Mare Nostrum (latinaksi "meidän meremme") oli roomalainen nimi Välimerelle. Italian yhdistymistä vuonna 1861 seuranneina vuosina italialaiset nationalistit käyttivät termiä uudelleen. He uskoivat, että Italian olisi seurattava Rooman valtakuntaa.
Antiikin tausta
Alun perin ilmaus "Mare Nostrum" juontaa juurensa Rooman valtakunnan aikaan, jolloin roomalaiset kuvasivat Välimeren aluetta omaksi vaikutuspiirikseen ja liikenteensä tärkeäksi reitiksi. Rooman merivoimien hallinta, satamaverkosto ja laajat kauppareitit tekivät Välimerestä keskuksen, jonka kautta kulkivat niin armeijat kuin tavaravirrat. Termi heijasti paitsi käytännön merenkulun ja sotilaallisen dominoinnin myös poliittista näkemystä merestä "meidän" eli valtakunnan merialueena.
Uudelleenkäyttö 1800-luvulta lähtien
1800-luvun nationalismin nousun jälkeen italialaiset nationalistiryhmät ja myöhemmin poliitikot ottivat "Mare Nostrum" -käsitteen käyttöön kansallisen identiteetin ja historiallisten oikeutusten korostamiseksi. Yhdistyneen Italian johtavat piirit näkivät antiikin Rooman perinnössä oikeutuksen laajentumiselle, irredentistisille pyrkimyksille ja siirtomaapolitiikalle. 1900-luvun alkuun sijoittuva kolonialistinen politiikka, kuten Italian valloitukset Pohra Afrikassa (esimerkiksi Libya 1911), liitettiin usein tähän symboliikkaan.
Termiä käytti myös Benito Mussolinin johtama fasistinen hallinto, joka 1920–30-luvulla ja ennen toista maailmansotaa julisti tavoitteekseen Välimeren hallinnan poliittisena ja sotilaallisena alueena. Tällainen käyttö liikkui historiallisen muistamisen ja imperialististen tavoitteiden välimaastossa, ja se on sittemmin saanut kritiikkiä imperialistisista ja aggressiivisista tarkoitusperistään.
Nykykäyttö ja symbolinen merkitys
Nykyään "Mare Nostrum" esiintyy useissa yhteyksissä: historiankirjoituksessa, poliittisessa keskustelussa ja populaarikulttuurissa. Termi on sekä muistutus voimakkaasta antiikin perinnöstä että varoitus menneisyyden imperialismista. Vuonna 2013 Italia käynnisti myös merellisen pelastusoperaation nimeltä "Operazione Mare Nostrum", jonka tarkoituksena oli pelastaa Välimereen ajautuneita siirtolaisia ja torjua ihmissalakuljetusta Lampedusan tragedian jälkeen. Tämä uudempikin käyttö osoittaa, miten historiallinen termi voidaan tulkita eri tavoin—sekä valta-asemaa korostavana retoriikkana että humanitaarisena toimena.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "Mare Nostrum" on monimerkityksinen käsite: se viittaa sekä roomalaiseen merelliseen ylivaltaan että myöhempiin kansallisiin ja poliittisiin tulkintoihin, joiden seuraukset ovat ulottuneet kulttuurista kolonialismiin ja nykyaikaisiin turvallisuus- ja humanitaarisiin kysymyksiin.
