Ihmisen ruumiista tehty saippua

Toisen maailmansodan aikana monet luulivat, että natsit valmistivat saippuaa keskitysleireillä kuolleiden juutalaisten ruumiista.

Yad Vashem Memorial on todennut, että natsit eivät valmistaneet juutalaisten ruumiista paljon saippuaa. Yad Vashem sanoo, että natsit käyttivät huhuja saippuan valmistamisesta ruumiista pelotellakseen leirin vankeja. On kuitenkin todisteita siitä, että tutkimuslaitokset olivat keksineet keinon, jolla ihmisruumiista voitiin valmistaa suuria määriä saippuaa.

Stutthofin keskitysleiri; historioitsijat uskovat, että täällä valmistettiin pieniä määriä saippuaa ihmisruumiista.

Historia

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäisen maailmansodan aikana britit olivat jo syyttäneet Saksaa siitä, että se oli käyttänyt ihmisruumiista saatavaa rasvaa tuotteiden valmistukseen. Huhtikuussa 1917 Lontoossa, Englannissa ilmestyvä The Times -niminen sanomalehti kirjoitti, että saksalaiset käyttivät omien kuolleiden sotilaidensa ruumiita saippuan ja muiden tuotteiden valmistukseen. Vasta vuonna 1925 Ison-Britannian ulkoministeri Sir Austen Chamberlain totesi virallisesti, että "ruumiitehdas"-juttu oli ollut erehdys.

Toinen maailmansota

Tarinat siitä, että natsit valmistivat saippuaa keskitysleirien uhrien ruumiista, olivat yleisiä sodan aikana. Saksalla ei ollut riittävästi rasvaa saippuan valmistukseen toisen maailmansodan aikana. Tämän vuoksi hallitus otti saippuan valmistuksen hallintaansa.

"Ihmissaippuatarinat" ovat saattaneet alkaa siitä, että hallituksen valmistamiin saippuapaloihin oli merkitty nimikirjaimet "RIF". Jotkut luulivat, että se tarkoitti saksaksi Reichs-Juden-Fettiä. Englanniksi se tarkoittaa "Valtion juutalainen rasva". (Saksankielisissä lyhenteissä "I" ja "J" käytettiin usein saman kirjaimen tavoin, joten ihmiset ajattelivat, että "RIF" voisi tarkoittaa "RJF").

Itse asiassa "RIF" tarkoitti Reichsstelle für Industrielle Fettversorgung. Se oli Saksan valtion virasto, joka vastasi saippuan ja pesuaineiden valmistuksesta ja jakelusta sodan aikana. (Englanniksi viraston nimi oli "National Center for Industrial Fat Provisioning".) RIF-saippua ei ollut kovin hyvää, eikä siinä ollut minkäänlaista rasvaa.

Raul Hilberg kertoo, että Puolan Lublinissa kerrottiin jo lokakuussa 1942 tarinoita ihmisrasvasta tehdystä saippuasta. Saksalaiset itse tiesivät tarinoista. SS:n johtaja Heinrich Himmler sai kirjeen, jossa kerrottiin, että puolalaiset luulivat juutalaisia "keitettävän saippuaksi". Kirjeessä sanottiin myös, että puolalaiset pelkäsivät, että heistäkin tehtäisiin saippuaa. Nämä tarinat olivat niin laajalti tiedossa, että jotkut puolalaiset todella kieltäytyivät ostamasta saippuaa. Himmler oli niin huolissaan huhuista ja ajatuksesta leirien huonosta turvallisuudesta, että hän sanoi, että kaikki ruumiit olisi poltettava tai haudattava mahdollisimman nopeasti.

Neuvostoliiton propagandisti Ilja Ehrenburg raportoi yleisen version tarinasta tosiasiana teoksessaan The Complete Black Book of Russian Jewry:

Belzecin leirin toisessa osassa oli valtava saippuatehdas. Saksalaiset valitsivat lihavimmat ihmiset, murhasivat heidät ja keittivät heistä saippuaa.

- Ehrenburg

Todisteet saippuanvalmistuksesta Stutthofissa

Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana Danzigin anatomian instituutin laboratoriotyöntekijä Sigmund Mazur sanoi, että saippuaa oli valmistettu Stutthofin keskitysleirillä kuolleiden ihmisten ruumiista. Hän sanoi, että 40 ruumiista kerätystä 70-80 kilosta rasvaa voitiin valmistaa yli 25 kiloa saippuaa. Hän sanoi myös, että valmis saippua oli professori Rudolf Spannerin hallussa.

Mazur antoi reseptin, jossa luki: "5 kiloa ihmisrasvaa sekoitetaan 10 litraan vettä ja 500 tai 1 000 grammaan kaustista soodaa. Tätä kaikkea keitetään 2 tai 3 tuntia ja jäähdytetään sitten. Saippua nousee pinnalle, kun taas vesi ja muu sakka jäävät pohjalle. Tähän seokseen lisätään hieman suolaa ja soodaa. Sitten lisätään makeaa vettä ja seosta keitetään jälleen 2-3 tuntia. Kun saippua on jäähtynyt, se kaadetaan muotteihin."

Nürnbergin oikeudenkäynneissä natsitodistajat ja brittiläiset sotavangit tukivat Mazurin kertomusta. (Brittiläisiä sotavankeja oli käytetty pakkotyövoimana Stutthofin leirin rakentamisessa.) Nämä todistajat puhuivat näkemästään:

Pieniä määriä saippuaa, jota valmistetaan ihmisrasvasta.
Danzigin anatomian instituutin natsityöntekijät käyttävät tätä saippuaa.
Natsityöntekijät yrittivät keksiä keinoa tuottaa suuria määriä saippuaa ihmisruumiista.

Holokaustista selvinnyt Thomas Blatt löysi tutkimustensa jälkeen vain vähän todisteita ihmisrasvasta valmistetun saippuan massatuotannosta. Hän löysi kuitenkin todisteita siitä, että saippuaa oli valmistettu ihmisrasvasta kokeellisesti. Holokaustin historioitsija Robert Melvin Spector on samaa mieltä siitä, että natsit "todellakin käyttivät ihmisrasvaa saippuan valmistukseen Stutthofissa", mutta vain pieniä määriä.

Kirjassaan Venäjä sodassa 1941-1945 Alexander Werth kertoi, että kun hän vieraili Danzigissa vuonna 1945 heti puna-armeijan vapautettua sen, hän näki kaupungin ulkopuolella kokeellisen tehtaan, jossa valmistettiin saippuaa ihmisruumiista. Werth sanoi, että sitä oli johtanut "saksalainen professori nimeltä Spanner" ja että se "oli painajaismainen näky, kun sen sammiot olivat täynnä ihmisen päitä ja vartaloita, jotka oli marinoitu johonkin nesteeseen, ja sen ämpärit olivat täynnä hiutalemaista ainetta - ihmissaippuaa".

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen, vuonna 1955, Alain Resnais sisällytti ajatuksen siitä, että natsit valmistivat suuria määriä "ihmissaippuaa" holokaustia käsittelevään dokumenttielokuvaansa Nuit et brouillard. Sodan jälkeen jotkut israelilaiset puhuivat myös juutalaisista natsismin uhreista hepreankielisellä sanalla סבון (sabon, "saippua").

Holokaustin tutkijoiden mielestä ajatus siitä, että natsit olisivat valmistaneet suuria määriä "ihmissaippuaa", on osa toisen maailmansodan aikaista kansanperinnettä. Esimerkkejä tutkijoista, jotka uskovat näin, ovat tunnetut juutalaiset historioitsijat Walter Laqueur, Gitta Sereny ja Deborah Lipstadt. Muita tähän uskovia ovat muun muassa Israelin heprealaisen yliopiston professori Yehuda Bauer ja Israelin Yad Vashem -holokaustikeskuksen arkistonjohtaja Shmuel Krakowski. Historioitsija Yisrael Gutman on samaa mieltä siitä, että "sitä ei koskaan tehty massamittaisesti". Holokaustihistorioitsija Robert Melvin Spector sanoo, että natsit "todellakin käyttivät ihmisrasvaa saippuan valmistukseen Stutthofissa", mutta vain pieniä määriä.

Nykyään holokaustin kieltäjät käyttävät tätä tarinaa saadakseen ihmiset epäilemään natsien kansanmurhaa.

Pelaa

The Soap Myth on vuonna 2009 ilmestynyt näytelmä, joka kertoo natseista, jotka valmistavat saippuaa murhaamiensa ihmisten ruumiista.