Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuonna 1824 John Quincy Adams valittiin Yhdysvaltain kuudenneksi presidentiksi. Presidenttiehdokkaita oli viisi: John Quincy Adams, John C. Calhoun, William H. Crawford, Henry Clay ja Andrew Jackson. Ehdokkaat edustivat käytännössä samaa puoluetta, Democratic-Republican-puoluetta, mutta sisäiset hajaannukset ja alueelliset intressit ajoivat useita johtavia miehiä kilpailemaan samoista äänistä.

Vaalin tulokset ja eteneminen edustajainhuoneeseen

Vuoden 1824 vaaleissa Andrew Jackson sai sekä suurimman osan äänestä kansanäänestyksessä että eniten valitsijamiesääniä, mutta ei yli puolta valitsijamiehistä. Vaalikolleegion lopullinen jaottelu oli:

  • Andrew Jackson: 99 valitsijamiesääntä
  • John Quincy Adams: 84 valitsijamiesääntä
  • William H. Crawford: 41 valitsijamiesääntä
  • Henry Clay: 37 valitsijamiesääntä

Yhdysvaltojen kaksitoista lisäys (12th Amendment) määrää, että jos kukaan ehdokas ei saa valitsijamiehissä ehdottomaa enemmistöä, valinta siirtyy edustajainhuoneelle, joka äänestää kolmen suurimman ehdokkaan välillä. Koska Henry Clay jäi neljänneksi, hänestä ei voitu äänestää edustajainhuoneessa.

Edustajainhuoneen päätös ja kiistatyön "corrupt bargain"

Edustajainhuone teki ratkaisevan äänestyksen 9. helmikuuta 1825. Äänestys tapahtui osavaltioiden delegaatioiden perusteella siten, että kukin osavaltio käytti yhtä ääntä. Lopullinen tulos oli:

  • John Quincy Adams: 13 osavaltiota
  • Andrew Jackson: 7 osavaltiota
  • William H. Crawford: 4 osavaltiota

Adamsin voitto oli siis riippuvainen siitä, että osa Henry Clayn kannattajista tuki häntä edustajainhuoneessa. Pian voiton jälkeen Adams nimesi Henry Clayn valtiosihteerikseen, mikä johti voimakkaisiin syytöksiin siitä, että vastavuoroisesta tuesta olisi sovittu—syytökset tunnettiin nimellä "corrupt bargain" (epärehellinen sopimus). Sekä nämä syytökset että syvä poliittinen jakaantuminen heikensivät Adamsin presidenttikauden kannatusta ja vauhdittivat Andrew Jacksonin kannattajien organisointia seuraavaa vaalikautta varten.

Seuraukset ja historiallinen merkitys

Vuoden 1824 vaalit päättivät käytännössä "Era of Good Feelings" -kauden yksipuolueisessa politiikassa ja käynnistivät uuden ja selvemmän puoluepolitiikan ajanjakson. Andrew Jacksonin kannattajat organisoituivat myöhemmin Jacksonin Demokraattiseksi puolueeksi, kun taas Adamsin ja Clayn kannattajat alkoivat muodostaa vastavoimaa, jota on sittemmin kutsuttu kansalliseksi republikaaniseksi tai myöhemmin osin whigiliikkeeksi. Lisäksi tapahtumat vuonna 1824 herättivät keskustelua valitsijamiesjärjestelmän ja edustuksellisen äänestystavan oikeutuksesta, ja ne jäivät Yhdysvaltain poliittiseen muistiin esimerkkinä siitä, miten institutionaaliset mekanismit ja henkilökohtaiset liittoumat voivat vaikuttaa presidentinvaalin lopputulokseen.

Lisäksi mainittakoon, että John Quincy Adams oli Yhdysvaltain toisen presidentin John Adamsin poika. John C. Calhoun puolestaan valittiin varapresidentiksi ja hän palveli laajalti myötämielisenä eri ryhmille vaalien aikana.