Aivovamma – määritelmä, oireet, syyt ja hoito

Aivovamma tarkoittaa, että aivot ovat vahingoittuneet jollakin tavalla. Vahingoittuminen voi tapahtua eri tavoilla ja eri elämänvaiheissa. Aivovammat vaihtelevat lievästä tilapäisestä toimintahäiriöstä vakaviin, pysyviin vaurioihin, ja seuraukset riippuvat siitä, mikä osa aivoista on vaurioitunut ja kuinka laaja vaurio on.

Aivovammoja voi syntyä esimerkiksi ennen syntymää tai heti synnytyksen yhteydessä. Näitä kutsutaan synnynnäisiksi aivovammoiksi ja niiden taustalla voi olla esimerkiksi hapenpuute ennen tai synnytyksen aikana, äidin infektiot, perinnölliset sairaudet tai kehityshäiriöt.

Myös ulkoinen vahinko voi rikkoa aivojen rakennetta tai toimintoja. Esimerkiksi fyysinen vamma (trauma), kuten pään isku auto-onnettomuudessa, putoamisen tai urheiluvamman seurauksena, voi aiheuttaa verenvuotoa, aivokudoksen repeämiä, iskeemisiä vaurioita tai äkillistä aivojen sisäistä paineen nousua. Tällaisia vammoja kutsutaan traumaattisiksi aivovammoiksi.

Lisäksi monet muut lääketieteelliset ongelmat voivat vaurioittaa aivoja. Aivot voivat esimerkiksi vahingoittua, jos ne eivät saa riittävästi happea (esimerkiksi aivohalvauksen tai sydämen pysähdyksen yhteydessä). Myös infektiot (esim. enkefaliitti, meningiitti), kasvaimet, aineenvaihdunnan häiriöt, myrkytykset ja pitkittyneet kohtaukset (status epilepticus) voivat johtaa aivovaurioon.

Oireet

Aivovamman oireet vaihtelevat paljon. Joillakin oireet näkyvät heti, toisilla ne kehittyvät viikkojen tai kuukausien aikana. Tavallisia oireita ovat:

• Muistin, huomion ja keskittymiskyvyn heikkeneminen
• Päänsärky, pahoinvointi ja toistuva oksentelu
• Heikkous tai tunnottomuus toisella puolella kehoa
• Puhe- tai kielivaikeudet, nielemisvaikeudet
• Näkö- tai kuulohäiriöt, tasapainovaikeudet
• Persoonallisuuden, tunteiden tai käyttäytymisen muutokset
• Univaikeudet ja väsymys
• Kohtaukset (epileptiset)

Aivovamman oireet riippuvat siitä, mikä osa aivoista on vaurioitunut ja kuinka laajasti. Pienikin vaurio aivojen herkässä alueessa voi aiheuttaa merkittäviä toiminnallisia muutoksia.

Diagnoosi

• Kliininen tutkimus ja oireiden kartoitus (mm. tajunnan tason arviointi, neurologinen status, Glasgow Coma Scale).
• Kuvantamistutkimukset: tietokonetomografia (CT) nopeaan verenvuodon tai murtuman havaitsemiseen; magneettikuvaus (MRI) herkempi pehmytkudosvaurioille.
• Angiografia tarvittaessa verisuonivaurioiden selvittämiseksi.
• EEG, jos epäily kohtauksista tai aivotoiminnan häiriöistä.
• Laboratoriokokeet infektioiden, aineenvaihduntahäiriöiden tai toksiinien poissulkemiseksi.
• Neuropsykologinen arviointi pitkäaikaisvaikutusten ja kuntoutustarpeen suunnitteluun.

Hoito

Hoito riippuu vammamekanismista ja vakavuudesta. Tavoitteena on pelastaa henki, estää lisävahingot ja tukea toipumista.

• Ensiapu ja tehohoito: ilman, hengityksen ja verenkierron turvaaminen (ABC), verenvuotojen kontrollointi, kallonsisäisen paineen hallinta.
• Kirurgiset toimenpiteet: hematoomien poistaminen, kallon osittainen poisto (dekompressio) kallonsisäisen paineen laskemiseksi, luun tai haavojen korjaus.
• Lääkkeet: kipu- ja pahoinvointilääkkeet, epilepsialääkkeet kohtausriskin vähentämiseksi, antibiootit infektiotapauksissa, lääkehoidot aivopaineen hallintaan.
• Kuntoutus: fysioterapia (liikkumiskyvyn ja tasapainon parantaminen), toimintaterapia (arjen toimien tukeminen), puheterapia (puheen, kielen ja nielemisen ongelmiin), neuropsykologinen kuntoutus (kognitiivisten toimintojen harjoittelu) sekä sosiaalinen ja psyykkinen tuki.
• Pitkäaikaishoito ja sopeutuminen: apuvälineet, ympäristön muutokset, ammatillinen kuntoutus ja perheen ohjaus voivat parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua.

Toipuminen ja ennuste

Toipuminen voi kestää viikkoja, kuukausia tai vuosia. Aivojen muovautuvuus (neuroplastisuus) mahdollistaa osittaisen korvautumisen ja toiminnon palautumisen harjoittelun avulla, mutta täydellinen palautuminen ei aina ole mahdollista. Ennuste riippuu vamman vakavuudesta, iästä, muista sairauksista ja siitä, kuinka nopeasti ja oikea-aikaisesti hoito aloitetaan.

Ennaltaehkäisy

• Käytä turvavyötä autossa ja lasten turvaistuinta oikein.
• Käytä kypärää pyöräillessä, moottoripyörällä ja lajeissa, joissa on riski päähän osumiselle.
• Vältä alkoholin ja huumeiden liikakäyttöä, joka lisää tapaturmariskiä.
• Tee kodin ja työpaikan turvallisuustoimenpiteitä kaatumisten estämiseksi (esim. liukuesteet, hyvä valaistus).
• Hallitse sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä (verenpaine, kolesteroli, diabetes) aivohalvauksen ehkäisemiseksi.
• Raskaana olevien hyvä seuranta ja synnytyksen aikainen hoito voivat vähentää syntymän yhteydessä tapahtuvia aivovaurioita.

Milloin hakea hoitoa

Hakeudu välittömästi sairaalaan, jos pään jälkeen esiintyy tajunnan menetystä, pitkittynyt sekavuus, toistuva oksentelu, voimakas tai paheneva päänsärky, kouristuksia, puoliskon heikkoutta, puhevaikeuksia tai epätavallisia silmämuutoksia. Myös päähän kohdistuneen iskun jälkeen tarkkailu kotona voi olla tarpeen, ja huolestuttavista oireista on syytä hakeutua lääkärin arvioon.

Jos tarvitset lisätietoa tietyistä aivovamman muodoista tai kuntoutusmahdollisuuksista, terveydenhuollon ammattilainen voi neuvoa sopivasta hoidosta ja jatkoseurannasta.

Aivovammatyypit

Synnynnäiset aivovammat

Synnynnäiset aivovammat johtuvat siitä, että jokin vaurioittaa sikiön aivoja naisen raskauden aikana.

Sikiö voi esimerkiksi saada synnynnäisen aivovamman, jos:

• Äiti juo alkoholia raskauden aikana (tämä voi aiheuttaa sikiön alkoholioireyhtymän).
• Äiti käyttää raskauden aikana laittomia huumeita tai sikiölle myrkyllisiä lääkkeitä.
• Äidillä on raskauden aikana infektio, kuten vihurirokko, vesirokko tai toksoplasmoosi.

Traumaattiset aivovammat

Traumaattiset aivovammat (TBI) johtuvat aivoihin kohdistuneesta fyysisestä vammasta. Ne voivat tapahtua, kun pää osuu äkillisesti hyvin kovaan esineeseen, kuten auto-onnettomuudessa. Ne voivat tapahtua myös silloin, kun jokin esine - kuten luoti tai veitsi - menee pään läpi aivoihin.

Aivovammat ovat yksi yleisimmistä vammautumisen syistä kaikkialla maailmassa. Se on yleisempi kehitysmaissa. Maailmanlaajuisesti noin 10 miljoonaa ihmistä kärsii aivotärähdyksestä joka vuosi.

Asiantuntijat arvioivat, että yleisimmät TBI:n syyt maailmassa ovat: ^p. 341

• tieliikennevammat (ne aiheuttavat noin 60 % kaikista TBI:istä).
• Kaatumiset (noin 20-30 %)
• Väkivalta (10 %)
• Työstä tai urheilusta johtuvat vammat (10 %)

Sota ja väkivalta ovat usein paljon yleisempiä TBI:n syitä tietyissä osissa maailmaa. Aiemmin tällaisia alueita ovat olleet Saharan eteläpuolinen Afrikka, Latinalainen Amerikka ja Lähi-itä. ^{pp. 344–345}

Aivovammoista on tullut yksi yleisimmistä Irakissa ja Afganistanissa palvelevien sotilaiden vammoista. Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan 22 prosenttia kaikista näissä sodissa syntyneistä vammoista on traumaattisia aivovammoja.

Jotkin aivovammat ovat lieviä ja voivat parantua ajan myötä, kuten aivotärähdys. Toiset ovat vakavampia, varsinkin jos ne aiheuttavat verenvuotoa tai turvotusta aivoissa.

Muut aivovammat

Toinen merkittävä aivovamman tyyppi on hypoksinen aivovamma. Tämä tapahtuu, kun aivot eivät saa riittävästi happea. Tämä voi tapahtua monista syistä, kuten:

• Sydänpysähdys
• Hukkuminen
• Aivohalvaus
• Shock

Aivoja voivat vahingoittaa myös monet muut asiat. Joitakin esimerkkejä ovat:

• Infektiot, kuten enkefaliitti ja aivokalvontulehdus.
• Kohtaukset
• Aivosyöpä
• Laittomien huumeiden tai alkoholin käyttö
• Myrkyt, kuten lyijy

Traumaattinen aivovamma voi tapahtua, kun henkilö lyö päänsä -

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on aivovamma?

K: Miten aivovammoja voi syntyä?

K: Mitä ovat synnynnäiset aivovammat?

K: Mitä ovat traumaattiset aivovammat?

K: Ovatko kaikki aivovammat samanlaisia?

K: Mitkä ovat aivovamman oireet?

K: Voivatko aivovammat parantua?

Hae kirjaimella