Ilse Koch
Ilse Koch (22. syyskuuta 1906 - 1. syyskuuta 1967) oli Karl-Otto Kochin vaimo. (Ennen avioitumistaan Kochin tyttönimi oli Margarete Ilse Köhler.) Toisen maailmansodan aikana Karl-Otto Koch oli natsien Sachsenhausenin, Buchenwaldin ja lopulta Majdanekin keskitysleirien komentaja. Vuonna 1947 Ilse Kochista tuli yksi ensimmäisistä merkittävistä natseista, jotka joutuivat Yhdysvaltain armeijan oikeuteen.
Joukkotiedotusvälineet ympäri maailmaa uutisoivat Ilse Kochin oikeudenkäynnistä. Buchenwaldin ja Majdanekin leireiltä selvinneet ihmiset kertoivat, kuinka hän nautti vankien pahoinpitelystä leireillä. He kertoivat, että hän esimerkiksi tykkäsi hakata vankeja ratsupiiskalla ja että hän pakotti vangit uuvuttaviin liikuntasuorituksiin, koska hän tykkäsi katsella vankien kärsimystä. Sodan jälkeen Kochia pidettiin Saksassa "keskitysleirien murhaajana". Häntä syytettiin siitä, että hän murhasi vankeja, joilla oli mielenkiintoisia tatuointeja, jotta hän voisi ottaa heidän ihonsa matkamuistoiksi.
Keskitysleirien vangit kutsuivat Kochia nimellä Die Hexe von Buchenwald ("Buchenwaldin noita"), koska hän käyttäytyi samanaikaisesti julmasti ja seksuaalisesti vankeja kohtaan. Englanniksi häntä on kutsuttu myös nimillä "The Beast of Buchenwald", "Queen of Buchenwald", "Red Witch of Buchenwald", "Butcher Widow" ja useimmiten "The Bitch of Buchenwald".
Varhainen elämä
Koch syntyi Margarete Ilse Köhlerinä 22. syyskuuta 1906 Dresdenissä Saksassa. Hänen isänsä oli tehtaan työnjohtaja. Kansakoulussa hänet tunnettiin kohteliaana ja iloisena lapsena. Hän aloitti 15-vuotiaana koulun kirjanpitäjäksi. Myöhemmin hän meni töihin kirjanpitäjäksi. Saksan talous oli tuhoutunut, kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, ja siihen aikaan, kun Koch työskenteli kirjanpitäjänä, talous ei ollut vielä toipunut.
Vuonna 1932 Koch liittyi natsipuolueen jäseneksi, joka oli yhä suositumpi. Sturmabteilungissa (SA) ja Schutzstaffelissa (SS) toimivien ystäviensä kautta hän tapasi Karl-Otto Kochin vuonna 1934. He menivät naimisiin kaksi vuotta myöhemmin.
Sotarikokset
Vuonna 1936 Koch alkoi työskennellä vartijana ja sihteerinä Berliinin lähellä sijaitsevalla Sachsenhausenin keskitysleirillä, jota hänen sulhasensa Karl-Otto komensi. He menivät naimisiin samana vuonna. Vuonna 1937 Koch lähti Buchenwaldiin, kun Karl-Otto nimitettiin siellä komentajaksi. Buchenwaldissa ollessaan Koch auttoi eräässä kokeessa valitsemalla tatuoituja vankeja, jotka murhattiin ja nyljettiin, jotta tatuoidut iho-osat voitiin säilyttää. Koch kertoi myöhemmin tehneensä tämän auttaakseen vankilalääkäri Erich Wagneria tämän tutkiessa tatuointia ja rikollisuutta.
Vuonna 1940 Koch rakennutti urheiluhallin, joka maksoi yli 250 000 Reichsmarkia (tuolloin noin 62 500 dollaria). Hän oli varastanut suurimman osan rahoista leirin vangeilta. Vuonna 1941 Karl-Otto Koch siirrettiin Lubliniin, jossa hän oli mukana luomassa Majdanekin keskitys- ja tuhoamisleiriä. Ilse Koch oli Buchenwaldissa 24. elokuuta 1943 asti. Tuona päivänä hänet ja hänen miehensä pidätettiin. Kocheja syytettiin kavalluksesta, valtavien rahamäärien ja arvoesineiden varastamisesta vangeilta rikastuakseen ja vankien murhaamisesta, jotta nämä eivät puhuisi Kochien tekemisistä.
Ilse Koch joutui vankilaan vuoteen 1944 asti, jolloin hänet todettiin syyttömäksi, koska näyttöä häntä vastaan ei ollut riittävästi. Hänen miehensä kuitenkin todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan SS-tuomioistuimessa Münchenissä. Hänet ammuttiin kuoliaaksi Buchenwaldissa huhtikuussa 1945.
Kun hänen miehensä teloitettiin, Ilse Koch muutti eloonjääneen perheensä luo Ludwigsburgin kaupunkiin. Yhdysvaltojen viranomaiset pidättivät hänet siellä 30. kesäkuuta 1945.
Buchenwald 16. huhtikuuta 1945. Vankien sisäelinten kokoelma. Valokuvan on ottanut Jules Rouard, vapaaehtoinen sotilas, joka kuuluu 1. amerikkalaiseen armeijaan, 16éme Bataillon de Fusiliers.
Ensimmäinen kokeilu
Koch ja 30 muuta natsia asetettiin syytteeseen amerikkalaisessa sotilastuomioistuimessa Dachaussa vuonna 1947. Häntä syytettiin "osallistumisesta rikolliseen suunnitelmaan, joka koski avunantoa, yllytystä ja osallistumista Buchenwaldin murhiin". Tämä tarkoitti sitä, että hän oli ollut mukana suunnitelmassa murhata ihmisiä Buchenwaldissa ja auttanut murhissa jollakin tavalla.
Koch kertoi oikeussalissa olevansa raskaana. Hän puhui totta; hän oli kahdeksannella kuulla raskaana. Kochilla oli jo ennestään maine siitä, että hän harrasti seksiä monien eri miesten kanssa. Buchenwaldin raportissa kerrottiin, että Kochilla oli huhuja, joiden mukaan hänellä oli samaan aikaan suhde Buchenwaldin ylilääkärin Waldemar Hovenin ja apulaiskomentajan Hermann Florstedtin kanssa. Kirjassaan Innocent at Dachau Dachaun tuomioistuimen esittelijä Joseph Halow kirjoitti, että huhujen mukaan Kochilla oli suhteita moniin SS-upseereihin ja jopa joihinkin Buchenwaldin keskitysleirin vankeihin. Kochin raskaus yllätti silti oikeuden, koska hän oli tuolloin 41-vuotias. Häntä myös pidettiin vankilassa yksin, eikä hän nähnyt muita miehiä kuin häntä kuulustelleet amerikkalaiset, joista suurin osa oli juutalaisia. Kirjassaan Halow sanoo myös järkyttyneensä kuullessaan, että Koch saattoi kääntyä muiden miesten puoleen, koska hänen miehensä oli homoseksuaali. Buchenwaldin arkistoista kävi ilmi, että miestä oli hoidettu kupan takia.
Elokuun 19. päivänä 1947 Koch tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen "sodan lakien ja tapojen rikkomisesta".
Ilse Koch Yhdysvaltain sotarikostuomioistuimessa Dachaussa, 1947.
Kevyempi lause
Kesäkuun 8. päivänä 1948 kenraali Lucius D. Clay, Amerikan vyöhykkeen väliaikainen sotilaskuvernööri Saksassa, lyhensi Kochin elinkautisen tuomion neljäksi vuodeksi vankeuteen. Hän perusteli tätä sillä, että "ei ollut vakuuttavia todisteita siitä, että hän olisi valinnut vankeja [murhaan] saadakseen tatuoituja nahkoja tai että hänellä [olisi ollut] mitään ihmisnahasta tehtyä".
Jean Edward Smithin kirjoittamassa kenraali Clayn elämäkerrassa kerrotaan, että vuosia myöhemmin kenraali sanoi:
Oikeudenkäyntipöytäkirjassa ei ollut minkäänlaisia todisteita, jotka olisivat tukeneet kuolemantuomiota, paitsi että hän oli melko inhottava olento. Luulen, että sain siitä enemmän haukkuja kuin mistään muusta, mitä tein Saksassa. Joku toimittaja oli kutsunut häntä "Buchenwaldin nartuksi" ja kirjoittanut, että hänen talossaan oli ihmisnahasta tehtyjä lampunvarjostimia.
Kenraali sanoi kuitenkin myös:
En tunne sympatiaa Ilse Kochia kohtaan. Hän oli luonteeltaan turmeltunut ja huonomaineinen nainen. Hän oli tehnyt monia asioita, jotka olivat tuomittavia ja jotka olivat epäilemättä rangaistavia Saksan lain mukaan. Me emme tuominneet häntä niistä asioista. Me tuomitsimme hänet sotarikollisena erityisten syytteiden perusteella.
Tieto Kochin tuomion muuttamisesta tuli julkisuuteen vasta 16. syyskuuta 1948. Monet ihmiset olivat muutoksesta raivoissaan, mutta kenraali Clay ei muuttanut mieltään.
Toinen kokeilu
Koska ihmiset olivat niin järkyttyneitä hänen kevyemmästä tuomiostaan, Koch pidätettiin uudelleen vuonna 1949 ja häntä syytettiin Länsi-Saksan tuomioistuimessa. Oikeudenkäynti alkoi 27. marraskuuta 1950 ja kesti seitsemän viikkoa. Tuona aikana 250 todistajaa todisti, joista 50 puolusti Kochia. Koch lyyhistyi, ja hänet jouduttiin kantamaan ulos oikeudesta joulukuun 1950 lopulla ja uudelleen 11. tammikuuta 1951. Ainakin neljä erillistä syyttäjän todistajaa todisti joko nähneensä Kochin valinneen tatuoituja vankeja, jotka sitten tapettiin, tai nähneensä tai auttaneensa valmistamaan ihmisnahkaisia lampunvarjostimia tatuoidusta ihosta. Syyttäjät kuitenkin luopuivat tästä syytteestä, kun he eivät pystyneet todistamaan, että lampunvarjostimia tai muita esineitä oli todella valmistettu ihmisnahasta.
Tuomioistuin antoi tuomionsa 15. tammikuuta 1951 111 sivun mittaisessa päätöksessä. Koch ei ollut läsnä oikeudessa tuomion antamisen aikana. Tuomioistuin päätti, että se voi edelleen asettaa Kochin syytteeseen, vaikka hänet oli jo tuomittu vuosina 1944 ja 1947, koska se syytti häntä eri rikoksista kuin muissa oikeudenkäynneissä. Tämän vuoksi Kochin tuomitseminen uudelleen ei olisi kaksoisrangaistusta. Koch tuomittiin syytteistä, jotka koskivat yllytystä (toisten rohkaisemista) murhaan, murhan yritystä ja toisten ihmisten pahoinpitelyä. Tammikuun 15. päivänä 1951 Koch tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, ja hänen kansalaisoikeutensa vietiin lopullisesti.
Koch valitti tuomioistuimen päätöksestä, mutta Saksan liittovaltion tuomioistuin hylkäsi valituksen 22. huhtikuuta 1952. Koch yritti myöhemmin useita kertoja saada armahduksen. Baijerin oikeusministeriö kuitenkin hylkäsi kaikki hänen pyynnöt. Koch protestoi elinkautista tuomiotaan myös YK:n ihmisoikeuskomissiolle, mutta ei saanut sieltä apua.
Perhe
Karl ja Ilse Kochilla oli poika nimeltä Artwin ja kaksi tytärtä nimeltä Gisele ja Gudrun (Gudrun kuoli vauvana). Heidän poikansa tappoi itsensä sodan jälkeen. Ilse Kochilla oli toinen poika, Uwe, jonka isä oli tuntematon ja joka syntyi hänen vankisellissään Dachaussa. Uwe syntyi Dachaun lähellä sijaitsevassa Aichachin naisvankilassa, jonne Koch lähetettiin suorittamaan elinkautista tuomiotaan. Poika vietiin heti pois hänen luotaan. Uwe Köhler sai 19-vuotiaana tietää, että Koch oli hänen äitinsä, ja hän alkoi vierailla hänen luonaan säännöllisesti Aichachissa.
Kuolema
Koch tappoi itsensä Aichachin vankilassa 1. syyskuuta 1967, 60-vuotiaana, hirttäytymällä lakanoihinsa.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Ilse Kochin tyttönimi?
V: Ilse Kochin tyttönimi oli Margarete Ilse Köhler.
K: Mitä keskitysleirejä Karl-Otto Koch komensi toisen maailmansodan aikana?
V: Karl-Otto Koch johti toisen maailmansodan aikana Sachsenhausenin, Buchenwaldin ja Majdanekin natsien keskitysleirejä.
K: Milloin Ilse Koch joutui Yhdysvaltain armeijan oikeuteen?
V: Vuonna 1947 Ilse Kochista tuli yksi ensimmäisistä merkittävistä natseista, jotka Yhdysvaltain armeija tuomitsi.
K: Miten Buchenwaldin ja Majdanekin eloonjääneet kuvailivat hänen käyttäytymistään vankeja kohtaan?
V: Buchenwaldin ja Majdanekin eloonjääneet kertoivat, että hän nautti vankien pahoinpitelystä leireillä; esimerkiksi he sanoivat, että hänellä oli tapana hakata vankeja ratsupiiskalla ja pakottaa heidät tekemään uuvuttavia liikuntasuorituksia, koska hän nautti siitä, että hän näki vankien kärsivän.
Kysymys: Miten ihmiset Saksassa suhtautuivat Ilse Kochiin sodan jälkeen?
V: Saksassa sodan jälkeen ihmiset pitivät Ilse Kochia "keskitysleirimurhaajana".
K: Minkä lempinimen vangit antoivat hänelle keskitysleireillä?
V: Keskitysleirien vangit kutsuivat häntä nimellä Die Hexe von Buchenwald ("Buchenwaldin noita").
K: Mitä muita lempinimiä hänelle on annettu englanniksi?
V: Englanniksi häntä on kutsuttu myös nimillä "The Beast of Buchenwald", "The Queen of Buchenwald", "The Red Witch of Buchenwald", "The Butcher Widow", "The Butcher Widow" ja useimmiten "The Bitch of Buchenwald".
