Kiniini on alkaloidi, joka voi alentaa kuumetta, torjua malariaa, lievittää kipua ja vähentää turvotusta. Cinchona-puiden kuori sisältää kiniiniä. Kiniiniä voidaan valmistaa keinotekoisesti, mutta se on usein kalliimpaa kuin sen uuttaminen puun kuoresta. Tätä puuta tavataan Andeilla, Etelä-Amerikassa, Indonesiassa ja Kongossa.

Kiniini oli ensimmäinen malarian hoitokeino, joka tunnettiin Euroopassa vuodesta 1631 lähtien, ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansat käyttivät sitä luultavasti paljon aikaisemmin. Kiniiniä käytetään vielä nykyäänkin tiettyjen malarian muotojen hoitoon, kun muut lääkkeet eivät tehoa tai niitä ei ole saatavilla. Näin ollen kiniini on tällä hetkellä yksi hoitovaihtoehdoista plasmodium falciparum -parasiitin aiheuttamaan malaria tropica -malariaan, mutta sitä ei enää useissa tapauksissa pidetä ensilinjan hoitona.

Vaikutusmekanismi

Kiniini vaikuttaa malarialoisen (Plasmodium-suvun) solunsisäiseen metaboliaan ja estää loisen kykyä käyttää isäntäsolun hemoglobiinia, mikä häiritsee loisen kasvua ja lisääntymistä. Lääkkeen tarkka molekyylitason vaikutusmekanismi on monivaiheinen ja liittyy erityisesti loisen kykyyn neutralisoida haitallisia hemin-hajoamistuotteita.

Käyttö nykyisin

  • Kliinisesti kiniiniä käytetään edelleen vaikean tai komplisoituneen malarian hoitoon, etenkin silloin, kun artemisiinipohjaiset lääkkeet eivät ole saatavilla tai niitä ei voi käyttää.
  • Kiniini annetaan vakavissa tapauksissa yleensä laskimoon (IV) ja lievemmät tapaukset suun kautta. Hoidon annostelu ja kesto riippuvat potilaan iästä, painosta, taudin vakavuudesta ja muista samanaikaisista sairauksista.
  • Monissa tilanteissa kiniini yhdistetään toiseen antimalarialääkkeeseen (esimerkiksi doksisykliiniyn tai klindamysiinään) resistenssin vähentämiseksi ja hoitotuloksen parantamiseksi.

Haittavaikutukset ja varoitukset

Kiniinilla on useita tunnettuja haittavaikutuksia, joista tärkeimpiä:

  • Cinchonismi: tyypillisiä oireita ovat tinnitus (korvien soiminen), kuulon heikkeneminen, päänsärky, huimaus, pahoinvointi ja näköhäiriöt. Oireet voivat olla lieviä tai vakavia ja joskus pysyviä suurilla annoksilla.
  • Sydän- ja rytmihäiriöt: voi pidentää QT‑aikaa ja aiheuttaa arytmiaa, erityisesti yhdessä muiden QT‑aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa.
  • Verimuutokset: harvinaisempia, mutta mahdollisia ovat trombosytopenia (veren hyytymishäiriö), hemolyyttinen anemia (erityisesti G6PD‑puutoksessa) ja muut verimuutokset.
  • Hypoglykemia: kiniini voi stimuloida insuliinin vapautumista ja aiheuttaa verensokerin laskua.
  • Yliherkkyysreaktiot: anafylaktiset tai muut allergiset reaktiot voivat esiintyä.

Koska kiniini voi olla toksista ja aiheuttaa vakavia haittoja, sen käyttö vaatii sairaalahoitoa ja seurantaa vaikeissa tapauksissa. Raskaana olevien hoitoon liittyy erityisohjeita ja riskit on arvioitava tapauskohtaisesti.

Resistenssi ja korvaavat lääkkeet

Plasmodium-lajien kehittynyt resistenssi kiniiniä vastaan on ongelma monilla alueilla. Viimeaikaiset kansainväliset hoitosuositukset suosivat artemisiinipohjaisia yhdistelmähoitoja (ACT) ensilinjan hoitona malariaan. Kiniini on usein toissijainen vaihtoehto tai käytetään yhdistelmänä ja tilanteissa, joissa ACT-hoitoa ei ole saatavilla tai se ei sovi potilaalle.

Historia ja valmistus

Kiniinin käytön historia Euroopassa juontaa 1600‑luvulle; sen tehosta malarian hoitona kerrottiin 1630‑luvun jälkeen. Varsinainen kemiallinen eristäminen quinine-molekyylinä tehtiin 1800‑luvun alussa (ranskalaisten kemistien työ). Nykyään kiniiniä voidaan synteettisesti valmistaa teollisesti, mutta luonnon kuoresta uuttaminen on yhä yleistä joissain maissa.

Muut käyttötavat ja rajoitukset

  • Vähäisiä määriä kiniiniä käytetään ruokajuomissa (esim. tonic water) antamaan katkera maku. Näissä juomissa olevat määrät ovat kuitenkin hyvin pieniä eivätkä sovi lääkeannosten korvikkeeksi.
  • Historiallisesti kiniiniä on käytetty myös lihaskramppeihin, mutta turvallisuusongelmien vuoksi monissa maissa sen käyttöä tähän tarkoitukseen on rajoitettu tai kielletty.

Yhteenveto

Kiniini on tehokas ja historian saatossa merkittävä antimalarialääke, jota käytetään edelleen tietyissä kliinisissä tilanteissa. Nykyhoidossa se on usein korvattu turvallisemmilla ja tehokkaammilla lääkeyhdistelmillä, mutta se on edelleen tärkeä vaihtoehto etenkin vaikean malarian hoidossa tai tilanteissa, joissa muut hoidot eivät ole mahdollisia. Kiniiniä käytettäessä on tärkeää huomioida sen sivuvaikutukset, yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa ja mahdollinen resistenssi.