Hartheimin Eutanasiakeskus

Hartheimin tilastot

Kesäkuussa 1945, sen jälkeen kun Yhdysvallat oli vallannut Itävallan, amerikkalainen sotilas löysi Hartheimin tilastot linnasta. Kyseessä oli 39-sivuinen raportti, joka oli kirjoitettu T-4 Eutanasiaohjelmasta (Aktion T4). Se oli tarkoitettu vain muiden ohjelmaan osallistuvien natsien nähtäväksi. Raportissa laskettiin kuukausittain, kuinka monta henkisesti ja fyysisesti vammaista ihmistä "desinfioitiin" (kaasutettiin kuoliaaksi natsien kuudessa eutanasiakeskuksessa. Vuosina 1968 ja 1970 eräs entinen työntekijä kertoi, että hänen piti koota aineisto vuoden 1942 lopulla. Hartheimin tilastoihin sisältyi sivu, jossa sanottiin, että "desinfioimalla [tappamalla] 70 273 ihmistä, joiden elinajanodote oli 10 vuotta", oli säästetty elintarvikkeita 141 775 573,80 valtakunnan markan arvosta.

Hartheimin ensimmäisessä tuhoamisvaiheessa kuolleiden määrä

Hartheimin tilastojen mukaan toukokuun 1940 ja 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana Hartheimin kaasukammiossa surmattiin yhteensä 18 269 ihmistä:

Vuosi	1940								1941								Kuolleita yhteensä
Kuukausi	Toukokuu	Jun	Heinäkuu	Elokuu	Sep	Lokakuu	Marraskuu	Joulukuu	Jan	Helmikuu	Mar	Apr	Toukokuu	Jun	Heinäkuu	Elokuu
Kuolemantapaukset	633	982	1,449	1,740	1,123	1,400	1,396	947	943	1,178	974	1,123	1,106	1,364	735	1,176	18,269

Nämä tilastot kattavat vain natsien eutanasiaohjelman ensimmäisen tuhoamisvaiheen, toiminnan T4. Hitler lopetti ohjelman virallisesti protestien vuoksi, mutta salaa hän jatkoi vammaisten tappamista. Hän jatkoi myös sellaisten ihmisten tappamista, joista hän ei pitänyt, aina sodan loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan Hartheimissa on arvioitu teloitetun yhteensä 30 000 ihmistä. Tapettujen joukossa oli sairaita vankeja, vammaisia vankeja ja keskitysleirien vankeja. Tappamiset suoritettiin hiilimonoksidimyrkytyksellä.

14 f 13 Erityiskohteluohjelma

Vain kolme päivää toiminnan T4 virallisen päättymisen jälkeen Hartheimiin saapui kuorma-auto, jossa oli 70 juutalaista vankia Mauthausenin keskitysleiriltä. Vangit tapettiin Hartheimissa. Hartheimin tappokeskus saavutti erityisen maineen, koska siellä kaasutettiin suurin määrä potilaita ja eniten keskitysvankeja. Heidän määräkseen on arvioitu 12 000.

Hartheimiin tuotiin teloitettavaksi Mauthausenin vankeja, jotka eivät enää kyenneet työskentelemään erityisesti louhoksissa, sekä "poliittisesti ei-toivottuja" vankeja. Näihin uhreihin kuuluivat mm:

• "saksalaisvihaajat" (ihmiset, jotka eivät hyväksyneet natsien toimintaa).
• "Kommunistit
• "Puolalaiset fanaatikot"

Vuodesta 1944 lähtien T4-lääkärit eivät enää valinneet sairaita, vanhoja tai vammaisia vankeja tapettavaksi. Sen sijaan natsien uusi tavoite oli vapauttaa nopeasti tilaa Mauthausenin leirillä, joten he lähettivät Hartheimiin naisryhmiä tapettavaksi. Muita kuljetuksia tuli Gusenin keskitysleiriltä ja todennäköisesti myös Ravensbrückistä vuoden 1944 aikana. Nämä kuljetukset koostuivat pääasiassa tuberkuloosia sairastavista ja mielisairaiksi leimatuista naisista.

Lääkärit

Adolf Hitlerin 1. syyskuuta 1939 antamassa määräyksessä, jolla hyväksyttiin T4-ohjelman käynnistäminen, mainittiin vain lääkärit. Tämän vuoksi T4-ohjelman järjestäjät Viktor Brack ja Karl Brandt määräsivät, että vain lääkärit saivat teloittaa sairaita potilaita. Lääkärit hallitsivat myrkkykaasun käyttöä eutanasiakeskuksissa. Monet lääkärit käyttivät väärennettyjä nimiä tappamistaan ihmisistä kertovissa tiedoissa.

Vuosina 1940-1945 Hartheimin ylilääkärinä toimi Rudolf Lonauer ja apulaisylilääkärinä Georg Renno.

Viktor Brack todistaa omassa puolustuksessaan lääkäreiden oikeudenkäynnissä Nürnbergissä vuonna 1947.

Niedernhartin pitopaikka

Action T4 Eutanasia -keskuksissa oli väliaikaisia säilytyspaikkoja uhreille. Esimerkiksi monet Hartheimiin uhreja kuljettavat kuorma-autot pysähtyivät Niedernhartin mielenterveyslaitoksessa Linzissä, jossa Rudolf Lonauer oli johtava lääkäri, kuten Hartheimissa. Niedernhartissa uhrit tapettiin pääasiassa nälkään tai lääkkeiden yliannostukseen (antamalla tappavia lääkemääriä). Potilaat luokiteltiin ryhmiin. Jotkut valittiin ja vietiin Hartheimiin tapettaviksi.

Uhrit

Vammaiset ihmiset

Natsien mielestä monet eri ihmisryhmät, mutta erityisesti vammaiset, olivat "elämän arvottomia". He tappoivat lapsia ja aikuisia Eutanasiakeskuksissaan. Näihin uhreihin kuuluivat mm:

• Ihmiset, joilla on lääketieteellisiä ongelmia, kuten epilepsia ja lihasdystrofia.
• Liikuntavammaiset
• Mielenterveysongelmista, kuten skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, kärsivät henkilöt.
• Ihmiset, joilla on älyllinen kehitysvammaisuus (jota kutsuttiin tuolloin kehitysvammaisuudeksi tai "heikkomielisyydeksi").
• Kuurot ja sokeat henkilöt

Papisto

Hartheimissa tapettiin lähes 350 pappia. Uhrien joukossa oli 310 puolalaista pappia, seitsemän saksalaista, kuusi tšekkiä, neljä luxemburgilaista, kolme hollantilaista ja kaksi belgialaista. Monet heistä vietiin Dachaun keskitysleirin pappislohkosta.

Myös Dachaun kappalainen Hermann Scheipers siirrettiin leirin invalidien osastolle, jotta hänet voitiin viedä myös Hartheimiin. Scheipersin sisar, joka oli pitänyt yhteyttä Schiepersiin postitse, jäljitti tohtori Bernsdorfin, joka vastasi pappislohkoon vangituista papeista. Hän kertoi, että Münsterlandissa monet tiesivät, että vangitut papit lähetettiin kaasukammioihin. Keskustelun jälkeen Bernsdorf soitti Dachaun komentokeskukseen. Scheipers kertoi, että samana päivänä, 13. elokuuta 1942, hänet ja kolme muuta saksalaista pappia pelastettiin Hartheimiin lähettämiseltä. Heidät siirrettiin invalidien osastolta, jonne Schutzstaffel (SS) lähetti vankeja, kun heidät aiottiin lähettää toiselle leirille. Neljä pappismiestä lähetettiin takaisin pappislohkoon.

Bussi, joka vei uhrit Hartheimiin

Aiheeseen liittyvät sivut

• natsien eugeniikka
• Holokausti
• Natsi-Saksa