Virtsatieinfektio

Merkit ja oireet

Alempien virtsateiden infektio tunnetaan myös nimellä virtsarakon infektio. Yleisimpiä oireita ovat kirvely pissatessa ja tiheä pissahätä (tai pissahätä) ilman emätinvuotoa tai merkittävää kipua. Nämä oireet voivat vaihdella lievistä vakaviin. Terveillä naisilla oireet kestävät keskimäärin kuusi päivää. Joillakin ihmisillä on kipua häpyluun yläpuolella (alavatsalla) tai alaselässä. Ihmisillä, joilla on ylempi virtsatieinfektio tai pyelonefriitti (munuaistulehdus), voi olla kylkikipua, kuumetta (korkea lämpötila) tai pahoinvointia ja oksentelua. Nämä oireet ovat alempien virtsateiden infektion tavanomaisten oireiden lisäksi. Harvoissa tapauksissa virtsa näyttää veriseltä tai sisältää näkyvää pyuriaa (mätä virtsassa).

Lapset

Pienillä lapsilla kuume voi olla ainoa virtsatieinfektion oire. Monet lääkäriliitot suosittelevat virtsaviljelyä alle kaksivuotiaille naisille tai alle vuoden ikäisille ympärileikkaamattomille miehille, joilla on kuumetta. Virtsatietulehdusta sairastavat pikkulapset syövät joskus huonosti, oksentelevat, nukkuvat enemmän tai osoittavat merkkejä keltaisuudesta ( ihon keltainen värjäytyminen). Vanhemmilla lapsilla voi esiintyä uutta virtsankarkailua (virtsarakon hallinnan menetys).

Iäkkäillä ihmisillä

Virtsatieoireita ei useinkaan esiinny vanhoilla ihmisillä. Joskus ainoat oireet ovat inkontinenssi (virtsarakon hallinnan menetys), mielentilan muutos (ajattelukyky) tai väsymys. Joillakin vanhuksilla ensimmäinen oire on sepsis eli veren infektio. Diagnoosi voi olla vaikea, koska monet vanhukset ovat inkontinentteja (eivät pysty pidättämään pissaansa) tai heillä on dementia (heikko ajattelukyky).

Virtsassa voi olla märkää (pyuria), kuten virtsatieinfektiosta johtuvaa sepsistä sairastavalla henkilöllä.

Syy

E. coli aiheuttaa 80-85 prosenttia virtsatieinfektioista. Staphylococcus saprophyticus on syynä 5-10 prosentissa tapauksista. Harvoissa tapauksissa virus- tai sieni-infektiot aiheuttavat virtsatieinfektioita Muita virtsatietulehduksen bakteerisyitä ovat mm. seuraavat:

• Klebsiella
• Proteus
• Pseudomonas,
• Enterobacter

Nämä bakteerien aiheuttamat syyt eivät ole yleisiä, ja ne ilmenevät yleensä silloin, kun henkilöllä on epänormaali virtsajärjestelmä tai kun hänelle on tehty virtsakatetrointi (virtsarakkoon asetettu putki). Staphylococcus aureuksen aiheuttamat virtsatieinfektiot tapahtuvat yleensä sen jälkeen, kun henkilöllä on ollut veritulehdus.

Sukupuoli

Sukupuoliyhteys on syynä 75-90 prosenttiin nuorten, seksuaalisesti aktiivisten naisten virtsarakon tulehduksista. Infektioriski on yhteydessä siihen, kuinka usein he harrastavat seksiä. Koska virtsatietulehdukset ovat niin yleisiä, kun naiset menevät ensimmäistä kertaa naimisiin, käytetään usein termiä "kuherruskuukauden kystiitti". Vaihdevuosien jälkeisessä iässä olevilla naisilla (naiset, jotka ovat lopettaneet kuukautiset) seksuaalinen aktiivisuus ei vaikuta virtsatietulehduksen riskiin. Spermisidin (siittiöitä tappava geeli tai voide) käyttö lisää virtsatietulehduksen riskiä.

Naiset saavat enemmän virtsatietulehduksia kuin miehet, koska naisten virtsaputki on paljon lyhyempi ja lähempänä peräaukkoa. Kun naisen estrogeenitaso (hormoni) laskee vaihdevuosien myötä, virtsatieinfektioiden riski kasvaa, koska emättimen suojaava emätinfloora (emättimessä elävät hyvät bakteerit) katoaa.

Virtsakatetrit

Virtsakatetri on putki, joka asetetaan virtsarakkoon virtsan poistamiseksi. Katetrin käyttö lisää virtsatieinfektioiden riskiä. Bakteriurian (bakteerit virtsassa) riski on 3 - 6 % joka päivä, kun katetria käytetään. Antibiootit eivät pysäytä näitä infektioita. Infektioriskiä voidaan pienentää:

• katetrin käyttö vain tarvittaessa
• varmistetaan, että kaikki on hyvin puhdasta (steriiliä), kun katetri asetetaan paikoilleen.
• varmistaen, ettei mikään tuki katetria.

Muut

Virtsarakon tulehdukset ovat yleisempiä joissakin perheissä. Muita riskitekijöitä ovat diabetes, ympärileikkaus ja suuri eturauhanen (miehillä virtsaputken ympärillä oleva rauhanen). Komplisoivia tekijöitä ei ole täysin selvillä. Näihin tekijöihin voi kuulua joitakin anatomisia ongelmia (jotka liittyvät fyysiseen ahtaumaan), toiminnallisia tai metabolisia ongelmia. Komplisoitunutta virtsatietulehdusta on vaikeampi hoitaa, ja se vaatii yleensä aggressiivisempaa arviointia, hoitoa ja seurantaa. Lapsilla virtsatietulehdukset liittyvät vesikoureteraaliseen refluksitautiin (virtsan epänormaali siirtyminen virtsarakosta virtsajohtimiin tai munuaisiin) ja ummetukseen.

Mekanismi

Virtsatieinfektioita aiheuttavat bakteerit kulkeutuvat virtsarakkoon yleensä virtsaputkesta. Näiden bakteerien uskotaan tulevan suolistosta. Naisilla on suurempi riski, koska heillä on lyhyt virtsaputki, joka on lähellä peräaukkoa). Virtsarakkoon päästyään E. coli -bakteerit voivat tarttua virtsarakon seinämään. Ne muodostavat biofilmin, joka on mikro-organismien muodostama kerros, joka kestää elimistön immuunivasteen. Infektiot voivat kuitenkin tulla myös veren tai imunesteen kautta.

Ennaltaehkäisy

Seuraavat toiminnot eivät aiheuta virtsatietulehdusta tai vähentävät sen esiintymistä:

• ehkäisypillereiden tai kondomien käyttö
• pissaaminen heti seksin jälkeen
• käytetyt alusvaatteet
• henkilökohtaiset puhdistusmenetelmät pissaamisen tai ulostamisen jälkeen.
• uidaanko tai suihkutetaanko yleensä.
• virtsan pidättäminen ja pissaamatta jättäminen
• tamponin käyttö
• douching

Henkilöiden, jotka saavat usein virtsatietulehduksia ja jotka käyttävät ehkäisynä spermisidiä tai kalvoa, tulisi käyttää toisenlaista ehkäisyä. Karpalo (mehu tai kapselit) voi vähentää infektioiden määrää, mutta jotkut ihmiset eivät voi käyttää karpaloita pitkiä aikoja. Ruoansulatuskanavan (vatsan) häiriöitä esiintyy yli 30 %:lla ihmisistä, jotka juovat säännöllisesti karpalomehua tai ottavat kapseleita. Vuodesta 2011 lähtien emättimen sisäisesti käytettävät probiootit vaativat lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, onko niistä hyötyä.

Lääkkeet

Antibioottien pitkäaikainen käyttö on hyödyllistä niille, jotka saavat jatkuvasti infektioita. Usein käytettyjä lääkkeitä ovat nitrofurantoiini ja trimetopriimi/sulfametoksatsoli. Jos infektiot liittyvät yhdyntään, jotkut naiset pitävät antibioottien ottamista seksin jälkeen hyödyllisenä. Vaihdevuosien jälkeisten naisten on todettu vähentävän virtsatietulehduksen saamista, jos he käyttävät paikallisesti emättimen estrogeenia (emättimen iholle levitettävä hormoni). Toisin kuin ajankohtaiset voiteet, emättimen estrogeenin käyttö pessareista (emättimeen laitettavat lääkinnälliset laitteet) ei ole yhtä hyödyllistä kuin matala-annoksiset antibiootit. Useita rokotteita on kehitteillä (vuodesta 2011).

Lapset

On vain vähän näyttöä siitä, että ennaltaehkäisevien antibioottien käyttö vähentäisi lasten virtsatieinfektioita. On harvinaista, että ihmiset, joilla ei ole ongelmia munuaistensa kanssa, saavat usein esiintyvien virtsatietulehdusten vuoksi munuaisongelmia. Useat virtsatietulehdukset lapsena aiheuttavat alle kolmanneksen (0,33 %) kroonisen munuaissairauden aikuisilla.

Diagnoosi

Useimmissa tapauksissa virtsatietulehdus voidaan diagnosoida pelkästään oireiden perusteella, eikä laboratoriokokeita tarvita. Komplisoituneissa tapauksissa diagnoosin varmistamiseen voidaan käyttää virtsaeritystä (virtsan tutkiminen). Virtsasta tutkitaan virtsan nitriitit, valkosolut (leukosyytit) tai leukosyyttiesteraasi. Toisessa testissä, virtsan mikroskoopiassa, etsitään punasoluja, valkosoluja tai bakteereja. Virtsaviljelyä pidetään positiivisena, jos se osoittaa vähintään ¹⁰³ pesäkettä muodostavaa yksikköä millilitrassa tyypillistä virtsatieinfektioita aiheuttavaa bakteeria. Viljelyjä voidaan käyttää myös testaamaan, mikä antibiootti tehoaa. Naiset, joiden viljelytutkimus on negatiivinen, voivat kuitenkin parantua antibioottihoidon avulla. Vanhusten virtsatietulehduksen oireet voivat olla epämääräisiä, ja diagnosointi voi olla vaikeaa, koska mitään todella luotettavaa testiä ei ole olemassa.

Luokitus

Alempien virtsateiden virtsatieinfektiota kutsutaan virtsarakon infektioksi. Ylempien virtsateiden virtsatietulehdus tunnetaan nimellä pyelonefriitti tai munuaistulehdus. Jos virtsassa on merkittävästi bakteereja, mutta oireita ei ole, tila tunnetaan oireettomana bakteriuriana.

Virtsatieinfektion sanotaan olevan komplisoitunut, jos:

• se on ylemmässä traktissa
• henkilöllä on diabetes mellitus
• henkilö on raskaana
• henkilö on mies
• henkilöllä on heikentynyt immuunijärjestelmä (immuunipuutos) jonkin muun sairauden vuoksi.

Muuten, jos nainen on terve ja ennen vaihdevuosia, infektion sanotaan olevan mutkaton. Kun lapsilla on myös kuumetta, virtsatieinfektiota pidetään ylempien virtsateiden infektiona.

Lapset

Lasten virtsatieinfektion diagnosoimiseksi tarvitaan positiivinen virtsaviljely. Kontaminaatio on usein suuri haaste, joten "puhdasta" keskivirtausnäytettä varten käytetään ¹⁰⁵ CFU/ml:n raja-arvoa, katetrilla otettuja näytteitä varten ¹⁰⁴ CFU/ml:n raja-arvoa ja suprapubista otettuja näytteitä varten ¹⁰² CFU/ml:n raja-arvoa (näyte, joka otetaan neulalla suoraan virtsarakosta vatsan seinämän läpi). Maailman terveysjärjestö ei pidä virtsapussien käytöstä näytteiden keräämiseen, koska virtsan viljelyssä on suuri kontaminaatioprosentti. Katetrointia suositaan, jos henkilö ei pysty käyttämään käymälää. Jotkin lääketieteelliset ryhmät, kuten American Academy of Pediatrics, suosittelevat munuaisten ultraäänitutkimusta ja tyhjennyskystouretogrammia (henkilön virtsaputken ja virtsarakon tarkkailu reaaliaikaisilla röntgenkuvilla virtsatessa) kaikille alle 2-vuotiaille lapsille, joilla on ollut virtsatietulehdus. toiset lääketieteelliset ryhmät, kuten National Institute for Clinical Excellence, suosittelevat rutiinikuvantamista vain alle 6 kuukauden ikäisille vauvoille tai vauvoille, joilla on epätavallisia löydöksiä.

Erotusdiagnoosi

Naisilla, joilla on kohdunkaulan tulehdus (kohdunkaulan tulehdus) tai emätintulehdus (emättimen tulehdus), ja nuorilla miehillä, joilla on virtsatietulehduksen oireita, syynä voi olla Chlamydia trachomatis tai Neisseria gonorrheae -infektio. Emättimen tulehdus voi johtua myös hiivatulehduksesta. Interstitiaalinen kystiitti (krooninen kipu virtsarakon alueella) voi olla syynä ihmisillä, joilla on virtsatietulehdusoireita useita kertoja, mutta joiden virtsaviljelyt pysyvät negatiivisina eivätkä parane antibiooteilla. Eturauhastulehdus (eturauhasen tulehdus) voidaan myös ottaa huomioon erotusdiagnoosissa.

Valkosolujen välissä näkyy monia bakteereita (sauvamaisia bakteereja, tässä kuvassa mustia ja papumaisia), jotka näkyvät virtsaa mikroskoopin läpi tarkasteltaessa. Nämä muutokset osoittavat virtsatieinfektiota.

Hoito

Fenatsopyridiiniä voidaan käyttää antibioottien lisäksi helpottamaan virtsarakon tulehduksen aiheuttamaa polttavaa kipua. Fenatsopyridiiniä ei kuitenkaan enää yleisesti suositella turvallisuusongelmien vuoksi. Se voi aiheuttaa methemoglobinemiaa, mikä tarkoittaa, että veressä on normaalia korkeampi methemoglobiinipitoisuus. Parasetamolia voidaan käyttää kuumeeseen.

Naiset, jotka saavat jatkuvasti yksinkertaisia virtsatietulehduksia, voivat hyötyä itsehoidosta; näiden naisten tulisi hakeutua lääkärin hoitoon vain, jos alkuhoito epäonnistuu. Terveydenhoitajat voivat määrätä antibiootteja myös puhelimitse.

Mutkaton

Yksinkertaiset infektiot voidaan diagnosoida ja hoitaa pelkästään oireiden perusteella. Suun kautta otettavat antibiootit, kuten trimetopriimi/sulfametoksatsoli (TMP/SMX), kefalosporiinit, nitrofurantoiini tai fluorokinoloni, lyhentävät toipumisaikaa. Kaikki nämä lääkkeet ovat yhtä tehokkaita. Kolmen päivän hoito trimetopriimilla, TMP/SMX:llä tai fluorokinolonilla riittää yleensä. Nitrofurantoiini tarvitsee 5-7 päivää. Hoidon myötä oireiden pitäisi parantua 36 tunnin kuluessa. Noin 50 % ihmisistä paranee ilman hoitoa muutamassa päivässä tai viikossa. The Infectious Diseases Society of America ei suosittele fluorokinolonien käyttöä ensimmäisenä hoitona, koska se on huolissaan siitä, että liiallinen käyttö johtaa resistenssin kehittymiseen tälle lääkeryhmälle, jolloin näiden lääkkeiden teho heikkenee vakavampien infektioiden hoidossa. Tästä varotoimesta huolimatta kaikille näille lääkkeille on kehittynyt jonkin verran resistenssiä, koska niitä käytetään laajalti. Joissakin maissa pelkän trimetopriimin katsotaan vastaavan TMP/SMX:ää. Lapset, joilla on yksinkertainen virtsatietulehdus, saavat usein apua kolmen päivän antibioottikuurista.

Pyelonefriitti

Pyelonefriittiä (munuaistulehdus) hoidetaan aggressiivisemmin kuin pelkkää virtsarakon tulehdusta joko pidemmällä antibioottikuurilla suun kautta tai suonensisäisesti annettavilla antibiooteilla. Seitsemän päivää suun kautta annettavaa fluorokinoloni-siprofloksasiinia käytetään yleensä maantieteellisillä alueilla, joilla resistenssi on alle 10 %. Jos paikallinen resistenssiluku on yli 10 %, määrätään usein annos laskimonsisäistä keftriaksonia. Vakavampia oireita sairastavat joutuvat joskus sairaalaan jatkuvaa antibioottikuuria varten. Jos oireet eivät parane kahden tai kolmen päivän hoidon jälkeen, se voi tarkoittaa, että munuaiskivi on tukkinut virtsatiet.

Likelihood

Virtsatieinfektiot ovat naisten yleisin bakteeri-infektio. Niitä esiintyy yleisimmin 16-35 vuoden iässä. Kymmenen prosenttia naisista saa infektion vuosittain, ja 60 prosentilla on infektio jossain vaiheessa elämäänsä. Lähes puolet saa toisen infektion vuoden sisällä. Virtsatieinfektioita esiintyy naisilla neljä kertaa useammin kuin miehillä. Pyelonefriittiä (munuaistulehdus) esiintyy 20-30 kertaa harvemmin kuin virtsarakon tulehduksia. Pyelonefriitti on yleisin sairaalainfektioiden aiheuttaja, ja sen osuus sairaalainfektioista on noin 40 prosenttia. Virtsassa olevien oireettomien bakteerien määrä kasvaa iän myötä 2-7 prosentista hedelmällisessä iässä olevilla naisilla jopa 50 prosenttiin vanhainkodeissa asuvilla iäkkäillä naisilla. Yli 75-vuotiaiden miesten virtsassa olevien oireettomien bakteerien määrä on 7-10 prosenttia.

Virtsatieinfektiot voivat vaikuttaa 10 %:lla ihmisistä lapsuudessa. Lasten virtsatietulehdukset ovat yleisimpiä alle 3 kuukauden ikäisillä ympärileikkaamattomilla miehillä ja seuraavaksi yleisimpiä alle vuoden ikäisillä naisilla. Arviot esiintyvyydestä lapsilla vaihtelevat kuitenkin suuresti. Ryhmässä kuumeisia lapsia, joiden ikä vaihteli syntymästä 2 vuoteen, 2-20 prosentilla todettiin virtsatietulehdus.

Yhteiskunta ja kulttuuri

Virtsatieinfektiot aiheuttavat Yhdysvalloissa vuosittain lähes seitsemän miljoonaa vastaanottokäyntiä, miljoona päivystyskäyntiä ja 100 000 sairaalahoitoa. Näiden infektioiden kustannukset ovat korkeat sekä menetetyn työajan että sairaanhoidon kustannusten vuoksi. Hoidon suorien kustannusten arvioidaan olevan Yhdysvalloissa vuosittain 1,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Historia

Virtsatieinfektioita on kuvattu jo antiikin ajoista lähtien. Ensimmäinen kirjallinen kuvaus, joka löydettiin Ebersin papyruksesta, on peräisin noin vuodelta 1550 eaa. Egyptiläiset kuvasivat virtsatietulehduksen "lähettävän kuumuutta rakosta". Yrtit, verenhuuhtelu ja lepo olivat yleisiä hoitomuotoja 1930-luvulle asti, jolloin antibiootteja tuli saataville.

Raskauden aikana

Raskaana olevilla naisilla, joilla on virtsatietulehdus, on suurempi riski saada munuaistulehdus.Raskauden aikana korkea progesteronipitoisuus (hormoni) laskee virtsajohtimien ja virtsarakon lihasjänteyttä. Heikentynyt lihasjänteys lisää refluksin todennäköisyyttä, jolloin virtsa virtaa takaisin virtsaputkia ylös ja kohti munuaisia. Jos bakteereja esiintyy, raskaana olevilla naisilla on 25-40 prosentin riski saada munuaistulehdus. Näin ollen hoitoa suositellaan, jos virtsakokeissa havaitaan merkkejä infektiosta - vaikka oireita ei olisikaan. Yleensä käytetään kefaleksiiniä tai nitrofurantoiinia, koska näitä lääkkeitä pidetään yleensä turvallisina raskauden aikana. Raskaudenaikainen munuaistulehdus voi johtaa ennenaikaiseen synnytykseen tai pre-eklampsiaan (korkea verenpaine, munuaisten toimintahäiriö tai kouristukset).