Turk, joka tunnettiin myös nimellä Mechanical Turk tai Automaton Chess Player, oli temppuileva shakinpelikone, jonka ensiesittely tapahtui vuonna 1770. Kone oli esillä yleisölle ja kiersi näyttelyissä useiden vuosikymmenten ajan, kunnes se tuhoutui tulipalossa vuonna 1854. Alun perin ihmetystä herättänyt laite paljastui myöhemmin mekaniseksi huijaukseksi. Koneen rakensi vuonna 1770 Wolfgang von Kempelen tarkoituksenaan tehdä vaikutus Itävallan keisarinna Maria Theresiaan ja esitellä mekanismin ja viisauden yhdistelmää. Turk pystyi näyttämään pelaavan shakkia ihmistä vastaan ja suoritti myös muita näyttäviä tempuja, kuten kuuluisaa ratsun kierrosta, jossa ratsun siirtäminen laudan jokaiselle ruudulle täsmälleen kerran on pulma, joka vaatii sekä havainnointia että suunnittelua.
Rakente ja temppu
Turk ei ollut itsenäisesti ajattelevan koneen kaltainen aidosti automaattinen laite, vaan monimutkainen mekaaninen illuusio. Ulkoisesti se koostui suuresta, verhoillusta kaapista, jonka päällä oli shakkinappuloilla varustettu pelilauta ja haarniskapukuinen, turbaanipäinen figuuri, joka näytti tekevän siirtoja. Näyttelyssä kaappia avattiin osittain, ja sen sisällä esiteltiin hammasrattaiden ja muiden mekanismien osia, jotta yleisö uskoisi laiteen ollut automaattinen.
Todellisuudessa kaapin sisällä oli piilotettu taitava ihmispelaaja, joka ohjasi koneen käsiä ja nappuloita. Piilossa työskentelevä peluri hyödynsi kaapin sisäisiä liukujärjestelmiä, väliseiniä ja pantenteilta näyttäviä mekanismeja suojatakseen sijaintinsa näytöltä. Useat näkemysten kuvaukset kertovat, että esityksessä käytettiin myös taitavaa lavastusta ja häirintää, jotta yleisö ei huomaisi piilotettua operaattoria.
Historia ja kiertueet
Seuraten von Kempelenin rakentamaa ensimmäistä versiota Turkista, laite vaihtoi omistajaa ja sitä esiteltiin eri kaupungeissa Euroopassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa. Tunnettu esittäjä ja liikemies Johann Nepomuk Mälzel oli eräs henkilö, joka hankki koneen ja laajensi sen esitystoimintaa 1800-luvun alussa, mikä lisäsi automaatin mainetta ja kuuluisuutta. Kiertueiden ansiosta Turkista kirjoitettiin runsaasti lehdissä ja se kohtasi monia kuuluisuuksia ja yleisöjä eri puolilla maailmaa.
Kuuluisat ottelut ja piilotyöntekijät
Turk voitti tai pelasi tasaväkisiä pelejä monia tunnettuja vastustajia vastaan ja kertomukset sen kohtaamisista levisivät laajasti. Esimerkiksi sitä vastaan on kerrottu pelanneen Napoleon Bonaparte ja Benjamin Franklin, mikä lisäsi koneen legendaarisuutta. Monet sen sisällä piilotyöskentelijöistä ovat myöhemmin tunnustettuja shakinpelaajia ja opettajia. Tunnettuja henkilöitä, joiden nimiin on liitetty Turkissa työskentely, ovat muun muassa:
- Johann Allgaier
- Hyacinthe Henri Boncourt
- Aaron Alexandre
- William Lewis
- Jacques Mouret
- William Schlumberger
Monet näistä nimestä esiintyvät myös historiateksteissä, ja heidän katsotaan olleen pelureita tai avustajia, jotka saattoivat olla vuorollaan piilossa kaapissa esitysten aikana.
Paljastuminen ja tuho
Vaikka Turk onnistui huijaamaan yleisöä vuosikymmenten ajan, sen salaisuus alkoi vähitellen tulla ilmi. Erilaiset kertomukset, tutkimukset ja jälkikäteen tehdyt piirrokset ja selvitykset ovat osoittaneet, että koneen sisällä oli ihmispelaaja, ja lopulta tätä pidettiin selkeänä petoksena. Vuonna 1854 Turk tuhoutui tulipalossa, minkä jälkeen sen todellinen toiminta ja rakenne tulivat entistä laajemmin tutkinnan kohteeksi ja keskustelun aiheeksi.
Vaikutus ja perintö
Vaikka Turk oli petos, sen vaikutus on ollut pitkäkestoinen. Se herätti keskustelua koneiden ja älyn suhteesta, koneälyn mahdollisuuksista ja ihmisen ja koneen rajasta. Turk on inspiroinut myöhempiä automaatteja, viihdettä ja tieteiskirjallisuutta sekä toimi myyttisenä varoituksena siitä, miten teknologia voi hämärtää todellisuuden ja illuusion rajoja. Nykyään nimi "Mechanical Turk" elää edelleen muun muassa tietotekniikan ja crowdsourcing-palveluiden nimissä, jossa ihmiset suorittavat tehtäviä verkossa, viitaten samalla alkuperäiseen laitteeseen ja sen taustalla olleeseen ihmistyöhön.
Turk on esimerkki siitä, miten taide, tekniikka ja petos voivat yhdistyä luodakseen pitkäkestoisen kulttuuriperinnön — ja samalla muistuttaa kriittisen ajattelun tarpeesta, kun edessämme on näennäisesti ihmeellisiä laitteita.
