Intia alkoi poistaa rajoituksia valuutalleen. Joukko uudistuksia poistaa rajoituksia vaihtotaseen liiketoimista, mukaan lukien kauppa, korkomaksut ja rahalähetykset, sekä joistakin pääomatavaroihin perustuvista liiketoimista. Vapautettu valuuttakurssien hallintajärjestelmä (Liberalized Exchange Rate Management System, LERMS), kaksoiskurssijärjestelmä, otti käyttöön rupian osittaisen vaihdettavuuden maaliskuussa 1992.
• 1997 - Pääomataseen vaihdettavuutta selvittämään perustettu paneeli suositteli, että Intia siirtyisi kohti täyttä vaihdettavuutta vuoteen 2000 mennessä, mutta aikataulusta luovuttiin vuosien 1997-98 Itä-Aasian rahoituskriisin seurauksena.
• 2006 - Pääministeri Manmohan Singh pyytää valtiovarainministeriä ja Intian keskuspankkia laatimaan etenemissuunnitelman pääomataseen vaihdettavuuteen siirtymiseksi.