Pintupi Nine

Tausta

Useimmat Pintupi-perheet olivat asettuneet maaseutuyhteisöihin jo reilusti yli 20 vuotta aiemmin. Pintupit joutuivat jättämään kotiseutunsa 1930-luvulta alkaen Woomerassa tehtyjen asekokeiden vuoksi. Useimmat heistä vietiin Papunyaan, joka sijaitsee hyvin kaukana idässä ja on historiallisesti Luritjan maata. Toiset siirrettiin luoteeseen Balgoon, Kukatjan maahan. Tämän jälkeen pintupien sanottiin luopuneen etsimästä erämaassa asuvia sukulaisiaan, kun he olivat menettäneet yhteydet muuhun yhteisöön. He uskoivat tällaisten ihmisten kuolleen.

1960-luvulle tultaessa aavikolla asui enää muutamia perheitä, jotka elivät paimentolaisina. Useimmat heistä olivat kuulleet valkoisista ihmisistä ja Papunyan kaltaisista paikoista. Mutta he eivät olleet olleet olleet tekemisissä heidän kanssaan. He päättivät jatkaa elämäänsä tavalla, jolla he olivat aina eläneet. Tämä oli ongelma, koska he olivat kaikki läheistä sukua. Pintupit noudattavat tiukkaa sukulaisuusjärjestelmää (jota kutsutaan ihoryhmiksi), joka määrää, kenen kanssa he voivat mennä naimisiin. Se varmistaa, että he välttävät sisäsiittoisuutta. Koska suuressa autiomaassa ei ollut enää monta perhettä jäljellä, nuoremmilla miehillä ja naisilla ei ollut juuri lainkaan sopivia kumppaneita.

Paljon myöhemmin Pohjois-Territoriossa hyväksyttiin vuonna 1976 aboriginaalien maaoikeuksia koskeva laki (Aboriginal Land Rights Act). Monet pintupit alkoivat palata mailleen ja perustaa pysyviä yhteisöjä. He perustivat Kintoren kaupungin vuonna 1981. Lännempänä Kiwirrkurra perustettiin vuonna 1983 lähelle Mackay-järveä. Tämä suolainen tasanko on Pintupien kotimaan sydän, ja siellä tämä perhe asui enimmäkseen.

Perhehistoria

Perhettä johti alun perin mies nimeltä Waku Tjungurrayi. Hänellä oli neljä vaimoa: Papalya, Nanu, Watjunka ja eräs toinen nainen (jonka nimeä ulkopuoliset eivät tiedä). Nämä vaimot olivat kaikki Nangalan ihoryhmään kuuluvia sisaria. Papalya oli Wakun tärkein vaimo. Heillä oli kolme lasta: Topsy, Warlimpirrnga ja Takariya. Wakulla oli myös toinen lapsi, Piyiti, neljännen (nimeämättömän) sisaren kanssa. Alkuvuosina tämä perhe matkusti ja metsästi joskus toisen ryhmän kanssa. Sitä johti mies nimeltä Tjukurti Tjakamarra (myöhemmin tunnettu nimellä Freddy West). Vuonna 1962 West ja hänen perheensä päättivät muuttaa asumaan Papunyaan. Waku ei halunnut lähteä, joten he jättivät Wakun perheen ja lähtivät itään.

Noin vuotta myöhemmin vanhin tytär Topsy jätti ryhmän. Hän meni naimisiin Tommy Tjakamarra -nimisen miehen kanssa, joka oli törmännyt perheeseen matkalla koilliseen Mikantjiin. Topsylla ei ollut omassa ryhmässään ketään, jonka kanssa mennä naimisiin, ja Tommylla oli oikea ihonnimi. Niinpä he lähtivät asettumaan Mikantjiin. Samoihin aikoihin Piyitin äiti kuoli.

Waku kuoli noin vuonna 1964. Pian sen jälkeen ryhmään liittyi mies nimeltä Lanti (tai "Joshua"), joka meni naimisiin kolmen lesken kanssa. Hän oli asunut Balgossa, mutta lähti sieltä jouduttuaan vaikeuksiin katolisten lähetyssaarnaajien kanssa. Hän törmäsi ryhmään kävellessään etelään aavikon halki. Hän otti Wakun paikan ryhmän johtajana. Nanu oli hänen tärkein vaimonsa. Heillä oli kolme lasta: Tamayinya, Yalti ja Yukultji. Lantilla oli myös toinen lapsi, Walala, Watjunkan kanssa. Watjunka kuoli joskus 1970-luvulla. Kun Lanti kuoli noin vuonna 1980, ryhmässä oli jäljellä yhdeksän jäsentä.

Jäsenet

Ryhmään kuului kaksi naista ja heidän seitsemän lastaan. Kaikki olivat syntyneet autiomaassa, joten heidän tarkkaa ikäänsä ei tiedetä.

• Papalya (Nangala) - Ryhmän alkuperäinen äiti. Syntynyt luultavasti 1930-luvun puolivälissä, yhteydenottohetkellä noin 50-vuotias.
• Nanu (Nangala) - Papalyan sisko ja ryhmän toinen äiti. Myös hän on 50-luvun puolivälissä. Syntynyt Marapintiellä, luoteeseen siitä, missä Kiwirrkurra on nykyään.
• Piyiti (Tjapaltjarri) - Wakun vanhin poika, tuolloin noin 26-vuotias. Hänen äitinsä kuoli muutamaa vuotta ennen Wakun kuolemaa.
• Warlimpirrnga (Tjapaltjarri) - Papalyan vanhempi poika. Syntynyt noin vuonna 1959, tuolloin noin 25-vuotias. Tuli ryhmän johtajaksi Lantin kuoleman jälkeen.
• Takariya (Napaltjarri) - Papalyan nuorempi tytär. Syntynyt noin vuonna 1960, tuolloin noin 24-vuotias.
• Tamayinya (Tjapangati) - Tunnetaan myös nimellä Tamlik. Lantin ja Nanun poika. Noin 15-vuotias tuolloin.
• Yalti (Napangati) - Lantin ja Nanun vanhin tytär, tuolloin noin 14-vuotias. Naimisissa Warlimpirrngan kanssa 1980-luvun alusta lähtien, pian isänsä kuoleman jälkeen.
• Yukultji (Napangati) - Lantin ja Nanun nuorempi tytär, tuolloin noin 12 tai 13-vuotias.
• Walala (Tjapangati) - Nuorin lapsista, noin 12-vuotias. Lantin ja Watjunkan poika.

Kartta Alice Springsin länsipuolella sijaitsevasta alueesta 1980-luvun puolivälissä. Pintupien kotiseutu keskittyy Mackay-järven (Wilkinkarra) ympärille.

Tarina

Elämä aavikolla

Perhe asui Mackay-järven ympärillä sijaitsevien tilapäisten vesireikien välillä. He seurasivat pilviä, sillä veden läsnäolo määräsi, minne he menivät. Heillä oli yllään vain hiuksista tehdyt pienet vyöt. Heillä oli mukanaan 2 metriä pitkät puiset keihäät, keihäänheittimet ja bumerangit metsästystä varten. Heillä oli myös kirveenpää, jonka Lanti oli tuonut Balgosta. Ryhmä söi enimmäkseen liskoja, noitavihanneksia ja pensaskasveja. He metsästivät myös kania, kengurua, emua, goannaa ja käärmettä.

Perhe tunsi sellaisia paikkoja kuin Papunya, Balgo ja Mikantji. He tiesivät, että heidän sukulaisensa asuivat siellä. Mutta Lanti oli aina pitänyt ryhmän poissa näistä paikoista. He olivat myös kuulleet tarinoita kartiyoista (valkoisista), mutta eivät ymmärtäneet, keitä he olivat. Ne harvat kohtaamiset, joita he olivat tehneet nykyaikaisten esineiden (autot, lentokoneet) kanssa, liittyivät yliluonnolliseen. Haastattelussa Warlimpirrnga muisteli: "Joshua oli kertonut meille valkoisista miehistä ja autoista. Tiesimme, että ympärillämme oli muita kuin alkuperäisasukkaita, jotka lähestyivät meitä. Emme tienneet, mitä oli tapahtumassa."

Tämän lisäksi oli ihmisiä, jotka tiesivät, että tämä perhe asui yhä autiomaassa. Heihin kuuluivat Topsy ja Freddy West. He kaikki perheineen muuttivat Kiwirrkurraan vuonna 1983. Muut paikalliset näkivät joskus öisin kaukana leirinuotioita ja jalanjälkiä hiekassa ja tiesivät niiden kuuluvan erämaassa vaeltelevaan ryhmään. Alueen hyvinvointitoimiston sanottiin myös tienneen tästä ryhmästä jo vuonna 1962, ja Pintupin kanssa tuona aikana työskennelleet antropologit kuulivat usein näistä ihmisistä.

Isä, Lanti (tai "Joshua"), kuoli joskus vuoden 1980 tienoilla. Hän kuoli Kuwarlassa, Mackay-järven pohjoispäässä. Perhe muutti tapansa mukaan pois alueelta surun vuoksi. He matkustivat etelään, toivoen löytävänsä sukulaisia.

Yhteydenotto

Kohtaaminen, joka johti siihen, että ryhmä lähti autiomaasta, tapahtui 13. lokakuuta 1984. Warlimpirrnga ja Piyiti olivat metsästämässä. He olivat Mackay-järvellä, noin kahden päivän kävelymatkan päässä heidän perheensä leiripaikasta. He näkivät savua etelässä olevasta leirinuotiosta. Se oli Winparkussa, Kiwirrkurran ja Kintoren välissä olevalla vesilähteellä. Mies nimeltä PintaPinta ja hänen kaksi poikaansa olivat perustamassa sinne ulkopaikkaa. Pimeän tultua Warlimpirrnga tuli lähelle ryhmää. He olivat pukeutuneet ja istuivat nelivetoauton vieressä. He nostivat pumpusta vettä Warlimpirrngalle.

Warlimpirrnga oli peloissaan. Hän oli myös vihainen, koska nämä muukalaiset istuivat hänen esi-isiensä maalla. He olivat itse asiassa sukua, mutta eivät tunteneet toisiaan. Warlimpirrnga tiesi sukulaisistaan vain sen perusteella, mitä hänen äitinsä olivat kertoneet hänelle heistä. He riitelivät, ja Pinta Pinta pelästyi. Kumpikin luuli toista höyhenjalaksi (velhoksi). Kun miehen poika ampui kivääristä laukauksen, Warlimpirrnga juoksi karkuun. Hän vei perheensä pohjoiseen, syvälle autiomaahan turvaan. Tämä oli heidän ensimmäinen kohtaamisensa muiden ihmisten kanssa 20 vuoteen.

Sillä välin Pinta Pinta ja hänen perheensä ajoivat länteen läpi yön Kiwirrkurraan. Hän kertoi kaikille, että he olivat nähneet höyhenjalkaisen miehen. Mutta kun hän kuvaili miestä heille, Freddy West sanoi luulleensa sitä Warlimpirrngaksi. Seuraavana päivänä vanhimmat kokoontuivat ja päättivät etsiä ryhmän ja tuoda heidät tänne. Lokakuun 15. päivänä seitsemän Pintupin ja yhteisön koordinaattorin Charlie McMahonin muodostama ryhmä lähti Winparkuun. Yhdessä he seurasivat ryhmän jälkiä aavikon halki kahdella nelivetoisella autolla. Toisena yönä he näkivät perheen leirinuotion kaukana. Seuraavana päivänä McMahonin oli palattava takaisin. Hänen ystävänsä Geoff Toll ajoi paikalle jatkaakseen etsintöjä muiden kanssa. He löysivät perheen seuraavana aamuna, 18. lokakuuta. He olivat seuranneet heitä 250 kilometrin matkan pohjoiseen Maruwaan, Mackay-järven lähellä sijaitsevalle vesilähteelle.

Kun Warlimpirrnga näki valkoisen Tollin ensi kertaa, hän muistelee: "En voinut uskoa sitä. Luulin häntä paholaiseksi, pahaksi hengeksi. Hän oli auringonnousun pilvien värinen." Yalti luuli, että valkoinen mies oli henki, joka oli lähetetty rankaisemaan häntä jostain, mitä hän oli tehnyt väärin. Perhe oli hyvin peloissaan. He yrittivät juosta ja piiloutua jäljittäjiltä. Warlimpirrnga yritti hyökätä heidän kimppuunsa, mutta Freddy West onnistui rauhoittamaan hänet näyttämällä, miten he olivat sukua toisilleen. Jäljestäjät antoivat perheelle hilloa purkista ja suklaapaloja syötäväksi. He suostuttelivat perheen tulemaan mukaansa Kiwirrkurraan. He kertoivat, että siellä oli paljon ruokaa ja että vettä tuli putkista. Yalti sanoi, että tämä käsite oli heille uskomaton.

Kosketuksen jälkeen

Kun he saapuivat Kiwirrkurraan, perhe näki sukulaisensa ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. He olivat vihaisia heille siitä, että he olivat jättäneet heidät taakseen eivätkä tulleet etsimään heitä. Kun he näkivät Topsyn, hänen veljensä ja siskonsa olivat niin vihaisia, että he löivät häntä. Muutaman päivän kuluttua Takariya naitettiin Freddy Westin kanssa. Se oli ele näiden kahden ryhmän välillä.

Vaikutus

Tapahtuman merkitys ymmärrettiin monin eri tavoin. Alkuperäiskansoja palvelevat virastot uskoivat, että ryhmän löytö auttaisi niitä alkuperäiskansojen maaoikeuksista käytävässä keskustelussa. Fred Myers, antropologi, joka kutsuttiin Kiwirrkurraan tutkimaan uutta ryhmää, väittää, että tapahtumasta tuli osa Pintupin taistelua saadakseen takaisin itsemääräämisoikeutensa, jonka he olivat menettäneet tullessaan ensimmäisen kerran aavikolta asumaan Papunyaan. Hän väittää, että heidän päätavoitteensa oli säilyttää uuden kansan kyky hallita omaa elämäänsä.

Uutiset

Ennen kuin uutinen ryhmän löytymisestä levisi, Kiwirrkurran johtajat pyrkivät suojelemaan perheenjäsenten yksityisyyttä. He halusivat myös suojella heitä samalta häpeältä tai kiusaamiselta, jota he olivat itse kokeneet tullessaan aavikolta monta vuotta aiemmin.

Yksi ensimmäisistä ihmisistä, joille tapahtumasta kerrottiin, oli aboriginaaliasioiden ministeri Clyde Holding. Hänen ministeriönsä halusi käyttää ryhmän tarinaa kampanjassa aboriginaalien maaoikeuksien puolesta. Holding antoi jutun Melbournen The Herald -lehdelle. Vastineeksi lehti suostui olemaan kertomatta kenellekään, missä ryhmä oli. Tarina uutisoitiin ensimmäisen kerran lehden etusivulla 24. lokakuuta, ja otsikossa väitettiin, että "kadonnut heimo oli löytynyt". Uutinen aiheutti sensaation, ja se nousi välittömästi otsikoihin koko maassa. Heistä tuli kansanomaisesti tunnettuja nimellä "Pintupi Nine" tai "Viimeiset nomadit". Perhe itse kertoi kuitenkin oman tarinansa vasta paljon myöhemmin elämässään.

Julkisuudesta tuli Holdingille ongelma. Kiwirrkurran johtajat olivat vihaisia hänelle siitä, että hän oli antanut jutun lehdistölle. Sanomalehti oli julkaissut valokuvia perheenjäsenistä ilman heidän lupaansa. Se oli saanut muut toimittajat yrittämään päästä heidän yhteisöönsä saadakseen tietoja. He eivät myöskään olleet samaa mieltä siitä, miten tiedotusvälineet määrittelivät tapahtuman. Lehdistölle annetut vähäiset tiedot olivat johtaneet romanttisiin raportteihin "ensikontaktista" tai "löydöstä". Pintupien näkökulmasta perhe oli kuitenkin sukulaisia, jotka he tunsivat ja joiden kanssa heillä oli yhteinen historia. Heidän mielestään ryhmää ei ollut "löydetty", vaan he olivat vain palaamassa yhteen erilleen.

Terveys

Kun he olivat saapuneet, Kintoren lääkäri oli tutkinut perheen ja todennut, että he olivat vahvoja, hyväkuntoisia ja erittäin terveitä. Mutta muutaman päivän kuluttua he kaikki sairastuivat. Heillä ei ollut luonnollista vastustuskykyä sairauksia vastaan. Holding halusi hallituksen asiantuntijaryhmän hoitamaan heitä. Mutta Kiwirrkurran johtajat eivät antaneet muiden lääkäreiden tutkia perhettä. Ainoat ihmiset, jotka saivat hoitaa heitä, olivat paikallinen ngangkari (lääkintämies) ja Kintoren lääkäri.

Pintupit syyttivät vielä tuolloin hallituksen lääkäreitä monien aavikolta 1960-luvulla tulleiden ihmisten kuolemasta. Nämä ihmiset olivat kuolleet infektioihin ja tauteihin, ja Holding yritti estää tämän toistumisen. Marraskuun alkuun mennessä perheen selviytymisestä alettiin olla vakavasti huolissaan. Aboriginaaliasioiden osaston sihteeri Charles Perkins arvosteli ankarasti Kiwirrkurran johtajia perheen kansalaisoikeuksien loukkaamisesta. Hän sanoi, että jos he eivät saisi asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, kaikki yhdeksän heistä kuolisivat kahden kuukauden kuluessa.

Kintoren lääkäri oli sitä mieltä, että Pintupin vastuulla oli päättää, mikä oli heidän omiensa kannalta parasta. He luottivat häneen ja antoivat hänen hoitaa perhettä. Kaikki yhdeksän perheenjäsentä olivat saaneet yskän ja bakteeritulehduksen nimeltä treponema. Lääkäri hoiti heidät ja antoi heille useita rokotuksia. Lopulta heistä tuli jälleen terveitä.

Tänään

Vanhin veli, Piyiti, palasi autiomaahan vuonna 1986. Hän lähti salaa ja peitti jälkensä, jotta kukaan ei voisi seurata häntä. On epäselvää, miksi hän lähti tai tietääkö kukaan miksi. Eräs paikallinen väitti sen johtuneen siitä, että hän oli kuullut tarinoita Pintupin ihmisten kuolemasta sairauksiin ja pelkäsi, että hänelle kävisi samoin. McMahon arvelee, että se johtui siitä, että hänen oli vaikea sopeutua (sopeutua) asioihin - erityisesti konflikteihin, koska hän oli elänyt koko elämänsä perheensä kanssa. On olemassa erilaisia teorioita siitä, mitä Piyitille tapahtui. Jotkut uskovat, että hän asuu yhä aavikolla. Warlimpirrnga väitti vuonna 2004 antamassaan haastattelussa nähneensä Piyitin Alice Springsissä ja sanoi, että hän kutsuu itseään nyt "Yari Yariksi".

Muut jäivät Kiwirrkuraan moneksi vuodeksi. Vuonna 1998 Papalya kuoli munuaisten vajaatoimintaan. Hän oli kuollessaan todennäköisesti lähes 70-vuotias, ja hänet haudattiin Kiwirrkuraan. Nanu kuoli maaliskuussa 2001, myös hän oli lähes 70-vuotias. Koska Kiwirrkurassa oli tuolloin suuri tulva, hänet haudattiin Kintoreen.

Jäljelle jääneistä kuudesta jäsenestä tuli Papunya Tulan koulun maalareita. Kolme veljestä - Warlimpirrnga, Tamayinya (nykyisin Thomas) ja Walala - asuvat nykyisin pääasiassa Alice Springsissä. Heidän maalauksiaan on usein myyty useilla tuhansilla dollareilla. Varsinkin Warlimpirrnga on yksi tunnetuimmista läntisen aavikkotyylin taiteilijoista. Hänen maalauksiaan on useissa kansallisissa taidegallerioissa eri puolilla maata. Hänellä ja Yaltilla on kolme lasta. Thomasia lukuun ottamatta he kaikki ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Takariya erosi Freddy Westistä ja meni uudelleen naimisiin. Yalti, Yukultji ja Takariya asuvat edelleen Kiwirrkurrassa. Kaikki kuusi puhuvat edelleen vain pintupia.

Perheestä tuli viimeinen perinteistä metsästäjä-keräilijä-elämäntapaa elävä ihmisryhmä Australiassa. He olivat viimeiset aboriginaalit, jotka olivat yhteydessä nykyaikaiseen sivilisaatioon.