Hartheimin tappokeskus (NS-Tötungsanstalt): T4-eutanasiaohjelman historia
Tutustu Hartheimin tappokeskuksen ja T4-eutanasiaohjelman julmaan historiaan, uhrien kohtaloihin ja muistamisen merkitykseen natsismin rikosten valossa.
Hartheimin Eutanasiakeskus (saksaksi NS-Tötungsanstalt Hartheim) oli tappokeskus, jota natsi-Saksa käytti vammaisten tappamiseen toisen maailmansodan aikana. Natsien eugeniikka-ajatusten mukaan vammaiset olivat "elämän arvotonta elämää". Hartheim oli yksi kuudesta "eutanasiakeskuksesta", jotka natsit perustivat T4-eutanasiaohjelmaa varten. Heidän tavoitteenaan oli päästä eroon kaikista Saksan vammaisista. Tappokeskus sijaitsi Hartheimin linnassa Alkovenissa, lähellä Linziä Itävallassa.
T4-ohjelman tausta
T4 (kirjaimet tulevat Tiergartenstraße 4:stä, osoitteesta Berliinissä, jossa ohjelman keskus sijaitsi) oli salainen hallinnollinen operaatio, jonka tarkoituksena oli poistaa "elinkelvottomaksi" katsottuja ihmisiä – erityisesti psyykkisesti sairaat, vammaiset ja vanhukset. Ohjelma perustui natsismin rotu- ja eugeniikka-ajatteluun sekä lainsäädäntöön, joka johti esimerkiksi pakkosterilointeihin 1930-luvulla.
Toiminta Hartheimissa
Hartheimin linnassa toimittiin keskitetysti. Potilaita kuljetettiin sairaaloista ja hoitolaitoksista saattajana esiintyneillä ambulansseilla. Saapuneet saatettiin usein harhaan esimerkiksi väittämällä, että he siirrettäisiin toiseen hoitolaitokseen. Paikalla olleet lääkärit ja virkamiehet päättivät "valintalistojen" perusteella, ketkä määrättäisiin tapettaviksi.
Kuolemamenetelmät ja käytännöt
- Tehtävänä oli tappaa nopeasti ja "tehokkaasti". Useimmissa eutanasialaitoksissa, mukaan lukien Hartheim, käytettiin kivihiilimonoksidia (hiilimonoksidia) kaasuttamiseen suljetuissa huoneissa, joita saatettiin naamioida suihkutiloiksi.
- Uhreista laadittiin tekaistuja kuolinsyytodistuksia, ja ruumiit poltettiin krematorioissa tai haudattiin salaa. Hartheimissa oli järjestetty krematorioita ja muita kuolonkäsittelyjärjestelyjä.
- Toiminnasta pidettiin kirjaa; osa näistä kirjanpidoista (ns. Hartheim-statistiikat) säilyi ja on myöhemmin ollut tärkeää tutkijoille ja oikeusprosesseissa.
Uhrit ja laajuus
Hartheimissa tapettiin arviolta useita tuhansia ihmisiä. Tarkkoja lukuja on vaikea määrittää, mutta arvioiden mukaan Hartheimin ja muiden T4-keskusten kautta menehtyi kymmeniä tuhansia potilaita ohjelman virallisen vaiheen aikana. T4-ohjelma virallisesti lopetettiin julkisen paineen, muun muassa kirkon ja osan kansalaisten vastustuksen vuoksi, vuonna 1941, mutta tappamista jatkettiin myöhemmin hajautetumpina ja salaisempina toimina sodan loppuun asti.
Organisaatio ja henkilöstö
T4-ohjelma oli virallinen valtiontoimi, jossa mukana olivat lääkärit, virkamiehet, SS-henkilöstö ja muut hallinnon toimijat. Monet, jotka osallistuivat T4-toimintaan Hartheimissa ja muissa keskuksissa, siirtyivät myöhemmin suoraan keskitysleirien tuhoamisohjelmiin. Ohjelman järjestäjät pyrkivät ylläpitämään salassapitoa ja legitimoimaan toimintansa lääketieteellisillä ja hallinnollisilla termeillä.
Lopettaminen, oikeudenkäynnit ja muistaminen
Vaikka virallinen T4-ohjelma keskeytettiin, natsien ihmishenkiä halveksiva politiikka jatkui eri muodoissa. Sodan jälkeen osa Hartheimissa toimineista henkilöistä joutui oikeuteen, ja materiaalista sekä todistusaineistosta on käyty useita tutkintoja. Silti monet tekijät pysyivät rankaisematta.
Muistaminen nykyään
Tänään Hartheimin linna toimii muistomerkkinä ja tiedotuskeskuksena. Paikalla on näyttelyitä, arkiston aineistoa ja opastusta, jotka kertovat eutanasiaohjelman uhreista ja toimintatavoista. Muistomerkit ja tapahtumat pyrkivät kunnioittamaan uhreja, valistamaan historiasta ja estämään vastaavien rikosten toistumisen.
Miksi Hartheimin historia on tärkeä
- Se muistuttaa, miten lääketieteellisiä ja byrokraattisia käsitteitä voidaan vääristää välineiksi ihmisoikeusrikosten toimeenpanemiseksi.
- Hartheimin tapaus osoittaa, että ideologinen vihamielisyys ja valtasuhteet voivat johtaa systemaattiseen väkivaltaan haavoittuvia ryhmiä kohtaan.
- Muistaminen ja tutkimus auttavat ymmärtämään yksilöiden ja instituutioiden vastuuta ja ennaltaehkäisemään vastaavia tapahtumia tulevaisuudessa.
Lisätietoja Hartheimista ja T4-ohjelmasta löytyy monista arkistoista ja muistokeskuksista, ja aihetta käsitellään laajasti sotahistorian, ihmisoikeuksien ja lääketieteen etiikan näkökulmista.
Hartheimin linna vuonna 2005
Hartheimin tilastot
Kesäkuussa 1945, sen jälkeen kun Yhdysvallat oli vallannut Itävallan, amerikkalainen sotilas löysi Hartheimin tilastot linnasta. Kyseessä oli 39-sivuinen raportti, joka oli kirjoitettu T-4 Eutanasiaohjelmasta (Aktion T4). Se oli tarkoitettu vain muiden ohjelmaan osallistuvien natsien nähtäväksi. Raportissa laskettiin kuukausittain, kuinka monta henkisesti ja fyysisesti vammaista ihmistä "desinfioitiin" (kaasutettiin kuoliaaksi natsien kuudessa eutanasiakeskuksessa. Vuosina 1968 ja 1970 eräs entinen työntekijä kertoi, että hänen piti koota aineisto vuoden 1942 lopulla. Hartheimin tilastoihin sisältyi sivu, jossa sanottiin, että "desinfioimalla [tappamalla] 70 273 ihmistä, joiden elinajanodote oli 10 vuotta", oli säästetty elintarvikkeita 141 775 573,80 valtakunnan markan arvosta.
Hartheimin ensimmäisessä tuhoamisvaiheessa kuolleiden määrä
Hartheimin tilastojen mukaan toukokuun 1940 ja 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana Hartheimin kaasukammiossa surmattiin yhteensä 18 269 ihmistä:
| Vuosi | 1940 | 1941 | Kuolleita yhteensä | ||||||||||||||
| Kuukausi | Toukokuu | Jun | Heinäkuu | Elokuu | Sep | Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu | Jan | Helmikuu | Mar | Apr | Toukokuu | Jun | Heinäkuu | Elokuu | |
| Kuolemantapaukset | 633 | 982 | 1,449 | 1,740 | 1,123 | 1,400 | 1,396 | 947 | 943 | 1,178 | 974 | 1,123 | 1,106 | 1,364 | 735 | 1,176 | 18,269 |
Nämä tilastot kattavat vain natsien eutanasiaohjelman ensimmäisen tuhoamisvaiheen, toiminnan T4. Hitler lopetti ohjelman virallisesti protestien vuoksi, mutta salaa hän jatkoi vammaisten tappamista. Hän jatkoi myös sellaisten ihmisten tappamista, joista hän ei pitänyt, aina sodan loppuun asti.
Kaiken kaikkiaan Hartheimissa on arvioitu teloitetun yhteensä 30 000 ihmistä. Tapettujen joukossa oli sairaita vankeja, vammaisia vankeja ja keskitysleirien vankeja. Tappamiset suoritettiin hiilimonoksidimyrkytyksellä.
14 f 13 Erityiskohteluohjelma
Vain kolme päivää toiminnan T4 virallisen päättymisen jälkeen Hartheimiin saapui kuorma-auto, jossa oli 70 juutalaista vankia Mauthausenin keskitysleiriltä. Vangit tapettiin Hartheimissa. Hartheimin tappokeskus saavutti erityisen maineen, koska siellä kaasutettiin suurin määrä potilaita ja eniten keskitysvankeja. Heidän määräkseen on arvioitu 12 000.
Hartheimiin tuotiin teloitettavaksi Mauthausenin vankeja, jotka eivät enää kyenneet työskentelemään erityisesti louhoksissa, sekä "poliittisesti ei-toivottuja" vankeja. Näihin uhreihin kuuluivat mm:
- "saksalaisvihaajat" (ihmiset, jotka eivät hyväksyneet natsien toimintaa).
- "Kommunistit
- "Puolalaiset fanaatikot"
Vuodesta 1944 lähtien T4-lääkärit eivät enää valinneet sairaita, vanhoja tai vammaisia vankeja tapettavaksi. Sen sijaan natsien uusi tavoite oli vapauttaa nopeasti tilaa Mauthausenin leirillä, joten he lähettivät Hartheimiin naisryhmiä tapettavaksi. Muita kuljetuksia tuli Gusenin keskitysleiriltä ja todennäköisesti myös Ravensbrückistä vuoden 1944 aikana. Nämä kuljetukset koostuivat pääasiassa tuberkuloosia sairastavista ja mielisairaiksi leimatuista naisista.
Lääkärit
Adolf Hitlerin 1. syyskuuta 1939 antamassa määräyksessä, jolla hyväksyttiin T4-ohjelman käynnistäminen, mainittiin vain lääkärit. Tämän vuoksi T4-ohjelman järjestäjät Viktor Brack ja Karl Brandt määräsivät, että vain lääkärit saivat teloittaa sairaita potilaita. Lääkärit hallitsivat myrkkykaasun käyttöä eutanasiakeskuksissa. Monet lääkärit käyttivät väärennettyjä nimiä tappamistaan ihmisistä kertovissa tiedoissa.
Vuosina 1940-1945 Hartheimin ylilääkärinä toimi Rudolf Lonauer ja apulaisylilääkärinä Georg Renno.
Viktor Brack todistaa omassa puolustuksessaan lääkäreiden oikeudenkäynnissä Nürnbergissä vuonna 1947.
Niedernhartin pitopaikka
Action T4 Eutanasia -keskuksissa oli väliaikaisia säilytyspaikkoja uhreille. Esimerkiksi monet Hartheimiin uhreja kuljettavat kuorma-autot pysähtyivät Niedernhartin mielenterveyslaitoksessa Linzissä, jossa Rudolf Lonauer oli johtava lääkäri, kuten Hartheimissa. Niedernhartissa uhrit tapettiin pääasiassa nälkään tai lääkkeiden yliannostukseen (antamalla tappavia lääkemääriä). Potilaat luokiteltiin ryhmiin. Jotkut valittiin ja vietiin Hartheimiin tapettaviksi.
Uhrit
Vammaiset ihmiset
Natsien mielestä monet eri ihmisryhmät, mutta erityisesti vammaiset, olivat "elämän arvottomia". He tappoivat lapsia ja aikuisia Eutanasiakeskuksissaan. Näihin uhreihin kuuluivat mm:
- Ihmiset, joilla on lääketieteellisiä ongelmia, kuten epilepsia ja lihasdystrofia.
- Liikuntavammaiset
- Mielenterveysongelmista, kuten skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, kärsivät henkilöt.
- Ihmiset, joilla on älyllinen kehitysvammaisuus (jota kutsuttiin tuolloin kehitysvammaisuudeksi tai "heikkomielisyydeksi").
- Kuurot ja sokeat henkilöt
Papisto
Hartheimissa tapettiin lähes 350 pappia. Uhrien joukossa oli 310 puolalaista pappia, seitsemän saksalaista, kuusi tšekkiä, neljä luxemburgilaista, kolme hollantilaista ja kaksi belgialaista. Monet heistä vietiin Dachaun keskitysleirin pappislohkosta.
Myös Dachaun kappalainen Hermann Scheipers siirrettiin leirin invalidien osastolle, jotta hänet voitiin viedä myös Hartheimiin. Scheipersin sisar, joka oli pitänyt yhteyttä Schiepersiin postitse, jäljitti tohtori Bernsdorfin, joka vastasi pappislohkoon vangituista papeista. Hän kertoi, että Münsterlandissa monet tiesivät, että vangitut papit lähetettiin kaasukammioihin. Keskustelun jälkeen Bernsdorf soitti Dachaun komentokeskukseen. Scheipers kertoi, että samana päivänä, 13. elokuuta 1942, hänet ja kolme muuta saksalaista pappia pelastettiin Hartheimiin lähettämiseltä. Heidät siirrettiin invalidien osastolta, jonne Schutzstaffel (SS) lähetti vankeja, kun heidät aiottiin lähettää toiselle leirille. Neljä pappismiestä lähetettiin takaisin pappislohkoon.
Bussi, joka vei uhrit Hartheimiin
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Hartheimin eutanasiakeskus?
A: Hartheimin eutanasiakeskus oli tappokeskus, jota natsi-Saksa käytti vammaisten ihmisten tappamiseen toisen maailmansodan aikana.
K: Mitä natsit uskoivat vammaisista ihmisistä?
V: Natsien eugeniikkaa koskevien ajatusten mukaan vammaiset ihmiset olivat "elämän arvotonta elämää".
Kysymys: Kuinka monta "eutanasiakeskusta" natsit perustivat T4-eutanasiaohjelmaa varten?
V: Natsit perustivat kuusi "eutanasiakeskusta" T4-eutanasiaohjelmaa varten, ja Hartheim oli yksi niistä.
K: Mikä oli natsien tavoite perustamalla eutanasiakeskuksia?
V: Natsien tavoitteena oli päästä eroon kaikista Saksan vammaisista.
K: Missä Hartheimin tappokeskus sijaitsi?
V: Tappokeskus sijaitsi Hartheimin linnassa Alkovenissa, lähellä Linziä Itävallassa.
Kysymys: Mikä oli T4 Eutanasiaohjelma?
V: T4 Eutanasiaohjelma oli natsien ohjelma, jonka tarkoituksena oli tappaa vammaisia ihmisiä.
K: Mikä oli syy siihen, että natsit päättivät tappaa vammaisia ihmisiä?
V: Natsit uskoivat eugeniikkaan ja pitivät vammaisia "elämän arvottomana elämänä". Siksi he päättivät tappaa heidät.
Etsiä