Absintti – vihreä keiju: historia, valmistus ja vaikutukset

Absintti – vihreän keijun tarina: historia, perinteinen valmistus, vaikutukset ja myytit. Tutustu taiteilijoiden suosimaan juomaan, sen riskeihin ja nykytutkimukseen.

Absintti on tislattu vahvasti alkoholipitoinen juoma, jonka alkoholipitoisuus on yleensä 45–74 tilavuusprosenttia (90–148 U.S. proof). Se on perinteisesti aniksella maustettu väkevä alkoholijuoma, joka valmistetaan erilaisista yrteistä. Tyypillisiin raaka-aineisiin kuuluvat Artemisia absinthiumin ("suuri koiruoho") kukat ja lehdet sekä vihreä anis ja makea fenkoli. Valmistusprosessissa yrtit yleensä makeroidaan alkoholissa ja sen jälkeen seos tislataan, mikä erottaa alkoholin ja aromit epäpuhtauksista.

Väri ja luonne

Absintti voi olla luonnollisesti vihreää, jolloin se kutsutaan usein "verte"-tyypiksi, tai väritöntä (blanche / la bleue). Vihreä väri tulee pääosin yrttien lehtien ja kukkien uutteesta tai lisätyistä kasviväreistä. Historiallisessa kirjallisuudessa absintista käytetään yleisesti nimitystä "la fée verte" (vihreä keiju). Absinttia ei perinteisesti makeuteta, joten se ei ole likööri vaan väkevä alkoholijuoma; kaupallisissa versioissa voi kuitenkin olla makeutettuja muunnelmia.

Tarjoaminen ja rituaalit

Absintti pullotetaan korkeaan alkoholipitoisuuteen, mutta sitä laimennetaan yleensä vedellä ennen juomista. Laimentaminen saa aikaan tyypillisen "louche"-ilmiön eli sameutumisen, kun eteeriset öljyt emulsioituvat. Perinteinen tarjoamisrituaali sisältää usein erityisen absinttilusikan, sokeripalan ja hitaasti tiputettavan veden (joko hanasta tai absinttifontainista). Veden suhde voi vaihdella tyypillisesti noin 1:3–1:5 (absintti:vesi). Jotkut juovat absintin myös ilman sokeria.

Historia ja kulttuuri

Absintti on peräisin Sveitsin Val-de-Traversista ja se saavutti suurta suosiota erityisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Ranskassa. Pariisilaiset taiteilijat ja kirjailijat suosivat juomaa, ja siitä tuli osa boheemia elämäntapaa. Useat kuuluisat taiteilijat ja kirjailijat olivat tunnettuja absintin ystäviä, muun muassa Ernest Hemingway, James Joyce, Charles Baudelaire, Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Henri de Toulouse-Lautrec, Amedeo Modigliani, Pablo Picasso, Vincent van Gogh, Oscar Wilde, Aleister Crowley, Erik Satie ja Alfred Jarry.

Absintin ympärille kehittyi runsaasti myyttejä: sitä pidettiin sekä luovana inspiraation lähteenä että vaarallisena, yhteiskunnallista rappiota aiheuttavana juomana. Osa huolesta liittyi myös juoman laatuun ja siihen, että halpoja versioita oli joskus käsitelty tai värjätty myrkyllisillä aineilla.

Valmistus ja lajikkeet

Perinteinen absintin valmistus koostuu kolmesta vaiheesta: yrttien makeroimisesta alkoholissa, tislauksesta ja mahdollisesta jälkivärjäyksestä. Tavalliset yrttikomponentit antavat absintille sen pistävän, yrttisen ja aniksisen maun sekä katkeruutta tuovan vivahteen suuresta koiruohosta. Jotkin absintit värjätään lisäämällä tislaukseen jälkikäteen tuoretta yrttiuutetta, mikä antaa vihreän sävyn ja pehmentää makua.

Tyypillisesti erotetaan ainakin kaksi päätyyppiä: kirkas (blanche/white) ja vihreä (verte). Myös alkoholipitoisuus ja yrttien suhteet vaihtelevat merkittävästi eri valmistajien välillä.

Vaikutukset ja turvallisuus

Absintin psykoaktiivinen vaikutus johtuu pääosin sen korkeasta alkoholipitoisuudesta. Absintille 1800–1900-luvuilla liitettyjä erityisiä psykoaktiivisia tai hallusinogeenisia vaikutuksia on pitkäaikaisissa keskusteluissa selitetty kemiallisella yhdisteellä tujonilla, jota esiintyy Artemisia absinthiumissa. Nykyiset tutkimukset ja analyysit osoittavat kuitenkin, että teollisesti valmistetuissa absinttituotteissa tujonin pitoisuudet ovat hyvin pieniä eikä niiden ole osoitettu aiheuttavan erityisiä hallusinaatioita tai olevan vaarallisempia kuin muut väkevät alkoholit.

Silti absintin käyttöön liittyvät samat riskit kuin muidenkin väkevien alkoholijuomien: akuutti alkoholimyrkytys, riippuvuuden kehittyminen, toimintakyvyn heikkeneminen ja pitkäaikaiset haitat maksalle ja muille elimille. Absinttia ei tule käyttää raskauden aikana eikä samanaikaisesti lääkkeiden tai terveysongelmien kanssa, joissa alkoholin käyttö on vasta-aiheista. Herkkyys yrteille voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Kieltojen syyt ja nykyaika

Vuoteen 1915 mennessä absintti oli kielletty Yhdysvalloissa ja suuressa osassa Eurooppaa, muun muassa Ranskassa, Alankomaissa, Belgiassa, Sveitsissä ja Itävalta-Unkarissa. Kieltojen taustalla olivat osin huoli väitetystä neurotoksisuudesta, osin yhteiskunnallinen paniikki ja osin myös halpa, laittomasti valmistettu ja joskus vaarallisesti käsitelty absintti, joka saattoi sisältää lisäaineita tai kontaminaatioita.

Kuitenkin myöhemmät tieteelliset selvitykset ovat osoittaneet, että absintti ei itsessään ole todistetusti vaarallisempi kuin muut alkoholijuomat. 1990-luvulla absintin valmistusta ja myyntiä rajoittaneet esteet Euroopan markkinoilla lieventyivät ja Euroopan unionin nykyaikaiset elintarvike- ja juomalainsäädännöt mahdollistivat paluun markkinoille. 2000-luvun alkuun mennessä absintin tuotanto ja myynti elpyivät: tuotemerkkejä syntyi kymmenissä maissa, erityisesti Ranskassa, Sveitsissä, Australiassa, Espanjassa ja Tšekin tasavallassa.

Maku ja tarjoiluvinkkejä

Absintin maku on yrttinen, anis-painotteinen ja usein katkeruutta sisältävä. Usein mausta erottaa aniksen ja fenkolin makeuden sekä koiruohon katkeroisuuden. Maistaminen kannattaa aloittaa maltillisesti; laimentaminen pehmentää alkoholin terävyyttä ja avaa aromeja. Perinteinen tarjoilutapa ja astiat (absinttilusikat, erityislasit, fontainit) ovat osa kokemusta, mutta tärkeintä on kohtuus ja turvallinen annostelu.

Absintin ympärillä on edelleen paljon myyttejä ja romantisoitu kuva boheemista elämäntavasta. Nykyinen tutkimus- ja sääntelytilanne korostaa varovaisuutta ja tiedettä: absintin vaikutukset ovat pääosin alkoholiperäisiä, ja kaupalliset tuotteet sisältävät vain pieniä tujonmääriä, joita säädellään elintarvike- ja juomalainsäädännössä.

Historia

Absintin tarkkaa alkuperää ei tunneta. Koiruoho on ollut lääketieteellisessä käytössä jo vuodesta 1500 eaa. lähtien. Vuonna 1797 Henry-Louis Pernod avasi ensimmäisen absintin tislaamon nimeltä "Dubied Père et Fils" Couvet'ssa. Vuonna 1805 Pernod rakensi toisen tislaamon Pontarlieriin, Ranskaan,

Absintin suosio kasvoi hitaasti. 1840-luvulla absintti annettiin ranskalaisille sotilaille malarian hoitoon. Kun joukot palasivat kotiin, he alkoivat juoda absinttiä veden kanssa. Siitä tuli suosittua baareissa ja bistroissa. 1860-luvun jälkeen absintti oli tullut niin suosituksi, että sitä myytiin useimmissa kahviloissa ja kabareissa. 1880-luvulle tultaessa hinta oli laskenut paljon, markkinat kasvoivat, ja absintista tuli pian Ranskan juoma. Vuoteen 1910 mennessä ranskalaiset joivat 36 miljoonaa litraa absinttia vuodessa.

Kielto

Absintti yhdistettiin usein väkivaltarikoksiin, jotka oletettavasti tehtiin sen vaikutuksen alaisena. Yhdessä kovan viinan käytön ja alhaisen hinnan kanssa absintista tuli Ranskassa sosiaalinen ongelma. Viinanvalmistajien ryhmät julkaisivat usein absinttiin liittyviä ongelmia. Toimittajat syyttivät absinttia monista sosiaalisista ongelmista.

Vuonna 1900 absintti kiellettiin Sveitsissä. Absintin kieltäminen kirjattiin jopa perustuslakiin vuonna 1907 kansanaloitteen seurauksena. Alankomaat kielsi absintin vuonna 1909, Yhdysvallat vuonna 1912 ja Ranska vuonna 1915. Samoihin aikoihin myös Australia kielsi viinan. Absintin kieltämisen jälkeen viinin ja viskin valmistajien myynti kasvoi voimakkaasti.

Nykyaikainen elpyminen

1990-luvulla eräs maahantuoja huomasi, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ollut lakia, joka olisi kieltänyt absintin myynnin. Sitä ei ollut koskaan kielletty Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hill's Liquere, vuonna 1920 perustettu tšekkiläinen tislaamo, alkoi valmistaa Hill's Absinthia. Kyseessä oli böömiläistyylinen absintti, joka aloitti absintin suosion uudelleensyntymisen.

Sitä ei ole koskaan kielletty Espanjassa tai Portugalissa, joissa sitä valmistetaan edelleen. Ranska ei koskaan muuttanut vuonna 1915 annettua lakia. Vuonna 1988 hyväksyttiin uusi laki. Se kieltää ainoastaan juomat, jotka kutsuvat itseään "absintiksi", ja juomat, jotka eivät täytä EU:n tujoneja koskevia lakeja. Tujoni on kemikaali, jonka uskottiin aiheuttavan absintin hallusinatorisen (pahaa unta aiheuttavan) vaikutuksen.

Alankomaissa amsterdamilainen viinikauppias Menno Boorsma haastoi menestyksekkäästi vanhan absintin kieltävän lain. Heinäkuussa 2004 absinttia sai jälleen valmistaa laillisesti.

Sveitsissä absinttia koskeva perustuslaillinen kielto poistettiin vuonna 2000 kansallisen perustuslain tarkistuksen yhteydessä. Kielto kirjattiin sen sijaan tavalliseen lakiin. Absintti ei ole nyt ainoastaan myynnissä Sveitsissä, vaan sitä tislataan jälleen sen synnyinpaikassa Val-de-Traversissa.

Yhdysvalloissa absinttia kieltäviä lakeja on vaikea ymmärtää. Joissakin osavaltioissa on laillista omistaa absinttipullo, mutta ei ostaa tai valmistaa sitä. Absintin vienti ja tuonti on todennäköisesti laitonta.

 
Grande Wormwood, yksi kolmesta tärkeimmästä absintin valmistuksessa käytettävästä yrtistä.  


Fenkoli, joka on yksi kolmesta tärkeimmästä absintin valmistuksessa käytettävästä yrtistä.  


Absintin valmistaminen perinteisellä tavalla  


Kokoelma absinttilusikoita. Nämä ovat erityisiä lusikoita, joita käytetään sokerikuution pitämiseen. Sokerin päälle kaadetaan jääkylmää vettä absintin laimentamiseksi. Huomaa kahvassa oleva ura, jonka ansiosta lusikka voi levätä turvallisesti lasin reunalla.  


Anis, yksi kolmesta tärkeimmästä absintin valmistuksessa käytettävästä yrtistä.  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on absintti?

K: Kuinka vahvaa absintti on?

K: Mistä absintti on peräisin?

K: Milloin se oli suosittu?

K: Oliko olemassa todisteita siitä, että absintilla oli vaarallisia vaikutuksia?

K: Milloin se kiellettiin?

K: Onko absinttia alettu käyttää uudelleen?

Hae kirjaimella