Arjalainen on nimi, jolla Intian, Euroopan ja Iranin (Suur-Iran) muinaiset ihmiset kutsuivat itseään. Termi liittyy indoeurooppalaiseen ja erityisesti indo-iranilaiseen kulttuuri- ja kieliperheeseen. Arjalaisten jälkeläisiä ovat muun muassa sanskritin ja avestan kielen puhujat, jotka ovat sukua indoeurooppalaisille kielille. Muinaiset iranilaiset käyttivät nimeä arjalainen usein merkityksessä "aatelinen" tai "sukuaan olevien yhteisöön kuuluva". Iran-sana itsessään tarkoittaa historiallisesti "arjalaisten maata".
Kieli- ja nimietymologia
Sana arjalainen (sanskr. ārya, avest. airya) juontuu rekonstruoidusta proto-indo-iranilaisesta muodosta *arya-, jonka perusmerkityksinä pidetään "aatelinen", "omaa ryhmää kuuluva" tai "vapaa". Termi on sekä etninen että kulttuurinen itseymmärryksen ilmaus eikä läheskään yksiselitteinen biologinen käsite. Kielitieteessä sana liitetään indo-iranilaiseen sanastoon ja sitä kautta laajempaan indoeurooppalaiseen perheeseen.
Kirjalliset lähteet ja maantiede
Avestan kielen nimi Airiianəm vaēǰō ("arjalainen laajuus") viittaa zarathustralaisessa Avestassa (Vendidad, Fargard 1) mainittuun arjalaisten emämaahan ja yhteen Ahura Mazdan "kuudestatoista täydellisestä maasta". Muita avestaninkielisiä nimityksiä ovat airyō.šayana, "arjalainen kansa", ja airyā daiŋˊhāvā "arjalaiset maat". Nämä nimet tunnettiin vanhoille kreikkalaisille kirjoittajille nimellä Ariana.
Sanskritinkielinen nimi Āryāvarta "arjalaisten asuinpaikka" ilmaantuu myöhempiin hindulaisiin teksteihin ja viittaa alueeseen nykyisen Intian pohjoisosassa, erityisesti Indus–Ganges -tasangon pohjoisosaan. Persiaa 3. vuosisadasta 7. vuosisataan hallinneen Sassanian valtakunnan keskipersialainen nimi oli Eran-shar, joka tarkoitti "arjalaisten valtakuntaa". Nykyään nimi Iran on yksinkertaisesti persian kielen sana, jokahistoriallisesti merkitsee "arjalaista".
Kirjoitetut lähteet ja ajoitus
Sanskrit on indoeurooppalaisen kieliperheen vanhin laajasti säilynyt kirjoitettu kieli. Vedat, erityisesti Rigveda, on kirjoitettu sanskritilla; joidenkin Rigvedan osien uskotaankin edustavan kaikkien indoeurooppalaisten kielten vanhimpia säilyneitä tekstejä. Rigvedan ajoituksesta ei ole yhtä hyvin sovittua yksimielisyyttä, mutta tekstit sijoitetaan yleisesti 2. ja 1. vuosituhannen eaa. vaiheille. Avestan aineisto on koostettu ja järjestetty myöhemmin, ja Zarathustran (Zoroasterin) historiallisen ajankohdan tarkka ajoitus on edelleen tutkijoiden välinen kiistanaihe.
Moderni käyttö ja väärinkäsitykset
1800‑luvulla kielitieteilijät alkoivat käyttää englantilaista muotoa "Aryan" kuvaamaan indoeurooppalaisten kielten ja kulttuurien yhteyttä. Myöhemmin termi kuitenkin vääristyi poliittiseksi ja rodulliseksi käsitteeksi, etenkin 1900‑luvun totalitaristisissa ideologioissa, joissa "ariaanisuus" esitettiin pseudotieteellisenä rotumäärityksenä. Nykyinen tieteellinen tutkimus erottaa selvästi kielelliset, kulttuuriset ja historialliset käsitykset rotuun liittyvistä väitteistä: "arjalainen" on historiallinen ja kielellinen termi, ei biologiassa käytettävä rotuluokka.
Yhteenveto
Arjalainen on monimerkityksinen käsite, joka esiintyy useissa muinaisissa lähteissä ja kielissä. Se on ennen kaikkea itseidentifikaation ilmaus, jolla on kieli-, uskonto- ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia Indo-Iranin ja Intian alueilla. Nykyään termiä käytetään pääosin kieli- ja kulttuurihistoriallisissa yhteyksissä, ja sen poliittis‑ideologinen väärinkäyttö on laajasti tuomittu.
