Yhdysvaltain kongressipiirit ovat vaalipiirejä, joista valitaan Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenet. Edustajainhuoneessa on nyt 435 äänestyspaikkaa. Kukin paikka edustaa noin 711 000 ihmistä. Äänestyspaikkaa on ollut 435 vuodesta 1913 lähtien, lukuun ottamatta väliaikaista lisäystä 437:ään Alaskan ja Havaijin liittymisen jälkeen. Osavaltioiden jäsenten kokonaismäärä on rajattu vuoden 1929 uudelleenjakolailla. Lisäksi kukin viidestä asutusta Yhdysvaltain alueesta ja Washingtonin liittovaltion alue lähettää edustajainhuoneeseen yhden äänioikeudettoman edustajan.

Väestölaskentavirasto laskee Yhdysvaltojen väestön määrän kymmenen vuoden välein. Tätä kutsutaan kymmenvuotislaskennaksi. Väestölaskennan lukujen perusteella lasketaan, kuinka monta edustajaa kukin osavaltio saa. Tätä kutsutaan "jakamiseksi". Vuoden 2012 vaalit olivat ensimmäiset, jotka perustuivat vuoden 2010 Yhdysvaltojen väestönlaskennan perusteella määriteltyihin kongressin vaalipiireihin.

Kukin osavaltio vastaa oman osavaltionsa piirien uudelleenjaosta, ja useissa osavaltioissa on yksi "at-large"-jako. Piirien uudelleenjako on tehtävä, jos jäsenten määrä muuttuu uudelleenjaon jälkeen, tai se voidaan tehdä milloin tahansa muulloin, jos piirin edustama väestörakenne on muuttunut merkittävästi. Joskus piirit voivat säilyttää samat rajat ja muuttaa piirien lukumäärää.

Seuraavassa on täydellinen luettelo edustajainhuoneen 435 nykyisestä kongressin vaalipiiristä ja yli 200 vanhentuneesta (ei enää käytössä olevasta) vaalipiiristä sekä kuudesta nykyisestä ja yhdestä vanhentuneesta äänioikeudettomasta valtuuskunnasta.

Miten jäsenten määrä määräytyy

Edustajainhuoneen jäsenmäärä on pysyvästi rajattu 435:een vuoden 1929 uudelleenjakolailla. Jakaminen tapahtuu väestölaskennan (census) lukujen perusteella joka kymmenes vuosi. Tämän jälkeen käytössä on aina sama periaate:

  • Jokainen osavaltio saa vähintään yhden edustajan.
  • Lisäpaikat jaetaan suhteessa osavaltioiden väestöön käyttäen niin kutsuttua Equal Proportions -menetelmää (tasapainotettujen suhteiden menetelmä), jota on käytetty vuodesta 1941 lähtien.
  • Keskiarvo ihmistä kohden edustajaa vaihtelee väestönkasvun mukaan. Esimerkiksi vuoden 2010 laskennan jälkeen kukin edustaja edusti keskimäärin noin 710–712 000 ihmistä, kun taas vuonna 2020 luku oli selvästi suurempi (noin 760 000:n luokkaa). Tämä luku muuttuu jokaisen väestölaskennan myötä.

Uudelleenjako (redistricting)

Kun osavaltioille on määritetty edustajamäärä, niiden on sovitettava oma vaalipiirijakonsa tähän määrään. Tärkeimmät seikat:

  • Monessa osavaltiossa osavaltion lainsäätäjä tekee uudelleenjaon. Joissain osavaltioissa vastuun on ottanut riippumaton komissio, jonka tavoitteena on vähentää poliittista vaikutusvaltaa.
  • Perustava oikeusperiaate on "yksi henkilö, yksi ääni" — piirit tulee suunnitella niin, että niiden väestömäärät ovat mahdollisimman tasaisia.
  • Piirien piirityksessä otetaan huomioon myös vaatimukset, kuten jatkuvuus (contiguity), mahdollinen yhteisöjen säilyttäminen (communities of interest) ja eräissä tapauksissa rotuun perustuvan syrjinnän estäminen (Voting Rights Act -sääntely, kun se on sovellettavissa).
  • Gerrymandering — tarkoituksellinen rajojen muotoilu puolueen tai ryhmän edun mukaisesti — on ollut jatkuva kiistanaihe. Yhdysvaltain korkein oikeus on toistuvasti käsitellyt rotuun perustuvaa piiritystä (usein kiellettyä) ja rajoittanut liiallista väestöllistä epätasapainoa. Vuonna 2019 korkein oikeus kuitenkin totesi, että liittovaltion tuomioistuimet eivät ratko puoluerajauksia (Rucho v. Common Cause) ja jätti osan kysymyksistä poliittisen ja lainsäädännöllisen ratkaisun piiriin.

At-large -piirit

Joissakin osavaltioissa väestö on niin pientä, että osavaltiolla on vain yksi edustaja koko osavaltiota varten. Tällöin puhutaan at-large-edustajasta. Näitä osavaltioita ovat tyypillisesti vähiten asutut osavaltiot, esim. Wyoming, Vermont ja Alaska (tilanne voi muuttua väestölaskennan perusteella, kuten tapahtui joillekin osavaltioille vuosina 2010 ja 2020).

Äänioikeudettomat valtuuskunnat (non-voting delegates)

Edustajainhuoneeseen kuuluu myös useita äänioikeudettomia edustajia, jotka edustavat Yhdysvaltojen alueita ja Washingtonin piirikuntaa. Näillä edustajilla on usein laaja toimivalta komiteatasolla ja ne voivat puhua pöydässä, mutta heillä ei ole varsinaista äänivaltaa lopullisissa täysistunnon äänestyksissä. Nykyiset äänioikeudettomat delegaatit edustavat mm.:

  • Washingtonin liittovaltion aluetta (District of Columbia)
  • Puerto Ricoa (Resident Commissioner — eroaa siten, että toimikausi voi olla pidempi)
  • Guamia
  • Yhdysvaltain Neitsytsaaret
  • Amerikan Samoa
  • Pohjoisia Marianasaaret

Historiallisesti myös esimerkiksi Filippiinit (kun se oli Yhdysvaltojen hallinnassa) on lähettänyt edustajia edustajainhuoneeseen; tämä on esimerkki vanhentuneesta (ei enää olemassa olevasta) valtuuskunnasta.

Mitä seuraavaksi ja miten muutos näkyy äänioikeudessa

Jokaisen väestölaskennan jälkeen seuraa kaksi peräkkäistä vaihetta:

  • Jakaminen (reapportionment) — kuinka monta paikkaa kukin osavaltio saa kansallisesti (tehty väestölaskentaviraston laskelmien pohjalta).
  • Uudelleenjako (redistricting) — kun osavaltio tietää paikkamääränsä, se piirtää kongressipiirien rajat oman lainsäädäntönsä mukaisesti.

Näiden prosessien tulokset vaikuttavat suoraan vaaleihin: muuttuneet paikkamäärät tai uudet piirirajat määrittävät, millä ehdoilla edustajat valitaan seuraaviin kongresseihin. Koska väestörakenne ja muuttoliike muuttuvat jatkuvasti, myös piirejä ja edustajien lukumäärää seurataan joka kymmenen vuoden välein tarkasti.

Päätelmä

Kongressin vaalipiirijärjestelmä yhdistää väestölaskennan numeeriset perusteet ja osavaltioiden poliittiset prosessit. Vaikka edustajainhuoneen kokonaismäärä on pysynyt 435:ssä yli sadan vuoden ajan, yksittäisten osavaltioiden edustus voi muuttua väestönmuutosten mukaan, ja piiriä muotoillaan uudelleen kussakin osavaltiossa. Seurauksena on jatkuva tasapainottelu oikeudenmukaisuuden, lainsäädännön ja poliittisten intressien välillä.